Välipäivän savulohipasta

Kyllähän sitä keskivertosuomalainen kerran vuodessa nauttii sinappihunnutetun kinkun, lasimestarin sillin ja imelletyn perunalaatikon mättämisestä (ja jos ei, niin ei ainakaan sitä myönnä). Itsekin alan himoita lanttulaatikkoa eksponentiaalisesti kasvavalla innolla samaa tahtia kun joulukalenterin luukut aukeavat. Mutta pari päivää tuhdin perinteisen jouluruuan mättämistä tuntuu aina riittävän paremmin kuin hyvin koko vuoden tarpeisiin. Vähemmästäkin alkaa kaivata jotain kevyempää vaihtelua, mielellään mahdollisimman erilaista. Tässä yksi ehdotus, johon saa samalla myös sopivasti ujutettua joulunpyhiltä ylijääneen kylmäsavulohen.

2:lle hengelle

(tuoretagliatellea kahdelle)
150 g kylmäsavulohta
2,5 dl ruokakermaa
1 sipuli tai punasipuli
2 valkosipulin kynttä
puolen sitruunan mehu
2-3 rkl kapriksia
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä hetki öljyssä korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää kerma, sitruunan mehu ja kaprikset. Mausta ripauksella suolaa. Suikaloi kylmäsavulohi mieleisesi kokoiseksi. Lisää lohi vasta kun kaikki muu on valmista, ja anna sen kypsyä hetki kuumassa kermassa. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Lämmin munatoti

Meillä täällä koto-Suomessa ensimmäinen juoma joka assosioituu joulunaikaan ja jouluun, on tietenkin mausteinen ja lämmin glögi. Kaikki eivät siitä kuitenkaan pidä, ja vaikka itse tykkäänkin kovasti glögistä ja sen maun tuomasta instant-joulufiiliksestä, pieni vaihtelu virkistää aina. Siksipä halusin testata jotain hieman toisenlaista - amerikkalaisten vähintään yhtä perinteikästä joulujuomaa, munatotia. Itselleni on vielä googlailun jälkeenkin hieman hämärän peitossa, kuuluuko eggnog oikeaoppisesti tarjoilla kylmänä vai kuumana. Lumihiutaleiden leijaillessa ikkunan takana tuntui kuintenkin paljon luontevammalta tehdä juomasta lämmintä. Munatotin terästykseen voi käyttää esimerkiksi konjakkia, viskiä tai rommia, näistä meidän laseihimme valikoitui kaapista löytynyt 7-vuotias Havana Club, eli tumma rommi. Toimi muuten loistavasti.

n. 4:lle hengelle

2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
4 dl maitoa
3 rkl sokeria
1 dl tummaa rommia
(kanelia tai muskottipähkinää)

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna maito ja kerma kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa. Kaada kuuma maito-kermaseos esimerkiksi kannuun, ja sekoita siihen vuorotellen rommi ja munavaahtoa. Annostele glögikuppeihin ja raasta päälle muskottipähkinää, tai vaihtoehtoisesti ripottele jauhettua kanelia. Nauti kynttilän valossa!

Päärynä-aurapiiraat

Päärynä ja aurajuusto ovat kerrassaan viehättävä pari, joka sopii erinomaisesti myös joulun makumaailmaan. Näiden piiraiden inspiraation sain selaillessani tuota uusinta Glorian ruoka & viiniä, jossa oli ohje herkullisen kuuloisille päärynä-stiltonpiiraille. Komealta kalskahtavan nimen (stilton, roquefort, gorgonzola... minulle ne ovat yhtä kuin aurajuusto eri kielille väännettynä) omaavat piiraset näyttivät söpöiltä ja makuyhdistelmä hyvältä, mutten jaksanut alkaa vääntämään itse taikinaa. Lehden ohje toimikin siis lähinnä suuntaa antavana inspiraationlähteenä.

Nämä pikkupiiraat maistuvat esimerkiksi glögin kanssa suolaisena vaihtoehtona joulutortuille. Voisin kuvitella nämä hyvin myös vaikkapa (laiskan emännän) uuden vuoden bileiden tarjoilupöytään.

1 paketti lehtitaikinalevyjä
1 iso päärynä
1 pkt aurajuustoa (tai sitten vaikka niitä hienommannimisiä)
chilihiutaleita
sitruunamehua

Sulata lehtitaikina ja leikkaa levyt puoliksi, neliönmallisiksi paloiksi. Laita keskelle aurajuustoa ja muutama siivu päärynää. Voit koittaa "kääriä" taikinan reunoja hieman kuppimalliseksi, jotta aurajuusto ei sulaessaan valu heti pois. Uunissa reunat kyllä palautuvat kypsyessään ja paisuessaan neliömuotoonsa. Purista päälle pikku tippa sitruunamehua antamaan happoa, ja ripottele päälle muutama chilihiutale antamaan potkua. Jos et suuremmin perusta tulisesta, chilin voi jättää hyvin pois. Paista n. 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Jouluinen rocky road

Nam nam nam nam! Rocky road on todellinen suklaanystävän herkku. Parasta on se, että suklaan sekaan voi dumpata melkein ihan mitä vain - omia lempiherkkujaan. Näin joulun kynnyksellä halusin tuunata omaani astetta jouluisemmaksi, joten laitoin sekaan piparkakkua ja kuivattuja karpaloita. Karpalot voi tarvittaessa korvata vaikka tavallisilla rusinoilla, tai vaaleilla sultana-rusinoilla. Tätä on kiva antaa vaikka joululahjaksi. Tuli kyllä sen verran tuhtia kamaa että pari palaa kerralla on aika maksimisuoritus syödä. Ainakin riittää joksikin aikaa! :)

pellilliseen n. 800 g tummaa suklaata
pienempään uunivuokaan n. 400 g tummaa suklaata

pussillinen vaahtokarkkeja
pussillinen hasselpähkinöitä
muutama pipari
pussillinen kuivattuja karpaloita (esim. Pirkka)

Pilko vaahtokarkit muutamaan osaan, jos ne ovat isoja. Tähän tarvitset erittäin terävän veitsen, muuten ei ole mukavaa hommaa. Pilko karpaloita, ja halutessasi myös hasselpähkinöitä hieman pienemmäksi. Vuoraa uunivuoka tai uuninpelti tiiviisti leivinpaperilla, ja levitä kaikki ainekset sekaisin leivinpaperin päälle. Murusta päälle sormin vielä piparit. Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada muiden ainesten päälle. Voit tasoittaa ja tökkiä suklaata veitsellä, jotta se valuu kaikkiin väleihin ja muodostaa tiiviin levyn. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä paikassa parisen tuntia, ja leikkaa kovettunut levy mieleisesi kokoisiksi paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Jouluista konjakkipossua

