Spaghetti meatballs

Tämä on sitä kuuluisaa lohturuokaa eli ameriikkalaisittain comfort foodia (sitä yleensä melko epäterveellistä ruokaa mistä Rachel Ray aina puhuu telkkarissa) parhaimmillaan. Pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta Kaunotar ja Kulkuri -tyyliin. Lihapullien turvalliseen syliin on hyvä palata silloin kun kaipaa jotain maukasta, tuhtia, lihaisaa ja helppoa. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta tämmöistä nyt tuli tuossa yksi päivä tehtyä. Lähinnä pidän tätä blogia muutenkin enemmänkin mitä tänään syötäisiin? -tarkoituksessa, oma luovuuteni ja taitoni kun eivät kovin monimutkaisten omien reseptien luomiseen ihan riitä. Tätä syödessä muisti, että lihapullat ovat vaan niin hyviä.

2 hengelle (tosi reilu annos, ehkä sittenkin kolmelle?):

400 g jauhelihaa

1 dl kermaviiliä

1 kananmuna

3/4 sipulikeittopussista

1 tlk (n. 500 g) tomaattimurskaa (yrttimaustettua)

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

suolaa, pippuria, sokeria

parmesaania

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa jauheliha, kermaviili, kananmuna ja sipulikeittoainekset tasaiseksi lihapullataikinaksi. Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia, asettele pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin vartti, tai kunnes pallerot näyttävät kypsiltä (optimaalinen aika riippuu tietty lihapullien koosta). Anna lihapullien vetäytyä hetki uunista tultuaan, näin ne säilyttävät paremmin rakenteensa eivätkä murene kastikkeen joukkoon. Hauduta tomaattimurskaa korkeareunaisella paistinpannulla hetki, ja mausta suolalla, pippurilla sekä pienellä ripauksella sokeria. Voit myös silputa sekaan hieman tuoretta basilikaa. Lisää kerma, jos haluat oikein täyteläistä kastiketta, voi lorauttaa kokonaisenkin purkin. Itse laitoin puolikkaan. Lopuksi kääntele kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon. Tarjoa pastan, parmesaanilastujen ja tuoreen basilikan kera.

Saaristolaisleipä

No johan tämä nyt on mennyt leipomiseksi. En ole aiemmin ollut kummoisempi leipuri. Ei vain ole ollut inspiraatiota eikä syöjiä. Ja herkkuja tulee muutenkin syötyä ihan tarpeeksi, ilman että niitä vielä omasta takaakin tehtailisi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä tälle harrastukselle. Erityisesti leivät ovat herättäneet leipomishimoni. Leivät ovat siitä kivoja verrattuna makeisiin leivonnaisiin, että se tulee kyllä ihan varmasti syötyä, vaikka olisikin vain kaksi ihmistä pöydän ääressä. Taannoin tein ensimmäistä kertaa itse sämpylöitä, ja nyt repäisin oikein kunnolla ja hankin itselleni ihka oikean leipävuoan! Pyöräytin sillä tämän saaristolaisleivän, josta tuli aivan superhyvää. Ja mikä parasta, tämä oli myös superhelppoa - sen kun sekoittaa ainekset ja dumppaa vuokaan, taikinaa ei tarvitse edes vaivata. Rakastan tummia ja makeita leipiä, joten tästä ohjeesta tulee ihan varmasti vakiovieras keittiöömme. Jään googlailemaan lisää vuokaleipien ohjeita...

Tämä ohje taitaa alun perin olla Glorian ruoka&viini -lehdestä.

Ohje yhdelle 30-senttiselle leipävuoalle.

1 pss kuivahiivaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaljamaltaita
0,5 l piimää
1,5 dl siirappia

Sekoita kaikki kuivat aineet, mukaanlukien kuivahiiva, kulhossa. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (varo lämmittämästä liikaa jottei se juoksetu) ja sekoita piimän joukkoon siirappi. Lisää piimä jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan (30 cm). Kohota leipiä ensin 50-asteisessa uunissa n. 1 tunti ja paista sitten 175 asteessa 1,5 tuntia. Kun paistoaikaa on jäljellä n. puoli tuntia, sivele leipä siirappivedellä (1 osa siirappia, 3 osaa vettä). Peitä leipä loppuajaksi foliolla, jottei kuori mustu liikaa. Leipä on parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta (ihan oikeasti!).

