Korealainen possunkylki

Oho, postausväli taisi venyä ennennäkemättömiin mittoihin. Tälle on kuitenkin selitys, mielestäni erittäin pätevä sellainen. Syksyn terveysprojektin ansiosta meillä on kokkailtu viime aikoina melko tylsästi. Tai no, tylsä on ehkä väärä sana sillä väriä ja vihanneksia on kyllä tullut lisää! Mutta käsi ylös kuka oikeasti haluaa kuulla että paistoin tänään(kin) maustamattoman kanafileen ja höyrytin parsakaalia..? Niin. Vinkkejä terveellisistä ja mielenkiintoisista ruuista otetaan siis avosylin vastaan, kiitos. Sitä odotellessa tietokoneen kätköistä löytyi kaikeksi onneksi vielä pari syntisen herkuttelukesän aikaansaannosta, ettei nyt ihan päästetä tätä blogia kuolemaan.

Tämä, hyvät naiset ja herrat, on ehkä parasta mitä possusta voi tehdä. Siis oikeasti, nam. Rapea, makean-suolaisen-pähkinäisen-mausteinen kuori, mehevistä mehevin liha (tietysti valtaisan rasvakerroksen ansiosta). Ainesosa, jota haluat mennä nyt heti ostamaan kauppahallista, on possunkylki. Se kannattaa pyytää luuttomana ja nahattomana, onneksi kauppahallin sedät poistavat nämä ikävyydet käden käänteessä. Mikä parasta, possunkylki on myös erittäin edullinen ruhonosa. Vaikka tämän ruokalajin valmistamiseen kuluu melkein vuorokausi, suosittelen testaamaan, sillä  makunystyräsi muistavat herkullisen maun vielä vuosien päästä. Ja hei, vaikka Helsingissä on tällä viikolla satanut räntää, grillaaminen syksyllä on vain vaatetus- ja asennekysymys.

Maistelimme jumalaista possunkylkeä aasialaishenkisen kaali-porkkanasalaatin (raastettua kaalia, porkkanaa, kevätsipulia, tuoretta korianteria, kalakastiketta, chiliä, limenmehua) ja erinomaisen ginger pale alen kanssa. Ohje on alunperin mistäpä muualtakaan kuin Glorian ruoka&viini -lehdestä.

4 hengelle

Possu
1 kg possunkylkeä (luuton ja nahaton)
1/4 dl sokeria
1/4 dl suolaa
mauste- tai mustapippuria myllystä

Kastike
1 rkl valkoisia seesaminsiemeniä
2 cm tuoretta inkivääriä
2 cm tuoretta chiliä
3 valkosipulinkynttä
3/4 dl japanilaista soijakastiketta
1 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
3/4 dl juoksevaa hunajaa
3/4 dl seesamiöljyä

Aloita possun valmistelu jo edellisenä iltana. Sekoita sokeri ja suola kulhossa ja hiero tasaisesti possun pintaan. Päälle muutama rouhaisu pippurimyllystä. Jätä possu jääkaappiin maustumaan yön yli.

Seuraavana päivänä:
Ota possu huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Paista n. 40 minuuttia 260-asteisessa uunissa, kunnes pinta alkaa karamellisoitua ja huumaava tuoksu leijailee keittiöön. Laske sitten uunin lämpötila 120 asteeseen ja paista n. tunti. Tänä aikana lihakimpale on hyvä kääntää muutamaan kertaan, jotta se paistuu mahdollisimman tasaisesti. Jäähdytä liha jääkaapissa kylmäksi.

Valmista kastike: Paahda seesaminsiemenet kullanvärisiksi kuivalla pannulla (samaan tapaan kuin pinjansiemenet). Älä missään nimessä anna niiden palaa. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se paloiksi. Paloittele myös kuoritut valkosipuli ja inkivääri. Laita kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella täysin tasaiseksi.

Kun possu on jäähtynyt leikkaa se n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sivele viipaileisiin reilusti kastiketta ja grillaa niihin kunnon pinta. Lopun kastikkeen voit kaataa lopuksi viipaleiden päälle.

Kanaa aasialaisittain

Ensimmäisen kerran tehdessäni tätä ruokaa vilkaisin jostain nettiohjeesta, paljonko sambal oelek -tahnaa yleensä on tapana laittaa tämäntyyliseen kastikkeeseen, sillä en ollut aiemmin kyseistä kamaa omissa kokkailuissani käyttänyt. Tiedättehän, usein mausteita ja muitakin aineksia ohjeistetaan laittamaan resepteissä hiukan vähemmän, kuin mitä niitä sitten laitetaan oikeasti. Itselleni ainakin määrät tuntuvat usein aika vähäisiltä. Tapani mukaan päätin sitten kiskaista chilitahnaa tuplasti ohjeessa määrätyn mukaan - hah, eihän se nyt voi niiiiin tulista olla... Noh. Sanotaanko että kyllä sen ruuan sain lopulta syötyä, taukoja pitämällä ja kylmä maitolasi vierellä. Rakkaat ystävät, kehoitan siis teitä lämpimästi aloittamaan hieman varovaisemmalla annostuksella. Voihan sitä aina lisätä lopuksi!

2 hengelle:

350 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
1 prk kookoskermaa
1 lime
1 pss vihreitä papuja (pakaste)
1-2 tl sambal oelek -chilitahnaa
suolaa, oljyä
(korianteria)

Ruskista broilerisuikaleet öljyssä pannulla. Mausta sambal oelekilla, sekoita hyvin. Lisää kookoskerma ja anna muhia hetki. Heitä sekaan pakastepavut ja purista mukaan limen mehu, kuumenna kunnes pavut ovat lämpimiä. Mausta tarvittaessa suolalla. Ripottele lopuksi halutessasi päälle tuoretta korianteria.

Kesäkurpitsamoussaka

Muistan kun eräs työkaverini pari vuotta sitten päivitteli elokuussa, että oman pihan kasvimaa tuottaa niin paljon kesäkurpitsoja, että kaikki reseptit on testattu eivätkä lapset suostu enää syömään mitään, mikä sisältää kyseistä vihannesta. Ah, voisin ottaa tuollaisen ongelman itselleni milloin tahansa - mitä luksusta olisikaan saada nostaa herkullisia tuoreita kesäkurpitsoja omasta pihasta... Jos siellä ruudun toisella puolella on kesäkurpitsaa pursuilevia kasvimaita omaavia onnekkaita ihmisiä, tässäpä teille yksi resepti lisää, johon sitä saa halutessaan uppoamaan melkoisen kiitettävästi. Ehkä lapsillekin vielä yksi variaatio maistuisi?

n. 4 annosta

400 g jauhelihaa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 pieni munakoiso
3 tomaattia
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 dl punaviiniä
1 prk tomaattipyrettä (n. 3 rkl)
suolaa, pippuria, jauhelihamaustetta, soijakastiketta

Juustokastike
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
juoksevaa margariinia
1 dl juustoraastetta (loput pinnalle pussista pinnalle)

Leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso n. sentin paksuisiksi paloiksi. Voit halutessasi itkettää ne, mutta itse en yleensä jaksa; tähän saa kulumaan muutenkin ihan tarpeeksi aikaa! Ruskista viipaleet nopeasti oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Laita kulhoon odottamaan. Ruskista sen jälkeen pannussa sipuli, jauheliha ja valkosipuli, mausta kunnolla esim. jauhelihamausteella. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi, ja lisää pannulle ne, sekä tomaattipyre ja punaviini. Mausta maun ja tarpeen mukaan suolalla, pippurilla ja soijalla, ja anna hautua hetki miedolla lämmöllä.

Valmista juustokastike: sekoita kattilassa kylmä maito, jauhot ja pieni loraus juoksevaa margariinia. Kuumenna kokoajan sekoittaen niin kauan, että kastike suurustuu. Lisää lopuksi desi juustoraastetta ja sekoita kunnes juusto sulaa joukkoon.

Laita kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet, sekä jauhelihaseos kerroksittain uunivuokaan (ihan kuin tekisit lasagnea). Itselläni tuli näistä raaka-aineista 3 kerrosta. Kaada vuokaan viimeiseksi juustokastike, ja ripottele vielä päälle loput juustoraasteesta. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ehdottomasti parasta vasta seuraavana päivänä!