... tai ehkä enemmän makua kuvaava nimi olisi jouluinen appelsiinipossu. Uusimmassa Glorian ruoka&viini -lehdessä komeili tämä huokuttelevan kuuloinen possuresepti. Sopiva ruoka vaikkapa joulukuun sunnuntaille - tai miksei myös jopa itse joulupöytään, jos haluaa perinteisen kinkun sijaan kokeilla jotain hieman erilaista. Harmikseni en löytänyt kaupasta laventelinsiemeniä, mistähän niitä mahtaisi saada.. ehkä Stockalta? Päädyin sitten jättämään ne kokonaan pois - ei mulla ollut hajuakaan miltä laventelinsiemenet maistuvat, joten en uskaltanut lähteä korvaamaan niitä muilla mausteilla. Siemenet aiheuttivat muutenkin päänvaivaa, sillä pelkäsin aluksi fenkolinsiementen käyttöä, niiden vahva anismainen maku ei oikein koskaan ole mua napannut. Tässä tuo maku ei kuitenkaan tullut esille liiaksi. Ehdottomasti dominoivin maku ruuassa oli appelsiini, joka sopi possulle mainiosti.

2-3:lle hengelle

400 g possun sisäfileetä (marinoimatonta)
1 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl laventelinsiemeniä
1/2 tl jeeraa
2 tl suolaa
2 appelsiinia
6 oksaa timjamia
1/2 dl konjakkia
1 tl mustapippuria myllystä
1 granaattiomena

Poista possusta ylimääräinen rasva ja kalvot. Jauha fenkolin ja laventelinsiemenet karkeaksi rouheeksi morttelissa, lisää seokseen suola ja jeera. Hiero mausteseos huolellisesti possun pintaan. Mielestäni liha marinoituu kätevimmin pussissa: raasta appelsiinien kuoret tiiviiseen pussiin, purista sinne appelsiinien mehu ja lisää konjakki. Sekoita marinadi pussissa, lisää sinne possu ja timjamin oksat ja rouhaise perään mustapippuria. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia, mutta pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Laita possu marinadeineen uunivuokaan. Paista possua 130-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, tai kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Kääri possu folioon ja anna vetäytyä n. vartin verran. Leikkaa siivuiksi, tarjoa paistoliemen ja granaattiomenan siementen kera.

Meksikolainen suklaakana

Tämä on se syy tuohon edellisen postauksen maissitortillakokeiluun. En yleensä harrasta ns. överiylisanoja. Jos ruoka on ihan hyvää, se on ihan hyvää. Mutta tämän reseptin kohdalla täytyy sortua hieman suureellisempaan kuvailuun - kyseessä saattaa nimittäin olla ehkä paras kanaruoka, jota olen maistanut. No kidding. Suklaa ja kana saattaa kuulostaa tällaisen suomalaisjuntin korvaan hieman hassulta ensi kuulemalta, mutta meksikolaisessa keittiössä suklaan käyttö suolaisissa ruuissa ei ole mitenkään tavatonta. Eikä tämä maistunut oikeasti yhtään oudolta, vaan päinvastoin siltä, että kaikki maut - suolainen, makea, tulinen.. olivat taianomaisesti löytäneet keskenään täydellisen harmonian. Bongasin reseptin selaillessani eräällä työtauolla Kodin kuvalehteä taukohuoneessa (kokeiluun tulossa ehkä myöhemmin muitakin kiinnostavia ohjeita kyseisestä numerosta!). Tuosta alkuperäisestä ollaan tosin hieman modattu tätä sellaista pulled chicken -tyylisempää ratkaisua tavoitellen, mikä mahdollistaa tämän tummanruskean kullan nauttimisen helpommin tortillan sisällä. Originaalireseptissä käytettiin kokonaisia broilerin koipinuijia loppuun asti.

Tortillalettujen sisään lusikoitiin lisäksi guacamolea (itsetehtyä, tietysti!) ja punaista salsaa (tällä kertaa purkista, mutta ensi kerralla toivottavasti myös itseväkerrettyä).

2-3:lle hengelle:

3 broilerin koipea (maustamatonta)
1 tl suolaa
1/2 tlk kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1/2 sipuli
1 rkl kuivattua chiliä
5 tippaa chipotle tabasco -kastiketta
1/2 dl paahdettuja mantelilastuja
1/4 dl rusinoita
1/2 dl tummaa suklaata (korkea kaakao-%)
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl oliiviöljyä
1/2 tl jauhettua kuminaa
1/2 tl jauhettua kanelia
(koristeeksi tuoretta korianteria)

Irrota kanankoivista nahka, hiero pintaan suolaa ja laita ne uunivuokaan tai pataan. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Soseuta mantelilastut ja kaikki loput ainekset tehosekoittimella tai sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Kaada kastike kanankoipien päälle. Anna kypsyä 175-asteisessa uunissa n. 2 tuntia, tai kunnes liha irtoaa luista kuin itsestään. Revi lopuksi luut irti ja poista ne padasta, revitty liha jää kastikkeen joukkoon. Tarjoa tortillojen kanssa (tai riisin, kuten alkuperäisessä ohjeessa).

Maissitortillat

Viime aikoina ovat aidon meksikolaisen ruuan ystävät saaneet ilokseen huomata, että perinteisen tex-mexin (jolla ei ole mitään tekemistä meksikolaisen ruuan kanssa) sijaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut nousta pinnalle myös ns. mex-mex. Ravintolat kuten ihana Patrona, ah suosittelen <3, tarjoavat autenttisia meksikolaisia makuja, mikä lämmittää kovasti ainakin allekirjoittaneen sydäntä. Meillä kotonakin innostuttiin tästä ilmiöstä, ja päätimme lähteä yrittämään kotitekoisia maissitortilloja. Kyllähän jokainen oikea meksikolainen ravintolakin tekee lettunsa itse, miksei siis mekin! Ensimmäinen kokeilu sujui... no, mukiinmenevästi. Lettujen maussa ei ollut mitään vikaa, ne olivat sata kertaa parempia kuin kaupan nihkeät vehnälettuset. Sen sijaan valmistusprosessin aikana jouduttiin hieman hikoilemaan, kun taikinaan tuli jostain syystä sitkoa ja se palautui aina alkuperäiseen muotoonsa, vaikka kuinka paineli pannun pohjalla ja kauli kaulimella. No, maku oli kyllä ihan vaivan arvoinen.

