keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Frittata pinaatilla ja fetalla

Pienellä muuntelulla perusmunakkaasta muovautuu ruokaisampi ja trendikkäämpi frittata, joka on erinomainen kiireisen, väsyneen ja supernälkäisen arki-illan pelastava ritari. Mikä mahtavinta, mukaan voi heittää lähes mitä tahansa, mitä jääkaappiin onkin sattunut pesiytymään. Ensimmäiseen frittatakokeiluuni valitsin melko perinteisesti pinaatin ja fetan, yhden ikuisista lemppariyhdistelmistäni. Frittataa varten tarvitset uuninkestävän pannun, meillä tehtävää toimitti mainiosti valurautainen parillapannu. Vaikka kyseessä onkin "vain" munakas, ruoka täytti kurnivan vatsan todella tehokkaasti - yhdestä pannullisesta saatiin kaksi ihmistä lähes ähkyn partaalle.



2 hengelle

5 kananmunaa
rasiallinen pinaattia
1 pieni tai 1/2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen raastettua parmesaania
150 g fetajuustoa
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli pieneksi. Kuullota öljyssä uuninkestävässä pannussa. Sekoita munat ja parmesaaniraaste sillä aikaa kulhossa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle pinaatit (voit säästää muutaman lehden koristeluun) ja hauduta sipulien kanssa keskilämmöllä hetki, niin että pinaatit pehmenevät mutta eivät muutu mössöksi. Kaada munaseos pannulle. Murustele feta tasaisesti frittatan päälle. Paista frittataa pannulla kunnes se on reunoilta hieman hyytynyt. Siirrä sitten pannu uuniin, ja kypsennä loppuun n. 10-15 minuuttia.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Puolikkaat uuniperunat kahdella täytteellä

Täytetyissä uuniperunoissa on jotain selittämättömän ysäriä. Ne eivät ehkä ole ihan sitä kuuminta kamaa tämän päivän ruokarintamalla, mutta teinpä niitä silti, hähää. Yhtenä päivänä iski vain aivan selittämätön uuniperunahimo, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ettei nyt ihan tylsäksi menisi, päätin irrotella valmistamalla kahta erilaista täytettä: voittamattoman perinteisen kylmäsavulohitäytteen lisäksi uuniperunoita herkuteltiin kera kylmäsavuporotäytteen, joka sai lisäpotkua ihanasta piparjuuresta. Kärsimättömänä pistin perunat puoliksi, ettei tarvitsisi odotella ikuisuuksia perunoiden uunissa kypsymistä. Perunoihin kannattaa tökkiä haarukalla muutama reikä ja lisätä myllystä rouhaisu suolaa ennen uuniin laittamista. Kaikessa ysärivibaisuudessaan kerrassaan mahtavaa ruokaa!



Kylmäsavulohitäyte
100 g créme fraîchea
100 g kermaviiliä
1/2 pieni punasipuli
150 g kylmäsavulohta
kourallinen tilliä
sitruunan mehua
suolaa

Kylmäsavuporotäyte

100 g créme fraîchea
100 g kermaviiliä
1/2 pieni punasipuli
100 g kylmäsavuporoa
1 tl raastettua piparjuurta
suolaa, pippuria

Hienonna lohi ja poro pieneksi silpuksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita ainekset ja mausta.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tuorepinaattipiiras vuohenjuustolla

Olen aiemminkin sanonut täällä blogissa, että pidän piirakoista koska ne ovat niin käteviä arjessa, taipuvat niin lounaaksi, välipalaksi tai salaatilla täydennettynä illalliseksi - tai vaikka brunssille! Ne valmistuvat myös lähes poikkeuksetta hyvin vähällä vaivalla, vaikka jaksaisi tehdä taikinankin itse (täytyy tunnustaa, kröhm, että näin ei käy kovin usein omalla kohdallani). Piirakoiden plussat -listaa jatkaakseni, niihin saa heitettyä usein kätevästi myös jääkaappiin jämähtäneet ylijäämäkamat. Tällä kertaa poistolistalla oli vuohenjuusto, jonka kaveriksi laitoin tuoretta pinaattia ja kirsikkatomaatteja.


1 annos piirakkataikinaa
1 pötkö vuohenjuustoa
1 rasia baby-pinaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 munaa
kourallinen parmesaaniraastetta
1 dl maitoa
ripaus suolaa ja pippuria

Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Hienonna puolet pinaateista, leikkaa tomaatit puoliksi ja vuohenjuusto siivuiksi. Levitä kaikki ainekset tasaisesti taikinan päälle. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki, lisää maito, raastettu parmesaani ja ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos piirakkavuokaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarjoa loput tuoreesta pinaatista piirakan kanssa.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kevätkaalia carbonaraan

Pasta carbonara on yksi meidän keittiömme ehdottomista all time favorite -ruuista. Se on täydellinen arkeen, sillä harva ruoka onnistuu olemaan niin suorastaan koukuttavan herkullista ja samaan aikaan valmistumaan niin näppärästi ja nopeasti niin vähistä (ja edullisista) raaka-aineista. Siinä on vain yksi ongelma, nimittäin pasta. Sen verran nipotan ruuan terveellisyydestä, etten tohdi kovin montaa kertaa viikossa pastaa lautaselleni laittaa. Glorian ruoka&viini (3/13) tarjosi pastalle hauskan, ja lähes yhtä edullisen mutta huimasti terveellisemmän vaihtoehdon: kevätkaalin! Kesäkurpitsa on jo vanha tuttu pastan sijaistaja, mutta pastan korvaaminen kaalilla ei ollut kyllä aikaisemmin tullut mieleeni. Siispä suurena kaalin ja carbonaran ystävänä en tietenkään voinut muuta kuin kokeilla. Eihän pastan täyteläisyyttä tietenkään oikeasti voi millään korvata, mutta tämä ihan maukas vaihtoehto niille päiville, kun kaipaa jotain hieman vähemmän hiilaripitoista. Reseptiin on tehty ihan pikkiriikkisiä muutoksia.


2 hengelle

500 g kevätkaalia
1 pkt pekonia
2 kananmunan keltuaista
suolaa, mustapippuria
parmesaania

Suikaloi kevätkaali sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta vettä kattilassa ja keitä kaaleja pari minuuttia (säästä keitinvesi). Huuhtele kaalit kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja kaalit säilyvät kauniin vihreinä. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää pannulle kaalit ja sekoittele lämpimäksi. Sekoita joukkoon keltuaiset niin että ne paksuuntuvat hieman, mutta eivät muutu munakokkeliksi. Raasta päälle reilusti parmesania!