Inkiväärisiirappi

Kukapa ei kaipaisi kesän lämmössä raikasta virvoitusjuomaa. Ja virvoitusjuomalla en tarkoita nyt kaupan ällöä sokerilimua, sillä ei mielestäni ole mitään tekemistä sanan "virvoittava"-kanssa. Itse olen vannoutunut ginger alen ystävä, harmi vaan että kotisuomemme marketeissa myytävä tölkkikama on vain yltiömakea ja kalpea versio siitä The Real Thingistä. Inkiväärinkaipuutaan voi kuitenkin helpottaa keittämällä itse megahelpon siirapin, jota voi laimentaa soodavedellä, tiivistemehun tapaan. Tällä ohjeella tulee sitten melko tujakkaa tavaraa - tämä on siis HC inkiväärinrakastajille. Juomasta ei tällä reseptillä muuten tule kovinkaan makeaa, joten sokerihiiret voivat halutessaan lisätä sokerin määrää.

Ja hei, Google kertoi myös että inkivääri todellista terveysherkkua. Kiinalaisen lääketieteen lempilapsi auttaa mm. vatsakipuihin, pahoinvointiin, tulehduksiin, liman irrottamiseen, ruoansulatuksen parantamiseen, nivelten hyvinvointiin... Inkivääriä nassuun siis mikäli vatsakivut tai flunssa vaivaavat.

puoli litraa siirappia

350 g inkivääriä

2 limeä

1 dl sokeria

5 dl vettä

Kuori inkiväärit ja leikkaa siivuiksi. Pese limet huolellisesti ja raasta niiden kuoret. Laita kattilaan kaikki ainekset, purista vielä sekaan limejen mehut ja kiehauta seos. Anna porista keskilämmöllä n. 15 minuuttia. Siivilöi, jäähdytä ja pullota. Nauti maun mukaan soodavedellä laimennettuna limelohkojen kera (hyvä aloitussuhde ehkä 1:5). 

Oluella marinoitu entrecôte ja salviaporkkanat

Jäätävän hyvien paistettujen uusien perunoiden ohessa lupailin kertoa myös niiden kanssa nautituista mehevistä pihveistä ja salvialla maustetuista porkkanoista, mutta hups - kesälomameininki taisi yllättää myös meikäläisen, kun postausväli venyikin yllättävän pitkäksi! Onneksi grillauskelejä on toivottavasti vielä runsain mitoin edessäpäin, koska tätä Glorian ruoka&viinin pihviohjetta kannattaa kokeilla, erityisesti jos pidät tummasta oluesta. Vaikka oluen maku oli itseasiassa yllättävän mieto, teki pitkä marinointi pihvistä ihanan murean ja maukkaan. Ja entrecôtehan on tunnetusti voittamaton grilliliha. Ainakin meidän grillissä. Mainio sipulimajoneesi, jonka ohje löytyy niin ikään niiden herkkuperunoiden postauksesta, solahti suuhun moitteettomasti myös olutpihvin kera. Meheviä olivat myös salviaöljyllä maustetut porkkanat (ja myös kesäkurpitsat), kotimaisia naattiporkkanoitakin saa edelleen kaupasta tai torilta mielin määrin.

Katsokaa nyt näitä kuvia. Kesä! (Nälkä!)

Ohjeet kahdelle hengelle

Olutmarinoitu entrecôte (vapaalla kädellä supistettu Glorian ruoka&viinin ohjeesta)

2 kpl (n. 400 g) entrecôte-pihvejä

1/4 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl tummaa olutta

1/4 dl ruokosokeria

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

1/4 tl chilijauhetta

suolaa ja pippuria myllystä

öljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita pihvit sekä kaikki madinadin ainekset muovipussiin (mielellään kaksinkertaiseen) ja kääntele niin että pihvit ovat kauttaaltaan marinadissa. Jätä liha marinoitumaan jääkaappiin n. 4 tunniksi. Kuumenna grilli. Pyyhi pihveistä ylimääräinen marinadi ja sivele pintaan hieman öljyä. Paista pihvejä molemmin puolin 3-4 minuuttia, paksuudesta riippuen. Rouhaise lopuksi pintaan suolaa ja pippuria.

Salviaporkkanat (ja kesäkurpitsa)

muutama uuden sadon porkkana naatteineen

pieni kesäkurpitsa

puoli kourallista tuoretta salviaa

3 rkl öljyä

2 tl juoksevaa hunajaa

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kipossa öljy, hunaja, suola ja pippuri. Hienonna salvianlehdet pienemmäksi ja lisää öljyn joukkoon. Leikkaa porkkanoista naatit, mutta jätä pieni pätkä naatin tyveä koristeeksi. Leikkaa porkkanat pitkittäin puoliksi ja kesäkurpitsat pikkurillin paksuisiksi viipaleiksi. Esikeitä porkkanoita n. 4 minuuttia. Sivele vihannekset salviaöljyssä ja grillaa niihin lopuksi kaunis pinta.

Roasted cherry muffins

Jostain syystä se kuulostaa paljon coolimmalta kuin paahdettu kirsikka -muffinit... Mansikkasesonki loppui kuin seinään, mutta toivottavasti kirsikoita saa vielä jonkin aikaa. Niistä voi nimittäin tehdä esimerkiksi näitä täyteläisiä muffinsseja, jotka ehkä eivät ole kovin kesäisen raikkaita, mutta sitäkin mehevämpiä. Ja toisaalta, suklaa taitaa olla aina sesongissa. Juju näissä muffinsseissa on tosiaankin kirsikoiden paahtamisessa, mikä tekee niistä ihanan mehukkaita.

n. 10-12 muffinia

pari kourallista tuoreita kirsikoita

100 g tummaa suklaata

3,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl + 2 rkl sokeria

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

2 kananmunaa

100 g juoksevaa leivontamargariinia

Poista kirsikoista kivet ja leikkaa n. neljään osaan. Levitä kirsikat uuninpellille leivinpaperille ja ripottele päälle 2 rkl sokeria. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja sokeri. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja rasva, sekoita sitten joukkoon maito. Yhdistä joukkoon kuivat aineet. Leikkaa suklaa isoksi muruksi ja nostele se ja paahdetut kirsikat taikinan sekaan. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia.

Uusien perunoiden uusi päivä

Eräänä kauniina kesäpäivänä eteemme avautui tilaisuus päästä grillin ääreen. Sellaista ei tietenkään voi jättää käyttämättä, ja piti harkita hartaasti millaisten grilliherkkujen valmistamiseen tämän tilaisuuden hyödyntäisi. Entrecôten kutsu oli vastustamaton, siitä kerrottakoon toisessa postauksessa. Pihvi kaipasi tietenkin lisukkeita, ja niiden virkaa saivat toimittaa ihanat kotimaiset naattiporkkanat ja eiliseltä päivältä yli jääneet uudet perunat. Porkkanat hunnutettiin salviaöljyllä ja perunat, niin ikään salvialla maustetut, saivat seurakseen Glorian ruoka&viinin innoittaman makeansuloisen sipulimajoneesin. Vaikka pihvi on aina hyvää, tämän aterian voittajaksi kiri kuitenkin kirkkaasti rapeiden perunoiden ja herkullisen karamellisoidulla sipulilla maustetun majoneesin yhdistelmä.

2 hengelle

Paistetut uudet perunat
n. 10 keitettyä uuden sadon perunaa
kourallinen tuoretta salviaa
öljyä
suolaa myllystä

Paloittele perunat puoliksi tai neljään osaan. Kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää pannulle kokonaiset salvian lehdet ja anna niiden kypsyä hetki ja maustaa öljyä. Lisää sitten perunat ja paista kunnolla rapeiksi. Rouhi päälle reippaasti hyvälaatuista suolaa. Tarjoa sipulimajoneesin kera.

Sipulimajoneesi
1 keskikokoinen punasipuli
2 rkl sokeria
loraus vaaleaa viinietikkaa
1 kanamuna
1,5-2 dl rypsiöljyä
1 rkl dijon-sinappia
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja kuullota pannulla pehmeäksi. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle sokeri ja tilkka vaaleaa viinietikkaa ja hauduta kunnes sipuli karamellisoituu ja muuttuu tahmeaksi. Jäähdytä.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon kananmuna, rypsiöljy, dijon-sinappi ja sitruunamehu. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita jäähtynyt sipuli majoneesin joukkoon.