2:lle hengelle:

n. 250 g maissijauhoja
n. 200 g vehnäjauhoja
n. 3 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita maissi- ja vehnäjauhot sekä suola keskenään. Lisää vesi vähän kerrallaan sekoittaen. Jaa taikina sopivan kokoisiksi palloiksi, ja anna pallojen levätä liinalla peitettynä n. tunti. Kauli sitten pallot ohuiksi letuiksi, käytä jauhotukseen tarvittaessa maissijauhoja. Paista lettuja kuivalla n. minuutti per puoli, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Jos letut joutuvat odottelemaan täytteitään, peitä ne tiiviisti liinalla jotteivät ne pääse kuivumaan.

Maa-artisokkakeitto

Elin pikkukeittiössäni 3 vuotta ilman sauvasekoitinta uskotellen itselleni, etten sellaista tarvitse, ja noudattaen pikkukeittiössä elävän tiukkaa sääntöä, ettei mitään ylimääräisiä vempaimia hankita täyttämään minimaalista kaappitilaa. Pikku hiljaa sellaisia reseptejä kuitenkin alkoi kerääntymään, joissa sauvasekoitin oli joko erittäin huomattavasti ruoanvalmistusprosessia helpottava tai jopa välttämätön väline. Kiusaus kasvoi. Lopulta kamelin selkä katkesi, ja marssin Giganttiin. Tässä ensimmäinen toivelistalle kerääntyneistä resepteistä!

Mulla oli aika suuret odotukset tämän keiton suhteen, olen kuullut niin paljon kehuja t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-ä maa-artisokkakeitosta. Ehkä odotukset olivat liian korkealla (taas), tai taidot eivät riittäneet, mutta en ihan älyttömästi syttynyt. En tosin myöskään ole mikään suuri sosekeittojen ystävä. Keitto on kovin miedon makuista. Ehkä se toimisi paremmin pienenä alkuruoka-annoksena?

4:lle hengelle
800 g maa-artisokkaa
5 dl kevytmaitoa
3 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
(loraus valkoviiniä)

Paahda parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päällä pellillä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, tai kunnes ne ovat aivan rapeita. Ota siivut jäähtymään.

Kuori maa-artisokat ja pilko tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Keitä maa-artisokkia kunnes ne pehmenevät (yllättävän nopeasti). Valuta vesi pois, ja lisää kattilaan maito ja kerma, sekä halutessasi loraus valkkaria. Kuumenna. Soseuta samettiseksi soseeksi sauvasekoittimella, ja ohenna vielä tarvittaessa maidolla jos keitto tuntuu paksulta. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoa murskatun parmankinkun ja tuoreen leivän kanssa.

Kana-bataattivuoka

Juhlavista kakuista takaisin maan pinnalle arkimättöjen pariin. Vuokaruoat ovat niin himskatin käteviä arjessa, että niitä olisi mukava tehdä enemmänkin. Mikään ei pelasta kiireisen arkipäivän iltaa kuin valmiina jääkaapissa odottava eilisen päivän vuokaruoka. Mutta kun.. monet vuokaruoat on aika tylsiä. Tai sitten olen vain mielikuvitukseton? Kinkkukiusaus ja makaronilaatikko eivät vaan sytytä ihan joka viikko. Siksi olinkin innoissani kun muistin tämän alun perin Yhteishyvästä bongatun reseptin, jota äiti kokkasi joskus vielä kotona asuessani. Sittemmin päivittelimme että harmi kun ei tullut otettua reseptiä talteen, kun oli niin hyvä ohje. Mutta nykyajan ihme internet saapui onneksi pelastamaan päivän! Sattumalta resepti pomppasi näytölle ruokaohjeita googlaillessani. Lieneekö takana jokin suurempi voima...

Ruoka oli hyvää, kuten muistin. Bataatin, fetan ja aurinkokuivatun tomaatin liitto tekee tästä vähän jännemmän kuin tavallinen kanavuoka. Juurekset ovat myös kivan syksyisiä ja talvisia, niitä tekee näin pimeällä mieli. Ns. suomalaista lohturuokaa? Ongelmana vain oli etteivät perunat ja bataatit kypsyneet tasaisesti. Osa jäi rapsakaksi, osa pehmeni mössöksi. Missä vika? Olisiko niitä pitänyt sekoittaa välillä? Ken tietää. 

Ja kuten kuvasta huomaa tämä ei sitten todellakaan mitään silmänruokaa ole.

400 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita

600 g perunaa

1 keskikokoinen bataatti

1 sipuli

1 prk fetakuutioita

2 dl aurinkokuivattua tomaattia silppuna tai suikaleina

2 dl ruokakermaa

ripaus suolaa

(halutessasi mieleisiäsi kuivattuja yrttejä)

Kuori ja suikaloi/pilko perunat ja bataatti. Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Paista pannulla myös kanasuikaleet. Kaada perunat, bataatit, sipuli, kana, feta ja aurinkokuivattu tomaatti uunivuokaan ja sekoita. Sekoita ruokakermaan ripaus suolaa ja jos haluat, kuivattuja yrttejä kuten basilikaa tai oreganoa (itse en laittanut). Kaada kerma tasaisesti uunivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia (itse jouduin kyllä paistamaan ainakin tunnin). 

Fazerinajuustokakku

Tämän kakun tekemisestä on aikaa jo kuukausia. Kuvat olivat traagisesti unohtuneet kovalevyn syövereihin, mutta nyt muistaessani voin jakaa tämän suussasulavan reseptin perjantain kunniaksi (TGIF jne...). Sattuikin sopivasti sillä viime viikot ovat olleet sellaista kiirepyöritystä ettei uusia ruokia ole tullut paljon kokattuakaan, mikä pistää harmittamaan todella paljon. Elettyään päiviä noutosalaateilla ja kaupan eineksillä alkaa todella kaipaamaan jotain itse kokattua ja tuoretta. Ehkä nyt viikonloppuna olisi aikaa palata hellan ääreen.. Joka tapauksessa, tämä kakku tehtiin alkusyksystä ystävien illanistujaisiin jälkiruoaksi, ja upposi kuin kuumille kiville. Fazerinaa tässä ei oikeasti tosin ole, vaikka maun puolesta voisi hyvin kuvitellakin. Sen sijaan oikeaa suklaata ja tuoretta appelsiinia löytyy!

Pohja:
200 g dominokeksejä
75 g voita

Täyte:
400 g appelsiinituorejuustoa
3 dl vispikermaa
6 liivatetta
1 dl sokeria
200 g maitosuklaata
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl vettä
1 appelsiinin mehu

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kiristä vuoan reunat paikoilleen niin, että leivinpaperi jää vuoan pohjalle. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan ulkopuolelta pois. Hienonna dominokeksit täytteineen kulhossa tai koneella pieneksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi massaksi vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata suklaa valmiiksi vesihauteessa. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto ja sokeri. Lisää joukkoon sulatettu suklaa. Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseokseen. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita sekin varovasti muiden aineiden joukkoon. Lisää joukkoon kaakaojauhe, voit laittaa enemmänkin jos tuntuu siltä. Tarkista vielä makeus, ja lisää sokeria tarvittaessa. Kaada seos kakkuvuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta siistiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Kakun jähmetyttyä koristele esimerkiksi suklaarouheella, appelsiiniviipaleilla ja raastetulla appelsiininkuorella.