Valkosuklaa-punaherukkajuustokakku

No nyt tuli kyllä niin hyvä kakku että täytyy tällaisen harrastelijaleipurin olla oikein ylpeä, vaikka itse sanonkin. Valkosuklaan täyteläisyys, kiilteen makeus ja punaherukoiden hapokkuus yhdessä hivelevät makunystyröitä jumalaista lähentelevällä tavalla. Olisipa tätä vielä jäljellä, vesi herahtaa kielelle kun katselee näitä kuvia. Jokohan olen kehunut tarpeeksi? 

Punaherukoiden tuhoamisoperaatio sai siis jatkoa tämän kolmannen episodin muodossa. En tiedä mistä sain päähäni että haluan ehdottomasti yhdistää punaviinimarjoihin valkosuklaan.. Siitä kehittyi jonkinasteinen päähänpinttymä, ja googlailin aikani löytääkseni valmiin ohjeen. Sellaista ei kuitenkaan eteeni ilmestynyt, joten jouduin soveltamaan - osasyy siihen miksi yllätyin niin kovasti kakun loistavasta sukseesta.

Ohje isolle 28 cm:n irtopohjavuoalle.

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita tai leivontamargariinia

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl vispikermaa
6 liivatetta
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä
200 g valkosuklaata

Kiille:
200 g punaherukoita
3,5 dl + 2 rkl dl vettä
4 liivatetta
1 dl sokeria

Pohjan ja täytteen valmistus:
Laita liivatelehdet (6) kylmään veteen likoamaan. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kiristä vuoan reunat paikoilleen niin, että leivinpaperi jää vuoan pohjalle. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan ulkopuolelta pois. Hienonna digestivekeksit kulhossa pieneksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi massaksi vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata valkosuklaa valmiiksi vesihauteessa. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa. Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseokseen. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita sekin varovasti muiden aineiden joukkoon. Tarkista vielä makeus, ja lisää sokeria tarvittaessa. Kaada seos kakkuvuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta siistiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Kiilteen valmistus:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Keitä marjoja ja vettä viitisen minuuttia. Kaada seos kulhoon siivilän läpi ja puserra lopuksi marjat siivilää vasten, niin että mahdollisimman paljon makua lähtee mukaan kiilteeseen. Sekoita marjamehu ja sokeri keskenään (kunnes sokeri on sulanut). Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi marjamehuun ja jäähdytä kunnolla. Ripottele halutessasi punaviinimarjoja koristeeksi hyytyneen kakun päälle. Kaada jäähtynyt kiilleseos kakun ja marjojen päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia ennen tarjoilua.

Lopuksi vielä vinkki, jonka varmasti kaikki jo tietävät, mutta sanonpa kuitenkin, sillä kokeilin sitä itse ensimmäistä kertaa. Pakasta kokonaisia viinimarjaterttuja, ja saat niitä sulattamalla kivoja kesäisiä koristeita leivonnasten ja jälkiruokien päälle vaikka keskellä talvea. Yksinkertainen on kaunista.

Sushitarinoita

Sushi on ihanaa, ihanaa, ihanaa. Eilen tuli taas pitkästa aikaa tehtyä itse, joten inspiroiduin avautumaan siitä hieman tänne bloginkin puolelle! Kuvat ovat itseasiassa jo vanhempaa perua, mutta nyt tuntui olevan sopiva hetki niiden jakamiseen.

Sushin valmistaminen itse on todella helppoa, joskaan ei kovinkaan nopeaa puuhaa. Riisi on keitettävä kunnolla etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä. Sushien pyörittely on myös sen tasoista pikkunäpertelyä, että siihen saa helposti kulutettua tunnin jos toisenkin (riippuu tietysti siitäkin mitä raaka-aineita käyttää täytteenä). Mikäli haluaa käyttää kalaa, on sen oltava mielellään suolaisen veden kalaa, ja aivan tuoretta: kannattaa siis kysyä lähikauppasi kalamestarilta, minä viikonpäivinä toimitukset kalatiskille tulevat. Hätätapauksessa voi hyvin käyttää esimerkiksi graavi- tai kylmäsavulohta, joskin itse ei niille lämpene kun ovat mielestäni vähän liian voimakkaan makuisia ja vievät aidon sushifiiliksen. 