Basilika-parmesanmuffinit

Kun ilmat ovat näin ihanat, tulee vietettyä tavallista enemmän aikaa ulkona. Kantakaupungissa asuvana tulee kesällä hyödynnettyä Helsingin erinomaista puistotarjontaa melkoisen ahkerasti, ja lähipuistoani olenkin alkanut pitää lähes henkilökohtaisena takapihanani, sellaista oikeaa kun en omista. Ei enää edes haittaa, kuinka monen aasialaisturistin matkakuvissa esiinnyn taustalla bikineissä, heh. Puistohengailuun on tietenkin syytä varustautua asianmukaisin eväin. Tuoreet kirsikat ja mansikat ovat tässä suhteessa aika kovaa valuuttaa, mutta jos haluaa hemmotella itseään ja kanssahengailijoita jollain vähän ruokaisammalla, suolaiset muffinit ovat aika veikeä ja erittäin helposti kuljetettava vaihtoehto. Piknikeväitä miettiessä syntyivät nämä italialaishenkiset muffinit.

n. 10-12 muffinia

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
150 g turkkilaista jugurttia
1 dl oliiviöljyä
1 dl aurikokuivattua tomaattia (silppuna)
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl sipulijauhetta
1 dl raastettua parmesan-juustoa
reilu kourallinen tuoretta basilikaa

Sekoita keskenään kuivat aineet, raastettu juusto ja pieneksi silputtu basilika. Vatkaa toisessa kulhossa munat vaahdoksi ja sekoita joukkoon jogurtti, oliiviöljy ja aurinkokuivatut tomaatit. Yhdistä jauho- ja munaseokset varovasti sekoitellen. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Mansikka-basilikajuoma

Mikään ei huuda kesää niin kovaa kuin kotimaiset mansikat. Nyt olisi se aika kun niitä kannattaisi nauttia sydämensä kyllyydestä, ennen kuin alkaa taas kymmenen kuukauden odotus seuraavasta mansikkakaudesta haaveillen. Pitäisi itse yrittää päästä vähän pihiydestä yli - viiden euron litrahinta kun tuntuu opiskelijalompakossa melko suolaiselta - ja nauttia kotimaisen sadon herkuista niin kauan kuin voi. Onhan tässä koko loppuvuosi aikaa syödä halpoja pakastemarjoja.

Tämä ihanan piristävä juoma syntyi, kun maistoin jonkun kahvilan vastaavaa, ja yritin miettiä mitä kaikkea se mahtoi sisältää. Makunystyräni olivat erottavinaan ainakin mansikan, basilikan ja sitruunan, epäilen tosin että tuossa kahvilan juomassa oli lisäksi aimo annos sokeria, niin muikean makealta se maistui. Mansikoina voi hyvin käyttää joko tuoreita tai pakastemarjoja, tai vaikka puolet ja puolet. Pakastemansikoita lisäämällä saa juoman kivasti viileäksi.

2 annosta

n. 300 g mansikoita
1 sitruunan mehu
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
n. 2 dl vettä
(sokeria tai muuta makeutusta maun mukaan)

Jos käytät pakastemansikoita, kannattaa ehkä hieman sulattaa niitä, jottei juomasta tule liian jäistä ja paksua. Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Nauti kylmänä helteisen auringon alla.

Yrttivoilla hunnutettu kukkakaali

Kukkakaali on yksi lempivihanneksistani. Ja tällä hetkellä se on vieläpä parhaimmillaan, tuoreet kotimaiset kukkakaalit ovat niin täydellisen maukkaita ja suorastaan sulavat suussa, nam. Kotimainen kukkakaali on ihana lisäke ihan sellaisenaan höyrytettynä, mutta tämä pikku tuunaus vie tällaisen kukkakaalihullun aivan uusiin taivaisiin. Kiitos kuuluu, jälleen, uusimmalle Glorian ruoka&viini:lle, jossa kukkakaali oli hunnutettu salvia-munavoilla. Ihan sellaisenaan en reseptiä ottanut käyttöön, mutta inspiroiduin kokeilemaan yrteillä maustettua voisulaa kukkakaalin seurana. Ja voi pojat! Ihan joka päivä ei ehkä kehtaa voin kanssa läträtä, mutta ehkäpä näin kesäviikonloppuna se sallittakoon. Toimii, kuten lehdessäkin sanotaan, erityisesti kalan lisäkkeenä.

1 pieni kukkakaali
kourallinen tuoretta salviaa ja tuoretta lehtipersiljaa
50-100 g voita (omantunnon mukaan, heh)
suolaa

Höyrytä tai keitä kukkakaali kokonaisena, koosta riippuen n. 8-10 min. Varo päästämästä ylikypsäksi. Kuumenna pannulla voi ja anna kiehahtaa silputtujen yrttien kanssa, älä kuitenkaan anna voin palaa ruskeaksi. Rouhaise sekaan hieman suolaa. Leikkaa kukkakaaliin kaksi syvää viiltoa ristikkäin. Kaada yrttivoisula kukkakaalin päälle, niin että se leviää viiltoihin ja koko kukintoon. Nauti lisäkkeenä tai sellaisenaan.

Mojitosmoothie

Näin kesäkuumalla mikään ei kuulosta niin raikastavalta kuin lime ja minttu! Ne tietysti yhdistyvät ehdottomassa ikilempparicocktailissani mojitossa, mutta myös tässä hieman arkisempaan oleiluun sovitetussa mojitosmoothiessa (inspis: Syötävän hyvä). Tämä on muutenkin oikein osuva kesävälipala, sillä ainakin itsellä tuntuu välillä että hellepäivinä ruokahalu ei ole aivan kohdillaan - ihan kuin lämpö huijaisi mahaa - pitää välillä melkeinpä katsoa kellosta että milloin pitää syödä. Tämä raikas mutta ruokaisa juoma menee silti alas ongelmitta. Kookosveden jätin tällä kertaa väliin (totuus: unohdin ostaa sitä).

1 iso annos

2 dl vettä

1 limen mehu

0,5 isoa tai 1 pieni avokado

1 pieni banaani

kourallinen minttua

Paloittele banaani ja laita se pariksi tunniksi pakastimeen jäätymään. Sekoita ainekset tehosekoittimessa sileäksi. Lisää vettä jos seos tuntuu liian paksulta. Itse heitin terveysintoilupuuskassani sekaan vielä lusikallisen chlorellaa, mutta väri ja maku ovat ehdottomasti kauneimmillaan ilman.

Frittata pinaatilla ja fetalla

Pienellä muuntelulla perusmunakkaasta muovautuu ruokaisampi ja trendikkäämpi frittata, joka on erinomainen kiireisen, väsyneen ja supernälkäisen arki-illan pelastava ritari. Mikä mahtavinta, mukaan voi heittää lähes mitä tahansa, mitä jääkaappiin onkin sattunut pesiytymään. Ensimmäiseen frittatakokeiluuni valitsin melko perinteisesti pinaatin ja fetan, yhden ikuisista lemppariyhdistelmistäni. Frittataa varten tarvitset uuninkestävän pannun, meillä tehtävää toimitti mainiosti valurautainen parillapannu. Vaikka kyseessä onkin "vain" munakas, ruoka täytti kurnivan vatsan todella tehokkaasti - yhdestä pannullisesta saatiin kaksi ihmistä lähes ähkyn partaalle.

2 hengelle

5 kananmunaa
rasiallinen pinaattia
1 pieni tai 1/2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen raastettua parmesaania
150 g fetajuustoa
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli pieneksi. Kuullota öljyssä uuninkestävässä pannussa. Sekoita munat ja parmesaaniraaste sillä aikaa kulhossa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle pinaatit (voit säästää muutaman lehden koristeluun) ja hauduta sipulien kanssa keskilämmöllä hetki, niin että pinaatit pehmenevät mutta eivät muutu mössöksi. Kaada munaseos pannulle. Murustele feta tasaisesti frittatan päälle. Paista frittataa pannulla kunnes se on reunoilta hieman hyytynyt. Siirrä sitten pannu uuniin, ja kypsennä loppuun n. 10-15 minuuttia.

Puolikkaat uuniperunat kahdella täytteellä

Täytetyissä uuniperunoissa on jotain selittämättömän ysäriä. Ne eivät ehkä ole ihan sitä kuuminta kamaa tämän päivän ruokarintamalla, mutta teinpä niitä silti, hähää. Yhtenä päivänä iski vain aivan selittämätön uuniperunahimo, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ettei nyt ihan tylsäksi menisi, päätin irrotella valmistamalla kahta erilaista täytettä: voittamattoman perinteisen kylmäsavulohitäytteen lisäksi uuniperunoita herkuteltiin kera kylmäsavuporotäytteen, joka sai lisäpotkua ihanasta piparjuuresta. Kärsimättömänä pistin perunat puoliksi, ettei tarvitsisi odotella ikuisuuksia perunoiden uunissa kypsymistä. Perunoihin kannattaa tökkiä haarukalla muutama reikä ja lisätä myllystä rouhaisu suolaa ennen uuniin laittamista. Kaikessa ysärivibaisuudessaan kerrassaan mahtavaa ruokaa!