Banaanipannukakut

Pimeän ja kylmän syksyn keskellä tarvitsee joskus hieman piristystä. Tällä kertaa piristysruiskeena toimivat makoisat jenkkityyliset banaanipannukakut. Ohje on hieman viilattu versio Sara La Fountainin vastaavasta. Tietysti oli pakko lisätä hieman sokeria :)

3:lle hengelle

3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
3/4 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 3 dl maitoa
0,5 dl juoksevaa margariinia
3 banaania
voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito ja kananmunat, sekoita tasaiseksi. Lisää vielä rasva ja sekoita. Leikkaa banaanit siivuiksi. Paista pannukakut keskilämpimällä pannulla. Laita pannulle kauhallinen taikinaa ja ripottele päälle muutama banaanisiivu. Anna kypsyä hetki ja paista sitten vielä toiselta puolelta. Tarjoa banaanisiivujen, hunajan ja pähkinöiden kera.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoka

Hyvä ruoka on yksinkertaista. Tämä ruoka on äärimmäisen yksinkertaista. Niin yksinkertaista että alkaa jo epäilyttää.. mutta kun taas haarukoi suuhunsa mehevän vuohejuuston peittämän kesäkurpitsapalan, epäilyksille ei ole sijaa. Kesäkurpitsa- ja vuohenjuustoviipaleita uunivuoassa, kutsuttakoon sitä siis juhlallisesti kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoaksi! Resepti on nappaistu joskus Yhteishyvästä. Oivallinen vähähiilarinen lisäke lihalle, kanalle tai kalalle, tällä kertaa lautaselle pääsi kumppaniksi sitruunaista pestolohta.

3:lle hengelle

1 iso kesäkurpitsa
1 pötkö (200 g) vuohenjuustoa
pari lusikallista pestoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Leikkaa kesäkurpitsat ja vuohenjuusto viipaleiksi. Vuohenjuusto kannattaa leikata mahdollisimman ohueksi, ja niin että juusto- ja kurpitsaviipaleita on suurin piirtein sama määrä. Asettele viipaleet vuorotellen laakeaan uunivuokaan. Sivele viipaleet kevyesti pestolla, rouhaise päälle ripaus suolaa ja pippuria ja lopuksi loraus oliiviöljyä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Tom Kha Gai

Rakastan thaimaalaista ruokaa, mutta siihen on aika vaikea saada kotona ihan oikeanlaisia makuja. Yksi perinteinen ruoka thaikkukeittiöstä kuitenkin löytyy, jonka valmistuksen pystyy kuka tahansa suorittamaan käden käänteessä - nimittäin kana-kookoskeitto Tom Kha Gai! Vain vihannesten pilkkomiseen menee hieman ainaa, muuten keitto valmistuu nopsasti arki-iltanakin. Ja pieni tulisuus lämmittää mukavasti näin syysiltoina. Aivan helpoimmillaan keiton voi valmistaa käyttämällä valmista Tom Kha -maustesekoitusta, jota löytyy useimmista ruokakaupoista. Keitto on näinkin jo erittäin hyvää, mutta hifistelijä valmistaa keiton tietenkin käyttämällä aitoa galangal-juurta ja kaffirlimenlehtiä. Ainakin Kampin K-supermarketista löytyy molempia ihan irtotavaranakin (kaffirlimen lehdet tosin kuivattuna). Kermaisen täyteläisen keiton ystävä käyttää kaksi tölkkiä kookosmaitoa, kevyemmän vaihtoehdon haluava korvaa toisen vedellä tai vaikkapa kanaliemellä.

4:lle hengelle

450 g maustamattomia kanan fileesuikaleita
1 rasia kirsikkatomaatteja
4 isoa herkkusientä
1-2 isoa porkkanaa
1 lime
1-2 tölkkiä kookosmaitoa
2,5 rkl kalakastiketta
1 punainen chili
(vettä)

Seuraavat ainekset voit korvata valmiilla Tom Kha -mausteseoksella (Santa Maria):

5 cm pala galangal-juurta
1 punainen chili (käytä siis 2 kpl mikäli et käytä valmista maustemixiä)
3 kaffir-limen lehteä

Kuumenna kookosmaito kattilassa. Jos käytät vain yhden kookosmaidon, jatka lientä n. 6 desillä vettä. Kahdellakin tölkillä voi heittää vielä pari desiä vettä perään (koska liemi on parasta!). Poista chilin siemenet ja silppua pieneksi. Kuori ja viipaloi galangal ohuiksi viipaleiksi. Lisää liemeen galangal, chili sekä kaffirlimenlehdet hienoksi murskattuna (tai jos käytät maustesekoitusta, lisää se nyt yhden pilkotun chilin kera). Kun liemi kiehuu, lisää ohuiksi suikaleiksi pilkotut porkkanat. Anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää tämän jälkeen viipaloidut herkkusienet, anna kiehua pari minuuttia, ja lisää sitten kanasuikaleet. Anna kiehua 5 minuuttia tai kunnes kana on kypsää. Älä keitä liikaa sillä kana muuttuu nopeasti sitkeäksi. Ota kattila liedeltä, maista mausteet, mausta kalakastikkeella ja limen mehulla, ja lisää ihan lopuksi puolitetut kirsikkatomaatit. Voit heittää keittolautasille vielä limelohkot makua tuomaan.

Jokirapu-hummeririsotto

Miesasukki bongasi tämän houkuttelevan risoton Avaruusasemalta, ja pakkohan sitä oli lähteä itsekin kokeilemaan. Meillä vietiin yksikertaistaminen vielä astetta pidemmälle, sillä oikeaa hummerilientä kun ei kaupastamme löytynyt, jouduimme tyytymään hummerifondiin. Itse en ole kumpaakaan kyseisistä tuotteista aiemmin maistanut, joten ei hajuakaan kuinka erilaisia ovat. Hummerifondista tuli melko kirpeä maku risottoon, mutta tykkäsimme molemmat kyllä kovasti. Tillikin jäi meidän versiostamme rannalle. Risotto maistui ihanalta perjantaisena koti-iltana turvallisen perusvalkkarimme Cono Sur Rieslingin toimiessa palanpainikkeena.

reilu annos 2:lle hengelle

2,5 risottoriisiä
200 g jokiravunpyrstöjä tilliliemessä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu
2 rkl hummerifondia
n. desi ruohosipulia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl mascarponea
25 g voita
8 dl vettä
öljyä paistamiseen
suolaa, valkopippuria

Kuumenna vesi pienessä kattilassa ja sekoita siihen hummerifondi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulit öljyssä paistokasarissa tai korkeareunaisessa pannussa. Lisää riisi ja kuullota. Lisää valkoviini ja anna kiehua kasaan kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan. Ala lisäämään hummerilientä aina kauhallinen kerrallaan, lisää uusi kauhallinen vasta kun edellinen on lähes imeytynyt. Anna risoton kiehua samalla rauhallisesti, sekoittele koko ajan. Kun riisi on al dente (n. 20 minuutin kuluttua), tarkista maku ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Purista sekaan sitruunamehu, lisää voi, mascarpone ja ruohosipuli. Lisää aivan viimeiseksi ravut, ja kuumenna kevyesti.