Kaikesta tästä päätellen sushi ei ole siis maailman kätevin ex tempore -ruoka. Sen valmistus pitää suunnitella etukäteen, ja siihen pitää varata aikaa. Mutta näpertely (kuten yleensä mikä tahansa puuha) sujuu rattoisammin kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa vierelle lasillisen ruoanlaittoviiniä. Ja lopussa odottava suussasulava palkintohan on todellakin kaiken tämän vaivan arvoinen!

Sushi ei oikeastaan ole edes kovin kallista ruokaa, sen jälkeen kun välineet on hankittu. Ja varsinaisista välineistä ainoa pakollinen on oikeastaan makien rullaamiseen tarvittava bambumatto. Lisäksi kotoa pitää löytyä perusraaka-aineet, eli sushiriisi, nori (kuivatusta merilevästä tehty ohut levy), riisiviinietikka, wasabi ja japanilainen soijakastike (joka on miedompaa kuin kiinalainen). Näillä pääseekin sitten kertahankinnalla aika pitkälle, sillä esim. noripaketeissa on yleensä n. 10 levyä, josta riittää hyvin useammaksi kerraksi.

Täytteinä meillä käytetään useinmiten lohta, jättikatkarapuja (yllättävän edullisia pakasteena, tarvitaan vain sulatus, kypsennys kiehauttamalla ja kuoriminen), surimitikkuja, kurkkua ja avokadoa. Makeihin meillä laitetaan usein myös majoneesia. Tämän tekstin kuvissa näkyy myös epäonnistuneita tamago-munakakkuja (huono ohje oli tämä), harmi, sillä tamagonigirit ovat yksiä lemppareistani ravintolassa. Oikeasti ne tehdään kääntelemällä ohuesta munakkaasta, joten ei ihme että nämä epäonnistuivat.

Sushiriisin keitto:

Sushiriisiä saa nykyään ihan pienimmistäkin lähikaupoista, mikä on mahtavaa. Meillä on käytetty Blue Dragon -merkkistä riisiä, ja se on ollut ihan hyvää, joskin aivan naurettavan ylihintaista. Puolikkaasta pussista (250 g) tulee sopivan täyttävä annos kahdelle hengelle. Riisin valmistukseen tarvitset siis:

- sushiriisiä

- riisiviinietikkaa

- suolaa

- sokeria

- vettä

Huuhtele riisit kylmässä vedessä kattilassa. Kaada vesi pois, laita uusi tilalle ja liota riisiä vielä kylmässä vedessä ainakin vartin verran, pidempi aika ei ole pahitteeksi. Kaada vesi pois. Lisää 250 grammaan riisiä 4 desiä vettä. Kiehauta nopeasti, ja hauduta sen jälkeen miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes ylimääräinen vesi on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Jos tuntuu, että vettä haihtuu liian nopeasti, voit lisätä sitä matkan varrella hieman. Ole tarkkana ja sekoittele välillä, sillä riisi palaa herkästi kattilaan kiinni (joissain ohjeissa kyllä neuvotaan olemaan sekoittamatta, mutta valitsen kyllä sekoittamisen pohjaan palaneen riisin sijasta, en tiedä mitä taikakattilaa pitäisi käyttää ettei tarvitsisi sekoittaa). Jäähdytä kypsä riisi huoneenlämpöiseksi. Sekoita kipossa 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa (saa myös tavallisista ruokakaupoista), 2 ruokalusikallista sokeria ja 1 teelusikallinen suolaa. Sokerin ja suolan voi halutessaan korvata mirinillä, mutta itse en ole koskaan jaksanut vaivautua sitä hankkimaan. Sekoita seos jäähtyneen riisin joukkoon. Hifistelijä käyttää sekoittamiseen puista lastaa. Sitten vaan pyörittelemään nigirejä ja rullailemaan makeja!

Nopeaa broileria curry-kookoskastikkeessa

Se olisi taas maanantai, mutta onneksi meikäläistä ei vielä toistaiseksi koulu eivätkä edes työkiireet paina. Silti arkipäivä on aina arkipäivä, ja toisen puoliskon ollessa töissä ei oikein osaa mieltää itsekään olevansa lomalla. Viikon alun kunniaksi pistänkin tulemaan erittäin helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin mukavaa aasialaista twistiä arkipäivään tuovaa reseptiä. Itse en ollut aiemmin kokeillut omissa kokkauksissani currytahnaa, vaikka pidänkin kovasti esimerkiksi thaimaalaisista curryruoista (ravintolakokin valmistamina, tähän asti siis). Joten tämä toimi siis omana tutustumisreseptinäni kyseiseen raaka-aineeseen. Väri oli punainen. Tahnan annostuksella voi mukavasti vaihdella ruuan tulisuusastetta oman mielen mukaiseksi. Pari lusikallista antoi pientä potkua, mutta ei sen kummempaa polttelua. En sitten tiedä kuinka paljon tahnojen vahvuus vaihtelee valmistajan mukaan, itselläni oli käytössä opiskelijan luottoystävää Pirkkaa. Maista ja lisää tarvittaessa -tekniikka lienee paras kaveri tässäkin asiassa.