Kylmäsavulohitäyte
100 g créme fraîchea
100 g kermaviiliä
1/2 pieni punasipuli
150 g kylmäsavulohta
kourallinen tilliä
sitruunan mehua
suolaa

Kylmäsavuporotäyte

100 g créme fraîchea

100 g kermaviiliä

1/2 pieni punasipuli

100 g kylmäsavuporoa

1 tl raastettua piparjuurta

suolaa, pippuria

Hienonna lohi ja poro pieneksi silpuksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita ainekset ja mausta.

Tuorepinaattipiiras vuohenjuustolla

Olen aiemminkin sanonut täällä blogissa, että pidän piirakoista koska ne ovat niin käteviä arjessa, taipuvat niin lounaaksi, välipalaksi tai salaatilla täydennettynä illalliseksi - tai vaikka brunssille! Ne valmistuvat myös lähes poikkeuksetta hyvin vähällä vaivalla, vaikka jaksaisi tehdä taikinankin itse (täytyy tunnustaa, kröhm, että näin ei käy kovin usein omalla kohdallani). Piirakoiden plussat -listaa jatkaakseni, niihin saa heitettyä usein kätevästi myös jääkaappiin jämähtäneet ylijäämäkamat. Tällä kertaa poistolistalla oli vuohenjuusto, jonka kaveriksi laitoin tuoretta pinaattia ja kirsikkatomaatteja.

1 annos piirakkataikinaa
1 pötkö vuohenjuustoa
1 rasia baby-pinaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 munaa
kourallinen parmesaaniraastetta
1 dl maitoa
ripaus suolaa ja pippuria

Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Hienonna puolet pinaateista, leikkaa tomaatit puoliksi ja vuohenjuusto siivuiksi. Levitä kaikki ainekset tasaisesti taikinan päälle. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki, lisää maito, raastettu parmesaani ja ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos piirakkavuokaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarjoa loput tuoreesta pinaatista piirakan kanssa.

Kevätkaalia carbonaraan

Pasta carbonara on yksi meidän keittiömme ehdottomista all time favorite -ruuista. Se on täydellinen arkeen, sillä harva ruoka onnistuu olemaan niin suorastaan koukuttavan herkullista ja samaan aikaan valmistumaan niin näppärästi ja nopeasti niin vähistä (ja edullisista) raaka-aineista. Siinä on vain yksi ongelma, nimittäin pasta. Sen verran nipotan ruuan terveellisyydestä, etten tohdi kovin montaa kertaa viikossa pastaa lautaselleni laittaa. Glorian ruoka&viini (3/13) tarjosi pastalle hauskan, ja lähes yhtä edullisen mutta huimasti terveellisemmän vaihtoehdon: kevätkaalin! Kesäkurpitsa on jo vanha tuttu pastan sijaistaja, mutta pastan korvaaminen kaalilla ei ollut kyllä aikaisemmin tullut mieleeni. Siispä suurena kaalin ja carbonaran ystävänä en tietenkään voinut muuta kuin kokeilla. Eihän pastan täyteläisyyttä tietenkään oikeasti voi millään korvata, mutta tämä ihan maukas vaihtoehto niille päiville, kun kaipaa jotain hieman vähemmän hiilaripitoista. Reseptiin on tehty ihan pikkiriikkisiä muutoksia.

2 hengelle

500 g kevätkaalia
1 pkt pekonia
2 kananmunan keltuaista
suolaa, mustapippuria
parmesaania

Suikaloi kevätkaali sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta vettä kattilassa ja keitä kaaleja pari minuuttia (säästä keitinvesi). Huuhtele kaalit kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja kaalit säilyvät kauniin vihreinä. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää pannulle kaalit ja sekoittele lämpimäksi. Sekoita joukkoon keltuaiset niin että ne paksuuntuvat hieman, mutta eivät muutu munakokkeliksi. Raasta päälle reilusti parmesania!

Chilikatkarapu-verigreippisalaatti

Kevyttä, raikasta ja hyvää - sellaista suuhunpantavaa kaipaa kesäihminen tällaisina lämpimän aurinkoisina toukokuun viimeisinä päivinä. Ellei sitten ole jo täyttänyt mahaansa jäätelöllä. Mutta tämä näppärä pikku salaatti on kaikkea sitä. Keksittiin yhdistelmä kun piti löytää käyttökohde ylijäämä-aiolille, jota on vähän mahdoton valmistaa pelkästään kahdelle syöjälle. Kesän bikinikuntoa ajatellen tämä salaatti on myös ehkä vähän järkevämpi valinta kuin se jäätelö. Vaikka kyllähän jäätelökin tekee hyvää silloin tällöin.

2 hengelle

130 g (1 pussillinen) isoja pakastekatkarapuja
1 avokado
1 verigreippi
ripaus chilihiutaleita
1 valkosipulinkynsi
salaatinlehtiä
öljyä paistamiseen

kastikkeeksi aiolia

Sulata katkaravut. "Fileoi" verigreippi, eli leikkaa liha irti niin ettei siihen jää valkoista osaa. Pilko salaatti ja avokado. Hienonna valkosipuli ja kuullota öljyssä chilin kanssa. Lisää katkaravut ja freesaa ne nopeasti valkosipuli-chiliöljyssä. Kokoa salaatti ja tarjoa aiolin kanssa.

Kukkakaalipasta

Hassua kuinka tätä blogia selaillessa voisi melkeinpä saada vaikutelman että meillä syödään hirvittävän usein kasvisruokaa! Ylävalikon kasvis-luettelokin ylittää muut kategoriat pituudellaan reippaasti. Vaikka itse syönkin oikein mielelläni kasvisruokaa, on tunnustettava että tämä skenaario ei (ikävä?) kyllä pidä paikkansa. Kyllä meillä vaan lihaa syödään ja paljon useammin kuin pelkkää vegeä. Jostain syystä vain nuo lihaisammat ruuat tuppaavat usein olemaan niitä tuttuja ja turvallisia, tai sitten niin yksinkertaisia ettei niistä jaksa tai kehtaa vaivautua tänne bloggaamaan. Ehkä pitäisikin ottaa oikein asiakseen etsiä uusia lihapitoisia reseptejä testailtavaksi! No, kasvislinjalla mennään vielä tällä kertaa.

Tämä on erään yksinäisen illan resepti, joka syntyi kun olin hetken mielijohteessa ostanut kaupasta pikkuruisen kukkakaalin. Kotona sitten mietiskelin että mitenhän tästä nyt pyöräyttäisi jonkinlaisen aterian. Ja helpoimman kautta, pastaanhan sitä päädyttiin. Kukkakaali on jännä vihannes. Se on raikas ja rapsakka sellaisenaan, mutta tässä pastan seassa sen olemus muuttuu jollain tapaa jopa kermaisen pehmeäksi. Ihanan lempeän makuista ja helppoa ruokaa.

2 hengelle

pennepastaa kahdelle

1 keskikokoinen kukkakaali
pinjansiemeniä
2 dl kermaa
parmesaania
suolaa
2 valkosipulinkynttä

Leikkaa kukkakaali pieniksi nupuiksi. Keitä pasta ja kukkakaalinuput reilussa määrässä suolattua vettä (tsekkaa pastan keittoaika, kukkakaali tarvitsee n. 10 minuuttia). Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuumalla kuivalla pannulla. Siirrä siemenet odottamaan. Silppua valkosipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää kerma, anna kiehua hetki ja mausta ripauksella suolaa. Valuta kukkakaalit ja pastat, ja kippaa ne kerman sekaan pannulle. Sekoita ja painele kukkakaaleja hieman muhjuksi. Annostele lautasille ja ripottele päälle pinjansiemeniä ja reilusti (todella reilusti) raastettua parmesania.

Avokado-pestorisotto

Viimeisen vuoden aikana erityisesti sen pastan pääraaka-aineena mainetta niittänyt avokado on kuin huomaamatta pesiytynyt keittiömme vakioasukkaaksi. Pastan, salaattien ja guacamolen satunnaisnautinnan lisäksi avokadoa syödään meillä lähes joka aamu ruisleivän päällä (jälkiuuniruisleipä+avokadoviipaleet, suosittelen!). Vaikka opiskelijan ruokabudjetissa tämän pitkät matkat Suomen ruokakauppoihin matkaavan hedelmän hinta hieman kirpaiseekin, ei tuota kermaisen pehmeää mutta silti raikasta makua vain voi vastustaa. Eipä oikeastaan kannatakaan, sillä avokado on myös melkoinen terveyspommi: runsaasti hyvää rasvaa, kaliumia ja B-, E- sekä K-vitamiinia. Kyllä kiitos! Tällä kertaa avokado pääsi meidän keittiössämme pastan sijaan loistamaan risotossa.