Tortellinisalaatti

Menitkö sinäkin Hullujen Päivien huumassa hamstraamaan kasoittain alennushintaisia tuorepastoja Herkun hyllystä? Niinpä niin. Mutta ei hätää - nyt pulmaan on myös ratkaisu! Ylimääräisiä tortellinipaketteja voi tuhota paitsi tortellinivuokaan, myös kivasti yksinkertaiseen lounassalaattiin. Tällä kertaa salaatti koostui aivan puhtaasti köyhistä jääkaapin rippeistä, joten ainesosalista on lyhyt. Suosittelen täydentämään sitä esimerkiksi vuohenjuustolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä, jos jaksat lähteä kauppaan asti.

2:lle hengelle

1 pkt tuoretortellineja

1 kerä jääsalaattia

2 rkl vihreää pestoa (sitä Stockan pestoa jota ostit 4 purkkia Hullareilta)

1 avokado

pätkä kurkkua

loraus oliiviöljyä ja vaaleaa balsamicoa

Revi salaatti, pilko sekaan kurkku ja avokado. Lorauta päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamicoa. Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja laita takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon pari ruokalusikallista pestoa. Kumoa pasta salaatin päälle, ja 5 minuutin lounaasi on valmis!

Palak paneer

Ohops, melkein viikko taas vierähtänyt ilman bloggausta. Taisi sittenkin käydä niin että syksyn koulu- ja työhommat (ja kaikki muut mahdolliset) ovat imeneet mustakin ylimääräisiä mehuja. Paitsi ettei ole ollut luppoaikaa jota käyttää kirjoitteluun, ei ole myöskään kiireen keskellä jaksanut katsella kamalasti uusia reseptejä ja ruokainspiksiä. Useimpina päivinä on päädytty johonkin tuttuun, helppoon ja turvalliseen sapuskaan. Tässä kuitenkin yksi uusi tuttavuus viime ajoilta, intialainen pinaattikastike palak paneer. Neuvoa katselin Pirkan sekä Pumpkin Jamin ohjeista. Oikeasti tähän tulisi paneer-juustoa, mutta esimerkiksi supisuomalainen leipäjuusto käy erittäin mainiosti, se pehmenee lämmitettäessä ihanaksi. Koska tein tätä ekaa kertaa, käytin mausteita aika varoen. Lopputuloksena oli suhteellisen mieto kastike, ensi kerralla aion tuplata mausteet. Ja hah, ai niin: yritettiin räpeltää itse naan-leipää lisukkeeksi, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Sen ohjetta saatte siis odottaa jahka saan omat kokeiluni onnistumaan :D

1 pkt leipäjuustoa
1 pss pakastepinaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl garam masalaa
2 dl ruokakermaa
ripaus suolaa

Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. Kuullota sipuleita pannulla öljyssä. Lisää jeera, garam masala ja raastettu inkivääri. Kuullottele pannulla kunnes maut aukeavat. Lisää pinaattikuutiot ja kuumenna kunnes ne ovat sulaneet ja pinaatti sekoittunut pannulle. Lisää sitten ruokakerma ja kiehauta. Mausta suolalla. Lisää kuutioitu leipäjuusto vasta aivan lopuksi, niin että se vain hieman lämpenee eikä muutu mömmöksi. Tarjoa riisin ja naan-leivän kanssa.

Match made in heaven

Tutustuin tänä syksynä tuoreeseen viikunaan. Onneksi, sillä se on aivan ihanaa. Makua on vaikea selittää, maistuu vähän makealta, oikeastaan ei oikein miltään. Mutta silti se on niin herkullista.  Tuoreen viikunan sesonki on valitettavan lyhyt, sitä saa Suomesta hyvin varustelluista kaupoista näin syys-lokakuussa. Kypsä viikuna on pehmeä, ja sen hedelmäliha on ruskehtavan punainen (kaikkein kauneimman pinkit sisukset eivät siis ole parhaimman makuisia) ja kostea. Viikuna pariutuu mielestäni parhaiten täyteläisen mozzarellan kanssa, mielellään buffalo-sellaisen. Kyseessä on täydellinen pari vähän samaan tapaan kuin fetajuusto ja pinaatti, omena ja kaneli, aurajuusto ja... no, aurajuusto ja mikä ihan tahansa. Tällä kertaa viikuna ja mozzarella pääsivät simppeliin salaattiin.

2:lle hengelle (lisäkkeeksi)

3 viikunaa

1 pallo mozzarellaa (mielellään buffalo)

kurkkua

vajaa ruukullinen esim. tammenlehväsalaattia

loraus neitsytoliiviöljyä

rouhaisu mustapippuria myllystä

(rucolaa jos tykkää)

Pese, kuivaa ja viipaloi viikunat, pilko kurkku, revi mozzarella ja sekoita salaattiainekset. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja pyöräytä päälle ripaus mustapippuria (ehdottomasti myllystä).