2 hengelle:

350 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 rkl punaista currytahnaa (tai oman maun mukaan)
2,5 dl Cocos & Lime -ruokakermaa (Valio)
100 g pakastemaissia
suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä
öljyä paistamiseen
(suolaa / soijakastiketta)

Ruskista broilerin suikaleet pannulla öljyssä. Sekoita currytahna suikaleisiin (maltillisesti tässä vaiheessa, myöhemmin voi lisätä jos on tarvis). Lisää kerma ja maissit, anna hautua hetken aikaa. Tarkista mausteet, lisää suolaa tai soijakastiketta tarvittaessa. Tarjoa riisin kanssa ja ripottele annosten päälle cashewpähkinöitä ja esimerkiksi tuoretta korianteria (joo, kuvassa on valitettavasti basilikaa).

Punaherukkalikööri

Punaviinimarjojen tuhoamisoperaatio jatkuu. Tässä on aikuisille oikein kätevä tapa upottaa reilusti marjoja hyötykäyttöön, josta nautitaan sitten myöhemmin syksyllä pimeiden iltojen piristykseksi. Kyllästyttääkö ainainen joululahjojen perässä kaupoissa juokseminen? Likööriähän voi tehdä vaikka reilummin ja pullottaa ystäville joululahjaksi. Samalla on jokavuotiset lahjaongelmatkin ratkaistu! Aktiivinen työskentely tässä reseptissä vie noin 5 minuuttia (no lisäksi pitää kipaista tietysti kipaista Alkossa). Tämän helpompaa marjaohjetta ei varmasti ole olemassakaan:

1 annos (kuvassa 2 annosta):

0,5 l viinaa
0,5 l sokeria
0,5 l marjoja (mieluiten happamia, esim. puna- tai mustaviinimarjoja, karviaisia tai puolukoita)

Puhdista marjat. Kaada kaikki ainekset isoon tiiviskorkkiseen lasipurkkiin. Sekoittele hieman. Anna seistä huoneenlämmössä mielellään pimeässä paikassa vähintään 3 kuukautta, pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Purkkeja voi välillä ravistella hieman, jotta ainekset sekoittuvat paremmin. Siivilöi marjat pois ja pullota. Jos mahdollista, anna seistä pulloissa vielä pari viikkoa ennen tarjoilua. Nauti hyvässä seurassa!

Pasta Carbonara

No joo. Ei tämä varmaan nyt ole aivan se oikea carbonara. Tiedän kyllä että siihen ainoaan oikeaoppiseen ei tule esimerkiksi kermaa. Ja en tiedä onko tämä spagetti nyt juuri se oikea pastalajike juuri tähän ruokaan. Pilkunnussuttajat voivat siis lopettaa lukemisen tähän :). Tämä on kuitenkin minun tapani valmistaa oma carbonarani, ja laitan siihen ihan mitä haluan. Ja ai hitto kun on hyvää! Kaksi sanaa: Pekoni. Kerma. Kysyttävää?

2 hengelle:

1 pkt amerikanpekonia (älä käytä valmiita pekonikuutioita, ne on pahoja)
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 punasipuli
suolaa, mustapippuria, öljyä
spagettia tai muuta nauhapastaa kahdelle
(päälle parmesaania)

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Pilko punasipuli suikaleiksi. Suikaloi myös pekoni (esim. saksilla). Paista sipulia ja pekonia öljyssä niin että pekonit ruskistuvat mukavasti. Sekoita munan rakenne rikki kulhossa tai mukissa ja sekoita joukkoon kerma. Lisää ripaus pippuria ja suolaa. Pienennä paistinpannun lämpötilaa miedolle lämmölle. Valuta pasta ja kippaa se paistinpannulle pekonin ja sipulin sekaan. Lisää joukkoon kerma-munaseos ja sekoittele kunnes muna alkaa ihan vähän hyytyä. Ripottele annosten päälle parmesaania ja rouhittua mustapippuria.