2 hengelle pääruoaksi

2 pientä salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
vajaa 2 dl risottoriisiä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
ruukku tuoretta basilikaa
4 rkl hyvää vihreää pestoa (ei mitään Rainbow-kamaa)
2 kypsää avokadoa
kourallinen raastettua parmesaania
oljyä
valkopippuria myllystä

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente (n. 20 minuuttia). Sekoita joukkoon pesto, raastettu parmesanjuusto, revityt basilikanlehdet sekä ihan viimeisenä kuutioidu avokado. Mausta valkopippurilla, ja sekoittele kunnes avokadot ovat hieman lämmenneet. Viimeistele annokset tuoreella basilikalla.

Oikotie hollandaise-onneen eli kädettömän hollandaisekastike

Aijai, mikäs tässä on ollessa kun Suomi edustaa hienosti ruotsinmaalla sekä urheilu- että musiikkirintamalla, lyhythihaisella tarkenee ja parsasesonki jyllää. Ja perjantaikin vielä! Mikäpä voisi pilata tätä hyvää fiilistä?

No mädät parsat! Voi että miten harmitti, kun kiireessä kaupasta sen kummempaa laaduntarkkailua harrastamatta napattu parsanippu paljastuikin kotona täydeksi suutariksi :(. Lähes kaikki nuput olivat mädäntyneet osittain limaisiksi ja haisivatkin ihan kamalalta. Hetken mietin uskaltaako moisia edes laittaa suuhunsa, mutta koska toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä uudelleen kauppaan metsästämään uutta kaveria savulohelle, päädyin lopulta kynimään ällötysnuput pois ja höyryttämään jäljelle jääneet tynkäparsat.

Mutta eihän tämän pitänyt olla itkuvirsi parsoista, vaan postaus hollandaisekastikkeesta! Olen antanut itseni ymmärtää että hollandaisekastike ei ole ihan se kaikkein helpoin nakki. Jos Masterchefissäkin tyrivät, mitkä olisivat minun mahdollisuuteni onnistua? Onneksi meille amatööreille on keksitty oikotie onneen. Ei, se ei ole valmiskastiketölkki, vaan sauvasekoitin. Sillä voi surauttaa niin majoneesin kuin hollandaisekastikkeen käden käänteessä.

         Kuvassa satsin ainoat nuppunsa säilyttäneet parsat.

Hollandaisekastike sauvasekoittimella
4 hengelle

3 keltuaista
150 g voita (jätä ne margariinivalmisteet jääkaappiin)
ripaus suolaa ja valkopippuria
sitruunan mehua

Erottele keltuaiset sauvasekoittimen korkeaan mittakulhoon ja surauta ne tasaiseksi. Sulata voi niin että se muuttuu kirkkaaksi, varo kuitenkin ettei se ruskistu. Kaada kuuma voisula ohuena nauhana keltuaisten sekaan, samalla koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen. Lopuksi mausta ripauksella suolaa ja valkopippuria, sekä puristuksella sitruunan mehua. Surauta vielä tasaiseksi ja tarjoa esimerkiksi parsan kera.

Tiramisu (sitruunatwistillä)

Tämä päivä on kaikkien ihanien ja rakkaiden äitien. Tänään ei ainakaan meidän äiti saa mennä keittiöön, sillä hän on siitä lomansa ansainnut. Suunnitelmissa on sunnuntaipäivällisen toteutus epätyypillisesti kaikkien muiden voimin, osa saa antaa panoksensa grillin ääressä (tietysti isä) ja me sisarukset hoidamme lisäkkeet ja muut härpäkkeet. Erikoispäivästä tekee erikoisihanan hieman juhlavampi jälkkäri. Äiti voisi tykätä vaikka tästä suloisen pehmeästä tiramisusta, joka saa keväisen raikkaan päivityksen sitruunasta ja sitruunarahkasta.

6-8 hengelle

1 pkt (n. 200 g, riippuen vuoan koosta) savoiard-keksejä
4 kananmunaa
1 prk Valio maustettua sitruunarahkaa
1 prk mascarponea
1 dl sokeria
n. 3 dl vahvaa suodatinkahvia tai espressoa
0,5 dl amaretto-likööriä
tummaa kaakaojauhetta
(sitruunankuorta)

Keitä kahvi ja jäähdytä kunnolla. Sekoita kahvin joukkoon amaretto. Erottele eri kulhoihin keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi ja sekoita joukkoon mascarpone ja sitruunatuorejuusto (juustot kannattaa notkistaa sekoittamalla niitä hieman purkeissaan ennen keltuaisvaahtoon lisäämistä, jotta ne sekoittuvat mukaan tasaisemmin) sekä sokeri. Vatkaa valkuaiset omassa kulhossaan kuohkeaksi vaahdoksi ja nostele varovasti keltuaisvaahdon joukkoon. Jos haluat vahvemman sitruunan maun, voit lisätä joukkoon vielä hieman hienoksi raastettua sitruunankuorta.

Riippuen vuoan koosta ja mielihaluistasi, voit tehdä joko yksikerroksisen tai kaksikerroksisen tiramisun. Kasta savoiard-keksit yksitellen kahvissa ja asettele vuoan pohjalle. Lisää päälle kerros mascarponevaahtoa, ja tee halutessasi vielä toinen kerros kekseistä ja vaahdosta. Keksien uittaminen on hieman kinkkistä hommaa: varo etteivät ne kostu liikaa, jolloin koko tiramisusta tulee märkää. Katso kuitenkin että ne tulevat tarpeeksi pehmeiksi. Anna tiramisun jähmettyä ja maustua viileässä muutama tunti ennen tarjoilua. Ripottele päälle reilusti kaakaojauhetta juuri ennen pöytään nostamista. Teepallo on tähän mainio apuväline.

Lohilaatikko

Lohilaatikko oli pienenä yksi ehdottomia lemppareitani äidin vakioreseptivalikoimasta. Mitä kermaisempaa sen parempi, tietenkin. Jotenkin tuo herkkuruoka kuitenkin oli päässyt täysin unohtumaan, kunnes törmäsin tähän ihanalta kuulostavaan reseptiin, jossa lohilaatikkoa oli tuunattu piparjuurella. Pakkohan sitä oli sitten lähteä kokeilemaan! Laatikosta tuli tosi maukas ja riittoisa, joskin piparjuuren maku jäi aika vähäiseksi, ensi kerralla taidan uskaltautua laittamaan sitä hiukan reilummalla kädellä. Ensi kerralla aion myös suolata lohen etukäteen, muuten siihen on vaikea saada tarpeeksi makua. Saatanpa myös testata laatikkoa kylmäsavulohella..

4-5 hengelle

500 g lohta
1,5 kg perunoita
1 iso sipuli
1-1,5 rkl piparjuurta raastettuna
6 dl kermaa

puolikas sitruuna

1 nippu tillä

suolaa, valkopippuria

Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä. Kuori ja leikkaa perunat kuutioiksi tai suikaleiksi. Poista lohesta ruodot, mikäli niitä on, ja leikkaa sekin kuutioiksi. Raasta piparjuuri hienoksi raasteeksi ja sekoita se, sekä valkopippuri kermaan. Sekoita uunivuoassa perunat, lohi, sipuli sekä silputtu tilli. Rouhaise päälle suolaa ja purista päälle myös puolikkaan sitruunan mehu. Kaada lopuksi kerma-piparjuuriseos tasaisesti vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa n. 2 tuntia (meillä riitti 1,5 tuntia).