Pinaatti-vuohenjuustolasagne

Lasagne on yksi niistä mahtavista ruuista, joita voi ja kannattaa tehdä reilumpi satsi kerralla ja syödä sitten pari päivää. Se vain paranee jääkaapissa seuraavaa ruokailua odotellessa. Vaikka valmistaminen vaatii hieman vaivaa (no ei paljoa), niin tätä voisi melkein kutsua laiskottelijan ruuaksi. Omilla makunystyröilläni on kuitenkin jostain harmillisesta syystä jotakin tavallista jauhelihasta valmistettua lasagnea vastaan. Tykkään kyllä tomaattikastikkeesta, jauhelihakastikkeesta ja juustosta, mutta jokin tässä yhdistelmässä mättää juuri lasagnen kohdalla. Kyllähän sitä tulee välillä syötyä, ja miesasukki valmistaa jopa minun makuuni oikein kelpolassea (luulisin että normaalin ihmisen makuun se on ihan superhyvää). Tässä ohjeessa jauheliha on kuitenkin korvattu pinaatilla ja vuohenjuustolla, ja kyllä upposi!

lasagnelevyjä
1 rasia tuoretta pinaattia
1 prk tomaattimurskaa (esim. yrttimaustettua)
1 pkt vuohenjuustoa
1 sipuli
1 dl juoksevaa margariinia
n. vajaa desi vehnäjauhoja
0,5 l maitoa
150 g juustoraastetta
suolaa, pippuria, oreganoa
öljyä

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää pinaatinlehdet ja freesaa niitä hetki sipuleiden kanssa. Lisää tomaattimurska, mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla. Valmista juustokastike: kuumenna margariini pinnoitetussa kattilassa, vatkaa joukkoon sopiva määrä vehnäjauhoja. Kun seos on tasaista lisää maito. Kuumenna ja lisää joukkoon n. 100 g juustoraastetta, sekoita kunnes juusto sulaa. Kokoa lasagne vuokaan: pohjalle hieman tomaattikastiketta, niiden päälle lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, vuohenjuustoviipaleita, juustokastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, vuohenjuustoviipaleita, juustokastiketta, päällimmäiseksi lasagnelevyjä. Ripottele päälle vielä loput juustoraasteesta ja paista 225-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Borssikeitto (kasvis)

Keittolinjalla jatketaan. Kuten myös sesongin kasvikset -linjalla! Miesasukki oli taannoin pari päivää reissussa, joten minulle tarjoutui oiva tilaisuus kokeilla ruokia jotka eivät välttämättä menisi hänen seulastaan läpi. Kuten kasvisborssikeitto. On vaikea keksiä toista keittoa, joka sopisi yhtä hyvin sateiseen, kylmään ja pimeään lokakuun iltaan, ja vieläpä hyödyntäisi täydellisesti kauden juureksia. Ja punajuuri tekee keitosta vielä niin houkuttelevan värisen, ah. Tämähän olisi myös aivan supervähäkalorista... mikäli ei iskisi päälle valtavaa smetanaklönttiä niinkuin minä. :D Ohje on hieman muokattu ja lihaton versio Maku-lehden reseptistä.

Ai niin, miesasukki maisteli keiton jämät tullessaan kotiin ja kaikista epäluuloistani huolimatta antoi jopa kehuja.

(kuva on kauhea koska järkkärikin oli reissussa)

n. 4:lle hengelle

3 isoa porkkanaa
2-3 punajuurta
puolikas iso valkokaali
1 punasipuli
2 kasvisliemikuutiota
n. 10 dl vettä
ripaus timjamia ja mustapippuria
öljyä
loraus punaviinietikkaa (ei ollut, käytin vaaleaa balsamicoa)

Leikkaa kaali ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Kuori punajuuret ja porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa, kunnes ne pehmenevät hieman. Lisää vesi, liemikuutiot ja mausteet, keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Tarjoa smetananokareen kera.

Pinaattikeitto

Tuo tuttu ja turvallinen, nostalginen arkikeitto. En tajua, miksi en ollut aiemmin kokeillut valmistaa pinaattikeittoa itse. Pakastekuutioita olin ostanut useastikin, mutta niiden sulattamisessahan menee suurinpiirtein saman verran aikaa kuin jos keiton valmistaa itse. Tällä kertaa käytin turvallisesti pakastepinaattia, ensi kerralla voisi kokeilla ihan oikeaa tuoretta tavaraa. Ja keiton kaveriksi tietysti keitettyjä kananmunia!

3 rkl margariinia
5 rkl vehnäjauhoja
1 l kevytmaitoa
1 pss pakastepinaattia
ripaus suolaa, sokeria ja valkopippuria

Sulata rasva (mielellään pinnoitetussa) kattilassa. Lisäää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää maitoa ensin vähän, ja sekoita niin että margariini-jauhoseos sekoittuu aivan tasaiseksi. Kukaan ei halua pinaattikeittoonsa paakkuja! Lisää loppu maito sekä pinaatit. Anna kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Tarjoa leivän ja keitettyjen kananmunien kanssa.

Avokadopasta

Tässä erinomaista perjantaiSafkaa. Nimittäin Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjasta löytyvää avokadopastaa. Itse en kyseistä opusta (vielä) valitettavasti omista, joten reseptin pöllin Lauran Tähti -blogista. Aivan alkuperäisen mallinen ohjekaan ei ole kyseessä, vaan pienillä omilla modauksilla. Tosi pirtsakka ja helppo ruoka, sopivasti poltetta ja kiva avokadon kermaisen raikas maku. Useissa blogeissa on tätä kokattu, ja yllytty suitsuttamaan melkoisin ylisanoin, mistä syystä jouduin ehkä pikkiriikkisen pettymään suurten odotusteni kanssa. Oli tämä silti hyvää. Ja toisella kerralla maistui vielä paremmalta kuin ensimmäisellä!

2 hengelle:

spagettia kahdelle

1-1,5 avokadoa
puolikas punainen chili
1 valkosipulin kynsi
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
puolikkaan limen mehu
raastettua parmesaania
raastettua pecorinoa (jätin säästöpuuskassa ostamatta)
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Keitä spagetti ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Mössää avokado kulhossa. Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi, lisää avokadon joukkoon. Lisää myös murskattu valkosipulinkynsi, silputut yrtit, oliiviöljy, limen mehu ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (mielellään suoraan myllystä). Valuta spagetti (säästä tilkka keitinvettä) ja kumoa takaisin kattilaan. Ohenna avokadotahnaa tilkalla keitinvettä ja sekoita spagetin joukkoon. Tarjoa tuoreiden yrttien ja parmesaaniraasteen kera.

Omppupiirakka

Kerrostaloasukkina kaupungin keskustassa alkaa arvostamaan oman pihan antimia aivan eri tavalla kuin ennen. Kun asuin vielä vanhempien luona omakotitalossa, viinimarjojen ja vadelmien kerääminen tuntui lähinnä rasittavalta pakkopullalta. Nyt kun omaa pihaa ei enää ole, eikä edes parveketta, oma kasvimaa, marjapensaat ja hedelmäpuut kuulostavat aivan unelmalta (jota ei voi saavuttaa). Onneksi mummolan omenapuutarhasta tarttui mukaan kotiinviemisiksi iso kulhollinen ihania kotimaisia omppuja. Niin paljon, että syömällä niitä ei saanut tuhottua vaikka yritystä riitti. Pakkohan siinä oli sitten piirakka pyöräyttää ennen kuin omenat nahistuisivat syömäkelvottomiksi. Kun saaristolaisleivän leipomisen jäljiltä oli vielä jäänyt puoli litraa piimää jääkaappiin, halusin kokeilla tällä kertaa piimätaikinaa. Todellista hävikinestoa siis! En tiedä onko piimän kanssa välttämätöntä käyttää ruokasoodaa? Itselläni sitä ei ollut ja korvasin sen leivinjauheella, mutta taikina ei kyllä mielestäni kohonnut uunissa senttiäkään. No, erinomaista oli silti.