Punaherukkamuffinit marenkikuorrutuksella

Pikkukeittiömme pöydälle oli poissa ollessani ilmestynyt mystisesti valtava saavillinen punaviinimarjoja. Iso osa niistä meni kotitekoisen liköörin mausteeksi, mutta vielä piti keksiä käyttöä melkoiselle marjamäärälle. Itse pidän niistä kovasti ihan sellaisenaankin, mutta ovathan ne kieltämättä kovin kirpakoita. Siitä syystä ajattelin, että marenki voisi olla näille marjoille hyvä pari. Päätin pyöräyttää punaviinimarjoista muffinseja ja pursottaa niihin nätin marenkikuorrutuksen. 

No, ylläolevasta kuvasta huolimatta, ei se nyt ihan mennyt kuten Strömsössä.. tuttua ja turvallista brita-torttua lukuunottamatta tämä oli ensimmäinen marenkikokeiluni. Katselin erilaisten marenkikuorrutusten ohjeita netistä, ja useissa neuvottiin paistamaan kuorrutetut leivonnaiset 150 asteessa 6-8 minuuttia. Tällä tavoin (vaikka pidin yliaikaakin) marengista tuli vain hyvin hennosti ruskettunut ja aivan pehmeä ja tahmainen - ei ollenkaan sellainen päältä ihanan rapea ja sisältä mehevä kuorrutus josta olin unelmoinut. En tiedä mikä meni pieleen. Oliko kuorrutus liian paksu? Maku sentään oli hyvä koostumuksesta huolimatta. Puhumattakaan supersöpöstä ulkonäöstä! Ainakin näitä voi syödä katseellaan.

Muffinitaikina (n. 12 muffinia):

4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2 munaa
2 dl juoksevaa margariinia
n. 3 dl punaviinimarjoja

Marenkikuorrutus:

3 kananmunan valkuaiset
1 dl tomusokeria
1 dl sokeria

Valmista ensin taikina: Vaahdota rasva ja sokeri. Riko sekaan kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, ja lisää rasva-sokeri-munaseokseen. Sekoita viimeiseksi joukkoon punaviinimarjat. Täytä 12 muffinivuokaa taikinalla ja paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 min.

Valmista kuorrutus: Erottele valkuaiset huolellisesti kulhoon. Vatkaa kovaksi vaahdoksi, niin että vaahto pysyy paikallaan kun kulhoa kääntää ylösalaisin. Sekoita joukkoon sokerit. Lusikoi vaahto esimerkiksi vahvaan pakastuspussiin, leikkaa pussin kärki pois ja pursota kuorrute hieman jäähtyneiden muffinsien päälle. Paista vielä 150-asteisessa uunissa n. 8 minuuttia.

Coleslaw

Ja tässäpä ohjetta sitten siihen ribsien kylkeen tarjottuun coleslaw-salaattiin. Perinteistä jenkkimeininkiä kaali-porkkana-majoneesisalaatin muodossa, loisvava lisäke niin ribseille, grillimakkaroille kuin vaikka burgereillekin. Hermot meinasivat mennä porkkanoita raastaessa, mutta hyvää oli. Ohjetta katseltiin Kokkeillaan-blogista. Tästä tulee tosi reilun kokoinen annos, kahdestaan syötiin pariin otteeseen lisukkeena ja jäi vielä reippaasti jäljellekin.

1 kaali
4 porkkanaa
1 sipuli tai pari kesäsipulia varsineen

Kastike:

1 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
2 tl sitruunamehua
2 tl valkoista balsamicoa
ripaus sokeria tai loraus hunajaa

Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kulhossa. Sekoita lopuksi kastike ja raasteet hyvin yhteen isossa kulhossa.

Possun ribsit grillissä

Ai että mitä herkkua. Suomalaisten kauppojen valikoimat vaan välillä harmittavat. Aina saa jännittää että mitä sieltä tiskiltä ja valmispakkauksista tällä kertaa löytyy. Esimerkiksi tuoretta kalaa on usein hyvin vaihtelevasti tarjolla: jos olet suunnitellut vaikkapa savustavasi ihanan kokonaisen kalan, saattaa olla että kaupan tuoretiskillä ei juuri tänään satu olemaan mitään kokonaista kalaa. Tai ainakaan ei ikinä sitä mitä haluaisit. Toinen hyvä esimerkki on ribsit eli possun kylkirivi. Hyvän, tai ylipäänsä minkä tahansa kylkirivipalan saaminen tuntuu olevan melkoista tuuripeliä, asioit sitten Helsingin keskustan parhaiten varustelluissa ruokakaupoissa, tai jättimäisissä automarketeissa. Arrgghhh!