Churrot - vappumunkkien serkut

Vappuun ei ole enää kuin pari päivää! Ensimmäinen pullo itsetehtyä inkiväärisimaa korkattiin juhlallisesti tänään, ja täytyihän tätä suurta tapahtumaa varten olla jotain vappuisaa suuhunpantavaakin. Tehtiin siis perinteisten vappumunkkien hoikemmanmallisia latinoserkkuja, churroja. En ole aiemmin tehnyt edes tavallisia munkkeja, joten tämä oli kaikin puolin pienimuotoinen seikkailu. Ihan nopeimpia ja helpoimpia leivonnaisia nämä eivät ole, mutta maistuvat siman kanssa mainiolta. Churroja voi syödä sellaisenaan tai dipata sulatettuun suklaaseen. Me jätimme suklaan väliin, eikä sitä kyllä kaivattukaan - sen verran makeita nämä sokerisuikerot olivat. Täydellinen herkku vappubrunssille tai -pikinikille!

n. 20-30 churroa

3,5 dl vettä

100 g voita

1/4 tl suolaa

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

auringonkukka- tai rypsiöljyä uppopaistoon

sokeria ja kanelia

Kiehauta vesi, suola ja voi kattilassa. Vatkaa sekaan jauhot, kunnes taikina muuttuu sitkeäksi (käsivispilän vääntymisvaroitus!). Vatkaa munat kulhossa löysähköksi vaahdoksi ja lisää taikinaan vähitellen koko ajan vatkaten. 

Kuumenna toisessa kattilassa öljy (öljy on tarpeeksi kuumaa kun churrot nousevat sinne pudotessaan heti pintaan ja kuplivat). Lusikoi taikinaa pieneen muovipussiin, leikkaa pussin päähän pieni reikä, maksimissaan sentin paksuinen. Leikkaa aluksi mieluummin liian pieni reikä - churrot nimittäin paisuvat melkoisesti paistuessaan. Pursota taikinasta sormenpituisia suikeroita öljyyn (kätevintä on napsaista taikina poikki saksilla) ja paista ne kullanruskeiksi. Nosta churrot talouspaperille kuivumaan ja jäähtymään, pyörittele ne sitten kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoa siman (ja halutessasi suklaadipin) kanssa.

Parsa-vuohenjuustorisotto

Ah, parsaa! Olen ottanut tämän kevään tavoitteeksi kokata enemmän parsaa kuin aikaisempina vuosina. Vaikka se on aivan ihanaa ruokaa, jostain syystä sen valmistaminen on vain aiemmin jäänyt melko vähälle. Siksi olenkin googletellut innolla erilaisia parsareseptejä, ja tässä niistä tällä hetkellä herkullisin, joka on tullut vastaan. Tässä Pumpkin Jamilta lainatussa (ja ihan hitusen muokatussa) reseptissä on parasta, että parsa saa olla itse pääruoan raaka-aineena, ei pelkkänä lisäkkeenä tai alkuruokana, kuten se usein on (vaikka itselleni ei toki tuottaisi mitään ongelmia syödä parsaa ja hollandaise-kastiketta pääruoan kokoisen annoksen edestä). Tuhti ja kermainen vuohenjuusto takasi menestyksen myös miesasukin lautasella. Parsanmakuista perjantaita kaikille!

2 hengelle pääruoaksi

nippu tuoretta vihreää parsaa
n. 6 dl vettä
sitruunan mehua
suolaa, sokeria

1 iso tai pari pientä salottisipulia
vajaa 2 dl risottoriisiä
kasvisliemikuutio
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
150 g pehmeää vuohenjuustoa
suolaa, valkopippuria
öljyä, voita

Napsauta parsoista kuivat kannat pois ja kuori tarvittaessa kovasta päästä hieman. Keitä parsoja suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä n. 5 minuuttia. Nostele parsat keitinvedestä (säästä keitinvesi - siitä tulee kasvisliemen pohja!) ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy. Leikkaa pienemmiksi paloiksi.

Lisää keitinveteen kasvisliemikuutio. Silppua salottisipuli ja kuullota se öljyssä korkeareunaisella pannulla. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää pannulle riisi ja kuullota kunnes se muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja hauduta kunnes viini on lähes kokonaan kiehunut pois. Lisää sitten pannulle kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan sekoitellen, lisää seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on imeytynyt. Jatka n. 15-20 minuuttia, kunnes riisi on al dente. Lopuksi sekoita joukkoon vuohenjuusto ja anna sulaa tasaisesti risoton sekaan. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon parsat, ja anna niiden lämmetä risoton seassa. Annostele lautasille ja viimeistele voinokareella.

Sitruuna-ricottaraviolit

Sitruunassa on jotain ihanan keväisen pirteää. Siksi nämä raikkaanmakuiset raviolit sopivat juuri tähän hetkeen. Jos siis juuri tänään sattuu olemaan kärsivällisyyttä ja aikaa pipertää pastataikinan kanssa. Ohjeen nappasin Sitruunaruoholta (alun perin Jamie Oliverin), joka tosin ei erityisemmin sitä yltynyt ylistämään. Itse kyllä pidin näistä, ja nimenomaan siitä, miten täytteen mieto mutta raikkaan sitruunainen maku antoi tilaa pastan omalle maulle. Mutta menihän näissä taas oma aikansa. Olen sen verran suurpiirteinen ja laiskanpuoleinen ruuanlaittaja, ettei tällainen väkertäminen oikein ole mun juttuni, ainakaan kovin usein. Harmi, sillä kyllä ravioleilla mielellään useamminkin herkuttelisi!

2 hengelle pääruoaksi

reilu puolikas annos pastataikinaa (ohje esim. Myllyn Paras)

Raviolitäyte:
150 g ricotta-juustoa
1,5 kuori ja mehua
kourallinen pecorinoa
kourallinen parmesania
suolaa, pippuria

Salviavoi:
muutama ruokalusikallinen voita
tuoreita salvianlehtiä

Valmista pastataikina. Valmista täyte: pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Sekoita sitruunankuoret, rikotta, raastettu parmesanjuusto ja raastettu pecorinojuusto keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Kauli tai veivaa pastataikina pastakoneella ohueksi levyksi. Painele esim. vesilasilla pyöreitä paloja taikinalevystä, täytä ne täytteellä ja sulje taittamalla kahtia ja painelemalla reunat kiinni esim. haarukalla. Keitä runsaassa suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Kaikkia ravioleja ei kannata keittää kerralla samassa kattilassa, etteivät ne liimaudu toisiinsa kiinni: tämän annoksen keitin kahdessa erässä.

Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää salvianlehdet ja anna niiden paahtua voissa rapeiksi. Annostele raviolit lautasille ja kaada päälle salviavoita. Viimeistele annokset vielä pienellä puristuksella sitruunan mehua ja ripauksella raastettua parmesania.

Dominoblondies

Kahvitteluvieraat ilmoittivat tulevansa aamupäiväkahville, mistä tietenkin alkoi näppärähköjen leivonnaisohjeiden pikaselaus (kriteerinä ainesten saatavuus lähisiwasta). Olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä Suussasulavaa rakkautta -blogin suloisen herkullisen kuuloista valkosuklaa-brownie eli blondie -ohjetta. Ihan himppusen viilasin ohjetta ja vähensin jauhojen määrää, kun taikina tuntui muuten tulevan itselläni aika paksuksi. Paistoajan jätin myös hieman lyhyemmäksi. Näissä herkkupaloissa täyteläinen valkosuklaan maku on taattu, sillä suklaata sekoitetaan taikinaan sekä sulatettuna, että palasina, jotka tietenkin sulavat uunissa ihaniksi valkosuklaasattumiksi. Jostain syystä ei yhtään haitannut, vaikka vieraat peruivatkin aivan viime hetkellä tulonsa, ja jouduimme harmillisesti mussuttamaan koko vuoallisen kahdestaan.

(ison lasagnevuoan kokoinen annos, n. 12 palaa)

250 g valkosuklaata
6 dominokeksiä
100 g voita
2 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
2-2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa

Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, suola ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit löysähköksi vaahdoksi. Sulata puolet valkosuklaasta vesihauteessa voin kanssa. Lisää suklaa-voiseos munavaahtoon varovasti nostellen. Lisää sekaan myös jauhoseos samaan tyyliin. Leikkaa puolet valkosuklaasta pieniksi paloiksi ja murenna dominokeksit isoksi karkeaksi muruksi. Lisää suklaapalat ja dominomurut taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja asettua hieman ennen leikkaamista.

Marjaisa tuorepuuro

Kun pakastimemme sisältö alkoi taas koostua enemmän seiniin muodostuneista jääkökkäreistä kuin siellä säilytettävistä elintarvikkeista, ei vuotuista sulatusprojektia pystynyt enää välttelemään. Tyhjentäessäni pakasteita (jotka koostuivat enimmäkseen puoliksi syödyistä vihannespusseista ja puoli vuotta sitten sinne hylätyistä pizzataikinanjämistä..) löytyi vielä muutama pussi viime kesän marjoja, ihan itse pikku kätösin kerättyjä puhtaita ihanuuksia - eihän niitä vain voi heittää pois! Vadelmapussin sain pelastettua tähän ihanan terveelliseen välipalapuuroon, olinkin jo jonkin aikaa halunnut testata tuorepuuroa.