2 dl piimää
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia

n. 6 pientä omenaa (kotimaista)
pari rkl margariinia / voita
3 tl kanelia
2 rkl sokeria

Sekoita kulhossa hyvin jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Lisää piimä ja rasva, sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja karamelisoi ne paistamalla nopeasti pannulla/pienessä pinnoitetussa kattilassa rasvan, sokerin ja kanelin kanssa. Levitä omenatäyte taikinan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

Uunipunajuuret

Nyt ne ihanat, purppuraiset, mehukkaat, maanläheiset ja joka paikan värjäävät pallukat ovat sesongissa. Ne punajuuret! En ole tätä juuresta eläissäni ostanut tuoreena (joo kyllä, näitähän riittää) ja nyt päätin tarttua tuohon punaiseen epämuodostuneeseen pallukkaan ja tehdä siitä turvallisesti aivan klassisia uunipunajuuria, aurajuustolla tietenkin. Aika pienellä vaivalla saa pyöräytettyä ihanan syksyisen, kotimaisen lisäkkeen. Olen kyllä sen kaupan punajuurisalaatin ystävä, mutta ei se ihan tuoreelle tavaralle kuitenkaan pärjää.

Lisäkkeeksi 2-3:lle:

n. 6 punajuurta (koosta riippuen)
loraus oliiviöljyä
pari ruokalusikallista hunajaa
suolaa
mustapippuria
timjamia
sinihomejuustoa muruna

Kuori punajuuret ja leikkaa ne suupaloiksi. Laita punajuuret uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja hunaja. Ripauta päälle suolaa, mustapippuria ja hieman kuivattua timjamia ja sekoita. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Ennen tarjoilua ripottele päälle sinihomejuustomurua.

Mascarponemaljat

On kauhean kiusallista kun raaka-aineita menee hukkaan, erityisesti jos ne eivät ole sieltä edullisimmasta päästä. Yleensä välttelenkin ruokia, joiden valmistukseen tarvitaan myyntipakkausta huomattavasti pienempi määrä jotakin ainesosaa. Tällä kertaa jääkaappiin jäi pyörimään melkein täysi mascarponepurkki, josta olin kauhonut vain pari lusikallista fenkoli-mascarponerisoton päälle. Ja mascarpone on aika pirun kallista tavaraa hukkaan heitettäväksi (ainakin näin opiskelijan budjetille). Oli siis aivan pakko tehdä tämä kermainen perusjälkiruoka. Minkäs teet.

1 (tai vajaa) purkki mascarponea
1 dl vispikermaa
ripaus vanilliinisokeria
sokeria maun mukaan
pieni puristus limeä tai sitruunaa
kanelia
marjoja

Notkista mascarpone sekoittamalla sitä hieman kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma, sekoita kermavaahto ja mascarpone keskenään. Makeuta vanilliinisokerilla ja tavallisella sokerilla, purista pikkuisen sitruunaa tai limeä sekaan taittamaan makeutta. Koristele lopuksi esimerkiksi mustikoilla ja ripauksella kanelia.

Risotto bianco fenkolista ja mascarponesta

Aivan mahtava risotto löytyi heinäkuun Glorian ruoka&viini -lehdestä. Mietoja perusmakuja, mutta suussasulavaa pehmeyttä. Mascarpone tuo risottoon ihanaa kermaisuutta ja täyteläisyyttä. Toimii varmasti erinomaisesti myös pääruokana itsessään, meillä syötiin tällä kertaa lisäkkeenä broilerin fileiden kanssa. Seuraksi on tietenkin suotavaa kaataa laseihin hyvää valkoviiniä. Lehden suosituksen mukaan hapokasta ja aromaattista sellaista. Ylijäämävalkkarin voi pakastaa vesitiiviissä pussissa odottamaan arkipäivää, jolloin haluaa ruokaan valkkariaromia, mutta ei viitsi käydä ostamassa kokonaista pulloa, kätevää! Tässä resepti ihan pienen pienillä muokkauksilla.

2 hengelle lisäkkeeksi:

2 salottisipulia (tai 1 keskikokoinen sipuli)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni tai puolikas iso fenkoli
vajaa 2 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
1 dl parmesaania
2 rkl mascarponea
öljyä
valkopippuria myllystä
koristeeksi lehtipersiljaa tai ruohosipulia

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit. Leikkaa fenkoli puoliksi ja huuhtele huolellisesti juoksevan veden alla. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita ja fenkoleita pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja anna hautua kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut/imeytynyt. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente. Kaikkea lientä ei välttämättä tarvita, tai voi olla että lopussa joudut jatkamaan vedellä. Lopuksi sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta ripauksella valkopippuria. Viimeistele annokset mascarponenokareilla ja tuoreella lehtipersiljalla tai ruohosipulilla.

Cheesecake brownies

Suklaata? Juustokakkua? Kyllä kiitos! Itse asiassa myös Ben&Jerry's lempparimakuni oli cheesecake-brownie, kunnes sitä ei jostain syystä enää saanut, ainakaan Suomesta. :( Miksi ne lopettivat parhaimman? Kysynpä vaan.

Mutta asiaan. Selailin jälleen ihanaa Suklaaunelmat-kirjaa (Glass & Jefferson 2008) ja pysähdyin tämän ohjeen kohdalle. Totta puhuen olen pysähtynyt sen kohdalle jo lukemattomia kertoja aiemminkin - suklaan ja tuorejuuston jumalaiselta kuulostava yhdistelmä on saanut kuvitteeliset makuhermoni kihelmöimään joka kerta kun olen kirjaa selaillut. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ollut ryhtynyt tuumasta toimeen ja toteuttamaan tätä herkkua. Nyt päätin vihdoin selvittää, mikä tämä brownie-resepti oikein on miehiään (tai naisiaan). Ja kyllähän siitä tuli hyvää. Alkuperäiseen ohjeeseen ei tosin sisälly oikeaa suklaata, pelkästään kaakaojauhetta, joten brownien sijasta koostumus on enemmänkin kevyen kakkumainen. Suklaaklönttien puuttumisen johdosta tämä ei ehkä tyydytä pahinta suklaan himoa, ensi kerralla sujautan ehkä mukaan muutaman rivin tummaa!

Omistettu B&J Cheesecake-brownie -jätskin muistolle.