No mutta, avautuminen sikseen. Tällä kertaa emme saaneet ihan sellaista ribsipalaa kuin olisimme halunneet, koska marinoimattomana kylkiriviä löytyi vain valmiissa pakkauksessa, ja sekin vähän omituisesti leikattuina paloina. Maku ei onneksi paljoa muutu, kunhan paloissa on tarpeeksi rasvaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa BBQ-kastikkeen tekemistä itse, ja oikein hyvää tuli! Itsetehtynä savun aromia on tietysti aika vaikea saada, mutta sopivan makea ja suolainen tämä kastike oli. Ohje (taaaaas) lainattu Pastanjauhajilta.

Ribsit nautittiin tällä kertaa itse tehdyn coleslaw-salaatin (ohje myöhemmin, jahka ehdin) sekä Suuret oluet, Pienet panimot -festivaaleilla tutuksi tulleen loistavan Malmgård Dinkel -spelttioluen kera.

BBQ-kastike:

3 valkosipulinkynttä
1/2 tl jauhettua chiliä
1/2 tl jauhettua juustokuminaa (eli jeeraa)
1,6 dl ketsuppia
0,8 dl kokista
2 rkl soijakastiketta
2 rkl siideriviinietikkaa (käytin valkoista balsamicoa)
ripaus mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen

Kuullota murskattu valkosipuli, chilijauhe ja juustokumina öljyssä. Lisää muut ainekset ja hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Ribsien kypsennys:

Varmaan sanomattikin selvää että ribseistä tulee parhaita grillissä. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä niitä kotioloissa uunissa. Jotta ribseistä saadaan mureaita ja mehukkaita, ne vaativat melko pitkän valmistusajan, joten mitään pikaruokaa ne eivät ole. Meillä ribsejä on kypsennetty grillissä välillä käännellen n. 1,5 - 2 tuntia hyvin miedolla lämmöllä. Tämän jälkeen grillin tehoja lisätään, ja ribseihin otetaan ruskettunut pinta noin puolen tunnin aikana. Tämän viimeisen puolituntisen aikana sivellään BBQ-kastiketta molemmille puolille vähän väliä.

Grillattu halloumisalaatti

Reseptilähteeni ovat näköjään menneet melko yksitoikkoisiksi, mutta tässäpä siitä huolimatta vielä lisää heinäkuun ruoka-pirkan satoa. Eipä sillä, erittäin onnistunut ohje on mielestäni kyseessä. Mukavan yksinkertainen mutta oikein kiva ja kesäinen lisäkesalaatti vaikkapa kunnon grillipihville. Tiedättehän sen tunteen kesämökillä, kun kaiken muun paitsi grillatun ruuan tekeminen tuntuu huijaukselta (se on kesä ny, perkele!). Mikäpä siis mahtavampi ratkaisu kuin grillata myös salaatti! Kotimaiset kesäkurpitsatkin ovat nyt sopivasti sesongissa. Ja taitaa kyllä olla niin, että jos ruokaan tulee halloumia niin eihän se oikeastaan voi ollakaan muuta kuin järjettömän hyvää.

2 hengelle (ainoaksi) lisäkkeeksi

1 rasia isoja kirsikka- tai miniluumutomaatteja

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1 pkt halloumia

1 ruukku rucolaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl vaaleaa balsamicoa

ripaus kuivattua minttua (mökillä ei ollut, korvasin yrttisekoituksella)

ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria

Sekoita kastike valmiiksi pieneen kulhoon. Viipaloi kesäkurpitsat ja halloumi, puolita tomaatit. Sivele vihanneksiin ja halloumisiivuihin reilusti kastiketta. Paista tai grillaa halloumit ja kesäkurpitsat ritilällä. Tomaatit kannattaa lämmittää varovasti grillissä esimerkiksi foliovuoassa tai käärössä, jotteivät ne kypsy mössöksi. Levitä salaattitarjottimelle suurin osa rucolasta, ja kokoa grillatut ainekset rucolapedille. Heittele vielä loput rucolat koristeeksi salaatin päälle.