Käytin tässä muuten viikonloppuna tekemääni uutta jogurttilöytöä, Arla Ingmanin Luonto+ maustamatonta proteiinijogurttia, jonka ansiosta puuro sai hieman lisäprotskua. Tuo jogurtti on muutenkin mahtava löytö, sillä sitä sai myös pieninä annospurkkeina! Kammoan nimittäin isojen jogurttipurkkien ostamista, joista helposti jää jämät pohjalle kun avaamisen jälkeen ne pitäisi syödä muutamassa päivässä. (Ja huomautuksena vielä että tämä ei todellakaan ole mikään mainos, vaan innostuin ihan oikeasti tästä jogurttiuutuudesta. :D Tai en edes tiedä onko se uusi? Ainakin minulle.)

1 annos

2 dl ruishiutaleita
2 rkl vehnäleseitä
150 g maustamatonta jogutttia
kourallinen sulatettuja pakastemarjoja
1,5 rkl hunajaa

Sekoita hiutaleet ja leseet jogurttiin, ja anna turvota jääkaapissa pari-kolme tuntia (yön ylikin voi turvottaa, jos haluat nauttia puurosi aamiaiseksi). Lisää sekaan hunaja ja marjat ja surauta pehmeäksi sauvasekottimella tai blenderissä.

Snack-parsat

Parsa = kevät. Termisyydestä viis - parsat ovat kaupoissa, siis kevät on täällä! Omasta mielestäni parsa on ehkä parhaimmillaan ihan perinteisesti kevyesti höyrytettynä tai keitettynä ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Päätinkin itseasiassa kokeilla kastikkeen valmistamista jossain vaiheessa lähiaikoina ensi kertaa itse, joten ehkä palaan aiheeseen piakkoin. Tällä kertaa kuitenkin tyydyin toiseen luottoparsaan, joka ei kyllä jää kauas edellämainitusta. Ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä parsaa! Niin yksinkertaista ja vie kielen mennessään. Sopii hyvin naposteluruuaksi, alkuruuaksi tai vaikka lisukkeeksi. Lihaan kääriminen on myös kätevä tapa saada lievästi parsakammoiset huijattua parsan pauloihin. Kinkkuparsoja voi syödä sellaisenaan, tai esimerkiksi aiolin kanssa, kuten me tällä kertaa.

Niin helppoa:

tuoreita vihreitä parsoja
ilmakuivattua kinkkua

Napsauta parsoista kuivat kannat pois, kääri ne kinkkuihin ja paista uunissa ritilällä 225 asteessa n. vartti. Kannattaa muuten laittaa jokin astia alle, ellei halua siivota kinkuista valuneita nesteitä uunin lattialta. Parsat kannattaa kuitenkin paistaa ritilällä, jotta niistä tulee mukavan rapsakoita. Paistamisen voi suorittaa myös erinomaisesti grillissä, mikäli sellainen tilaisuus siunaantuu.

Aioli:
1 kananmuna
3 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
2 dl öljyä
ripaus suolaa

Mittaa kaikki ainekset korkeaan astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Caesar-salaatti kanalla

Aurinkoista pääsiäisen jälkeistä elämää! Miten meitä hemmotellaankaan kauniilla ilmalla, vielä kun lämpöasteet vain jaksaisivat kivuta muutaman lukeman ylöspäin. Toivottavasti muidenkin olo on pitkän pääsiäisviikonlopun jäljiltä yhtä levännyt kuin allekirjoittaneen. Loma oli rentouttava, mutta paluu arkeenkin on ihan mukavaa, etenkin kun aurinko paistaa ja maanantaikin skipattiin tylysti. Uuteen viikonloppuun on enää 4 päivää, voisiko viikko mukavammin alkaa. :)

Pääsiäisenä tulikin taas tuttuun tapaan mässättyä oikein olan takaa, ja itse en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisi nähdä enää yhtäkään suklaamunaa ennen ensi pääsiäistä. Tähän tyngän arkiviikon aloitukseen sopiikin kevyehkö ja raikas salaattiresepti, klassikko, johon en ainakaan itse kyllästy koskaan. Kyseessähän on tietenkin vanha kunnon kana-caesar! Ensimmäistä kertaa kokeilin valmistaa salaatin itse, ja vaikka omakehu haiseekin, mielestäni siitä tuli parasta mitä olen koskaan syönyt. Kannattaa siis rohkeasti jättää kaupan valmissalaattitiski rauhaan ja uskaltautua testaamaan itse, kastikkeineen päivineen. Se on oikeasti aivan helppoa.

2 hengelle

1 ruukku romaine-salaattia
2 maustamatonta broilerin rintafileetä
pari siivua vaaleaa leipää
parmesanlastuja
oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria

Caesar-kastike:
1 kananmuna
3 anjovisfileetä
n. 2 dl öljyä (miedonmakuista, esim. rypsiöljyä)
2 tl sitruunan mehua
1 valkosipulinkynsi
1 tl Dijon-sinappia
suolaa, mustapippuria

Valmista kastike: Mittaa kaikki ainekset korkeaan mitta-astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Siirrä jääkaappiin odottamaan.

Mausta kana suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä, ja anna maustua hetki ennen paistamista. Leikkaa sillä aikaa leipä kuutioiksi ja ruskista pannulla reilussa määrässä oliiviöljyä. Rouhaise sekaan suolaa myllystä ja siirrä krutongit jäähtymään. Paista seuraavaksi kanafileet ja leikkaa mieleisesi kokoisiksi paloiksi, voit joko jäähdyttää nekin tai tarjota lämpimänä salaatin seassa. Revi romainesalaatti lautasille ja sekoita joukkoon muutama lusikallinen caesar-kastiketta. Kokoa loput aineksista salaattiin: leipäkrutongit, kanakuutiot ja parmesanlastut. Itse suosisin juustolastujen siivuttamista tuoreeltaan kokonaisesta parmesanjuustosta, mutta lastuja myydään toki myös valmiina. Nauti!

Savulohipannari

Suolaiset pannarit ovat kivoja ja helppoja ruokia jotka taipuvat moneksi: lounaaksi, välipalaksi, tuhdimmaksi iltapalaksi tai vaikka suolaiseksi tarjottavaksi kahvipöytään. Tämä talvinen ja huippuhyvä pannareiden valioyksilö sopii hyvin vaikkapa pääsiäspäivien lounasnaposteltavaksi, isompi pala täyttää helposti lämpimän aterian mentävän aukon masun pohjalla. Glorian ruoka&viinin savulohipannari paistetaan rustiikkisen tyylikkästi valurautapannulla ja höystetään herkullisen rapsakalla piparjuurikastikkeella. Meidän versiossamme lehtipersilja vaihtui rucolaan, tomaatit kirsikkatomaatteihin ja piparjuuritahna korvattiin kaapista aina löytyvällä wasabilla, mikä toimi myös erittäin mainiosti. Tässä siis oman, hitusen tuunatun pannarimme resepti.

Aurinkoista ja maukasta pääsiäistä! :)

1 rkl voita

3 kananmunaa

1,5 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

200 savulohta

puoli rasiallista kirsikkatomaatteja

1 salottisipuli

pari kourallista rucolaa

mustapippuria myllystä

Kastike

150 g crème fraîchea

1 tl wasabia

Laita voi valurautapannuun ja laita pannu uuniin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa sillä aikaa kulhossa munien rakenne rikki, ja sekoita mukaan maito, jauhot, sokeri ja suola. Anna taikinan turvota hetki. Kaada taikina pannuun ja ripottele päälle puolitetut kirsikkatomaatit, paloiteltu lohi, ohueksi siivutettu sipuli ja kourallinen hieman pienemmäksi silputtua rucolaa. Rouhaise päälle mustapippuria ja paista uunissa 20-30 minuuttia. Sekoita crème fraîche ja wasabi tasaiseksi. Nauti pannari wasabikastikkeen ja tuoreen rucolan kera.

Jokirapupasta

Jälleen yksi aurinkoinen päivä, jee! Aurinkoiseen fiiliksen tuo myös tämä yksinkertainen mutta ihana jokirapupasta, ehkä siksi, että valmistin tätä ensimmäisen kerran miesasukin syntymäpäiväruuaksi eräänä aurinkoisena loppukevään (vai alkukesän?) iltana, ja tätä syödessä maut tuovat elävästi mieleen keväisen hetken. Resepti on ihan megahelppo, mutta jokiravut ja valkoviini tuovat sen verran juhlan tuntua että kelpaa vähän hienommankin päivän sapuskaksi. 