Kinuskinen mustikkapiirakka

Mustikkamättäät ovat sinisenään ihanan pulleita ja tummansinisiä mustikoita. Vaikka laiska olenkin keräämään, jopa minä onnistuin kykkimään metsän reunassa hyttysten syötävänä yhden piirakan ja aamiaisjugurttimarjojen verran. Saatiimpa mustikoita ihan pikkuisen pakkaseenkin. Tämä ohje on hieman soveltaen Pirkan ruokalehdestä, alkuperäisen reseptin marja tosin oli vadelma. Toimi kyllä erittäin hyvin mustikkaversionakin. Pidin tästä reseptistä monesta syystä: kinuskia, tuorejuustoa ja marjat tuoreessa muodossa piirakan päällä. Ehkä parhaita mustikkapiirakoita mitä on tullut syötyä.

1 pkt murotaikinaa (pakaste)

1 dl mustikkahilloa

1 dl kinuskikastiketta

180 g maustamatonta tuorejuustoa

1 prk kermaviiliä

3 kananmunaa
(1 tl raastettua sitruunankuorta)
päälle tuoreita mustikoita

Sulata murotaikina ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle ohut kerros mustikkahilloa. Sekoita kananmunat, kermaviili, tuorejuusto, kinuskikastike ja sitruunankuori (itsehän unohdin sitruunankuoren) keskenään, tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman sokeria. Kaada täyte pohjan päälle, paista 175 asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja lisää päälle tuoreet mustikat. Megaherkuttelija ja äklömakean ystävä kaataa vielä piirakkapalansa päälle hiukan kinuskikastiketta.

Kokonaisena grillattua siikaa ja lemon posset

Ah, nyt on päästy taas pitkästä aikaa grillin ääreen. Grillausilmatkin suosivat, ja eilen illalla grilliin pääsivät makoilemaan kokonaiset siiat. Kalatiskiltä ei tällä kertaa löytynyt muuta kalaa kokonaisena, joten saimme tyytyä pieniin siikoihin. Ennen hieman suurempaa kalaa grillanneina huomasimme, että maut tarttuvat pikkusiian ohuenohuen nahkan läpi aivan eri tavalla kuin isoveljiensä. Suolakäsi tulee siis pitää näiden kanssa jatkossa hieman paremmin kurissa. Kaveriksi tehty tilli-kermaviilikastike taittoi kuitenkin suolaisuutta mukavasti, ja herkkua oli.

Ripottelimme merisuolaa perattujen siikojen sisälle sekä ulkopinnalle, ja käärimme kalat kelmuun suolaantumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Ennen grillausta huuhtelimme suolat pois, laitoimme hieman maltillisemmin uutta tilalle, ja lisäksi siikojen sisään pari sitruunanlohkoa ja tillinvarsia. Siiat pääsivät grilliin foliokääröissä, ja 15-20 minuutin jälkeen lautasille nautittaviksi hapokkaan kirpeän Moselland Riesling Trockenin ja taivaallisen hyvien uusien perunoiden kera.

Jälkiruuaksi tein lähes joka ikisessä ruokablogissa tänä kesänä kokeiltua, Glorian ruoka&viini -lehdestä poimittua lemon posset -sitruunavanukasta. Olihan sitä aivan pakko kun kaikki muutkin. Raaka-ainelistan lyhyys myös kiinnosti: eikö noin helppo jälkkäri ole liian hyvää ollakseen totta? Epäilyni romuttuivat, vanukas oli aivan ihanaa. Tätä olisi helppo tehdä isommallekin porukalle. Kahdelle hengelle tein Glorian ruoka&viini -reseptin 3/4-kertaisena, eli hieman reilummat annokset. Kuohukerma oli kuitenkin sen verran tuhtia, että ehkä olisi vain pitänyt uskoa lehden annoskokoja. Jälkkäriaika venyi hieman myöhäiseksi, mistä syystä tummahko kuva.

4 hengellle:


4 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Mittaa sokeri ja kerma pinnoitettuun kattilaan, keitä kolmisen minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon sitruunamehu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria tai sitruunaa. Kaada tarjoiluastioihin ja siirrä astiat kelmulla peitettynä jääkaappiin vähintään 2,5 tunniksi. Koristele lopuksi esimerkiksi tuoreilla marjoilla.