2 hengelle

(pastaa kahdelle, esim. spagetti tai linguine)

200-300 g jokiravunpyrstöjä tilliliemessä
1 nippu kevätsipulia
2 dl kuohukermaa
1 dl kuivaa valkoviiniä
loraus sitruunan mehua
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Silppua kevätsipuli pieneksi ja kuullota kevyesti pannulla voissa. Lisää kerma, valkoviini ja reilu puristus sitruunan mehua anna kastikkeen kiehahtaa nopeasti. Lisää ravut, tarkista maku, mausta suolalla ja tarvittaessa lisää sitruunaa. Sekoita pastan kanssa. Ripottele annosten päälle parmesaaniraastetta ja silputtua kevätsipulia. Nauti valkoviinin kanssa.

Rukiinen rahkaleipä

Syksyllä innostuin leivän leipomisesta supervaivattoman ja ihanan saaristolaisleivän reseptin löydettyäni. Kokeilut jäivät kuitenkin juuri siihen saaristolaisleipään, vaikkakin kyseistä herkkuleipää on tullut tehtyä useaankin otteeseen. Ehkä oli kiire, ja ehkä en vain tullut törmänneeksi tarpeeksi kiinnostavaan (ja helppoon) leipäohjeeseen. Tämä Valkotippurin blogista napattu, alunperin Mat på bordet-nimisessä blogissa julkaistu resepti täytti kriteerini: vaivaamaton, hapan, leipävuoassa toteutettava ja mielellään ruista sisältävä, ja se onkin on keikkunut to do -listallani jo muutaman kuukauden. Nyt ehdin vihdoin upottamaan pitkästä aikaa käteni taikinaan, tällaista siitä tuli. Leivän teko onnistuu helposti keltanokkaleipuriltakin, mutta vaatii hieman etukäteen suunnittelua - taikinan pitää nimittän hapattua yli 15 tuntia!

Note: En tiedä oliko leivän tarkoituskin maistua siltä, mutta omaan suuhuni leivästä tuli todella hapan. Kokemattomana leipurina en osaa sanoa, voisiko tämä johtua siitä että rahkaa saattoi lipsahtaa hieman yli oikean annostuksen, hups.. Noh, onneksi pidän happamasta leivästä, ja ihan hyvää tästä kuitenkin tuli.

200 g vehnäjauhoja
200 g täysjyvävehnäjauhoja (käytin itse pelkästään tavallisia vehnäjauhoja)
100 g ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
2 dl rahkaa
3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet (myös hiiva) keskenään kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa rahka ja vesi tasaiseksi seokseksi. Yhdistä seokset ja sekoita taikinaksi. Peitä kulho kelmulla ja anna hapattua huoneenlämmössä 15-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille. Taita taikina muutaman kerran kaksinkerroin esim. lastan avulla. Käännä taikina sauma alaspäin leivinpaperille ja anna kohota kulhon alla vielä pari tuntia. Paista leivinpaperilla vuoratussa leipävuoassa 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Jamien halloumisalaatti

Salaatteja olisi kiva syödä enemmän, mutta jotenkin oma mielikuvitukseni joutuu ylitsepääsemättömälle koetukselle yrittäessäni miettiä jotain vaihtelua salaatti-tomaatti-kurkku-feta/mozzarella -linjalle. Siksi olinkin aivan innosta piukeana kun bongasin tämän salaattiohjeen. Tässä on kaikkia lemppareitani: leipäkrutonkeja (nam), granaattiomenaa (nam), jogurttipohjaista kastiketta (nam) ja halloumia (namnam). Ohje on Jamien, joka kutsuu tätä "talvisalaatiksi". Sopii siis nimeltään myös vuodenaikaan (tosin toivottavasti ei enää kauaa!), vaikkakin itse mieltäisin grillatun halloumin ja pirtsakan granaattiomenan ennemminkin kesäisiksi. En, yllätys yllätys, noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, vaan ennemminkin suuntaa-antavasti. Jätin esimerkiksi pois fenkolin, joka ei anismaisella makuvivahteellaan kuulu lempivihanneksiini, ainakaan kypsentämättömänä versiona.

Vaikka viikonlopun lumimyräkkä toikin hieman takapakkia kevään odotukseen, sen lähestymisen voi aistia silloin tällöin linnun viserryksessä tai auringon pilkahduksessa. Sen kunniaksi päätinkin vaihtaa myös blogin ulkoasua hieman raikkaampaan ja keväisempään suuntaan. Ihania alkavan kevään tunnelmia kaikille :)

2:lle hengelle

Salaatti:
salaattia
kurkkua
rucolaa / vesikrassia tms
pala vaaleaa leipää
1 halloumi
oliiviöljyä
meri- tai sormisuolaa
1 granaattiomena

Kastike:
100 g turkkilaista jogurttia
2 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynsi
loraus sitruunan mehua
rouhaisu mustapippuria

Valmista kastike: surauta jogurtti, anjovikset ja valkosipuli sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta makusi mukaan sitruunamehulla ja mustapippurilla, ja siirrä jääkaappiin odottamaan. Leikkaa leivästä sopivan kokoisia paloja ja paista ne nopeasti pannulla kullanruskeiksi ja rapeiksi krutongeiksi reilussa lorauksessa oliiviöljyä. Mausta suolalla. Kokoa salaatti kurkusta, revityistä salaatinlehdistä ja rucolasta tai vesikrassista. Lorauta päälle kastiketta, ripottele sekaan leipäkrutongit ja granaattiomenan siemenet (leikkaa hedelmä puoliksi, ota se käteen, pidä lautasen yllä ja hakkaa hedelmää esim. lusikalla tai muusinuijalla niin että siemenet putoilevat sormien välistä salaattiin). Paista lopuksi halloumiviipaleet grillissä tai parilapannulla ja asettele salaatin päälle.

Savulohikeitto ja tilliöljy

Kun olin pieni, perheemme aikatauluun kuului jokaviikonloppuinen vierailu mummolaan, ja ennen kaikkea mummin herkullisten ruokapatojen äärelle. Yksi lemppareistani oli mummin ihanan kermainen lohikeitto, jonka veroista en ole sen koommin maistanut. En tiedä, mikä mummin salainen resepti oli (vai kultaako aika lapsuuden ruokamuistot), mutta Glorian ruoka&viinin savulohikeitto pääsee aika lähelle. Savustettu lohi tuo lisämakua kermaiseen ja perinteiseen keittoon, ja hieman uutta lisätwistiä keitto saa sitruunaisesta tilliöljystä. En noudattanut alkuperäistä ohjetta aivan kirjaimellisesti, jätin mm. pinaatin pois ja oikaisin ohjeen kerrostaloystävällisemmäksi käyttämällä valmista kylmäsavulohta, mikä muuten toimi mainiosti, näin ihan alkuperäisen ohjeen mukaista versiotakin maistaneena. Keiton kanssa nautittavaksi suosittelen mitäpä muutakaan kuin taivaallista itseleivottua saaristolaisleipää. Kerrassaan viehättävää kevättalvipäivän viikonloppuruokaa!

2:lle hengelle

Tilliöljy

1/2 puntti tilliä

1/2 sitruunan kuori

1 tl sitruunan mehua

3/4 dl oliiviöljyä

suolaa, sokeria

mustapippuria myllystä

Hienonna tilli pieneksi ja raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Purista sitruunan mehu. Sekoita ainekset hyvin ja mausta ripauksella suolaa, pippuria ja sokeria.

Keitto
300 g kylmäsavulohta
6 perunaa
4 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
2 laakerinlehteä
1 kalaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
8-10 dl vettä
tilliä

Pese perunat ja pilko sopiviksi palasiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota voissa kattilassa. Lisää kattilaan perunat ja laakerinlehdet, kuullota hetki. Lisää vesi ja kalaliemikuutio (tai valmis kalaliemi). Keitä kunnes perunat ovat kypsiä, eli n. vartin verran. Lisää kerma, lämmitä. Lisää aivan lopuksi viipaloitu kylmäsavulohi, sillä ohuet viipaleet kypsyvät todella nopeasti, etkä halua niistä ylikypsiä. Annostele keitto lautasille ja pirskottele annosten päälle reilusti tilliöljyä. Tarjoa saaristoilais- tai ruisleivän kera.