170 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia
3 rkl kaakaojauhetta (laitoin 4)
2,5 dl + 3 rkl sokeria
3 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl ricottajuustoa (käytin maustamatonta tuorejuustoa)

Vuoraa suorakulmion mallinen kakkuvuoka tai uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivinpaperilla. Sekoita rasva, kaakaojauhe ja 2,5 dl sokeria. Vatkaa joukkoon 2 munaa, lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos tasaisesti vuokaan. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, 3 rkl sokeria ja 1 muna. Pudottele seosta suklaataikinan päälle lusikalla, ja vedä veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassa, nosta leivinpaperin avulla pois ja leikkaa paloiksi.

Makkaragratiini

Ääk taas se on täällä, maanantai! Tällä viikolla olisi tarkoitus palata sekä koulunpenkille että työsorvin ääreen, mutta jostain syystä se ei edes tunnu kamalan masentavalta. Mikä lie syyllinen äkilliseen syyspirteyteen? Ehkä sukulaisten pihamaalta saadut kotimaiset omenat? Ei-lomailukin voi kaiketi olla välillä virkistävää. Epäilen kuitenkin ettei tämä äkillinen energiavirta välttämättä kestä kovin pitkälle syksyiseen arkeen, joten varmuuden varalta kannattaa olla varastossa reseptejä, jotka eivät vaadi oikeastaan ollenkaan vaivannäköä. Tai no, ehkä tätä en nyt ihan reseptiksi kutsuisi, pikemminkin ruokavinkiksi. Idea lainattiin Hellapoliisilta. Maittava perusmättö pelastaa väsyneenä arki-iltana. Bonarina vähähiilarisuus!

Tarvitset kolmea raaka-ainetta: paketillisen makkaraa, pussillisen valmista kasvisgratiinia (pakaste, esim. Apetit) ja juustoraastetta.

Leikkaa makkarat siivuiksi ja ruskista nopeasti pannulla. Kaada makkarat ja gratiiniainekset uunivuokaan, sekoita ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes juustoraaste on saanut hieman väriä. It's that simple.

Varhaiskaali-broileriwok

Vaikka pastanhimo vaivaa tasaisin väliajoin, enkä sano koskaan ei hyvälle pizzalle, välillä tekee hyvää syödä vähähiilarinenkin ateria. Ruusuisissa mielikuvissani yritän vähentää nopeita hiilihydraatteja ruokavaliossani, todellisuudessa meillä syödään vähähiilarista noin kerran-pari viikossa. No, kai sekin on parempi kuin ei ollenkaan? Tyypillisimmin nämä ateriat sisältävät maustamattomia kanan rintafileitä mausteenaan oliiviöljyä, soijakastiketta, suolaa ja pippuria, paistettuna parillapannulla ja lisukkeenaan salaattia tai höyrytettyjä / paistettuja vihanneksia. Joskus kana vaihtuu possuun tai loheen. Tämä wokki sen sijaan on hauska bongaus Valion reseptiarkistosta, tosin olen yksinkertaistanut hieman: esimerkiksi omenamehun sijaan lorautin tällä kertaa sekaan tilkan siirappia makeutukseksi. Makua ja ripauksen poltettakin wokkiin (no jaa, ehkä tämä on ennemminkin mössöä) Viola Afrikan paprika -tuorejuusto, joka on itseasiassa yllättävän voimakkaan makuista. Jos siis ei erityisemmin pidä paprikan mausta, kannattaa ehkä käyttää jotain toista maustettua tuorejuustoa, voisin kuvitella että esimerkiksi ruohosipuli tai valkosipuli toimisi hyvin.

4 hengelle:

1 pieni tai 1/2 isoa varhaiskaalia
3 isoa porkkanaa
500 g maustamattomia broilerin filesuikaleita
1 sipuli (tai pari kevätsipulia)
suolaa, pippuria, soijakastiketta
vaaleaa balsamicoa tai etikkaa
siirappia
100-200 g afrikan paprika -tuorejuustoa

Leikkaa kaali suikaleiksi ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota sipulia öljyssä pannulla, lisää sen jälkeen kaali ja porkkanaraasteet. Itse jouduin tekemään tämän satsin kahdella pannulla, kun yksi kävi liian ahtaaksi. Kaali kyllä kutistuu kuullottuessaan. Kuullota, kunnes kaali muuttuu hieman läpikuultavaksi ja pehmeäksi. Älä anna kuitenkaan kaalin päästä ihan mössöksi, ideana on että ruuassa on hieman purutuntumaakin. Lorauta sekaan tilkka soijakastiketta, vaaleaa balsamicoa ja siirappia. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Tarkista maut, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla.

Pari sanaa pavuista

Kaikki varmaan tietävät ne pakastealtaasta löytyvät vihreät pitkulapavut. No nehän eivät ole mitenkään kovin erikoisen makuisia - ihan ok, mutta lähinnä niitä syö siksi että tulisi syötyä jotain vihreää ja terveellistä. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut (enkä muistaakseni edes nähnyt? ainakaan tiedostanut nähneeni) kyseisiä papuja tuoreena. Nyt niitä saa! Papuja oli ilmestynyt lähikauppaamme, ja lähes samanaikaisesti putosi postiluukusta myös Glorian ruoka&viini, jossa olikin pitkäpavuista iso juttu ja muutama resepti. En lähtenyt vielä testaamaan Glorian ohjeita, mutta inspiroiduin kuitenkin ostamaan papuja. Eivät muuten olleet hinnallakaan pilattuja, vajaa 7 euroa kilo, ja nuo pavuthan eivät paina yhtään mitään.

Pavuista napsautetaan poikki varrentynkä, ja ennen valmistusta ne tulee vielä nopeasti ryöpätä, kiehauttaa kevyesti suolatussa vedessä viitisen minuuttia. Pavuissa on jonkinlaista myrkyllistä ainetta, joka muuttuu vaarattomaksi kuumennettaessa. Nyt ensimmäisellä kokeilukerralla tyydyin vaan paistamaan pavut ryöppäyksen jälkeen voissa, pilkoin sekaan yhden valkosipulin makua tuomaan. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että maku oli hieman eri kuin pakasteversiossa. Ensi kerralla aion pilkkoa pannulle lisäksi pekonia, tai testata jotain Glorian papuohjeista. Toivottavasti tuoreita papuja saa kaupasta vielä jonkin aikaa, tässä on nimittäin mainio ja terveellinen lisäke paistetulle kalalle, kanalle tai vaikka grillipihville!

Katkarapukeitto idästä

Jostain syystä sellaiset keittoreseptit, joita innostuisin kokeilemaan tuntuvat olevan aika harvassa. Pidän kyllä keitosta, ei siinä mitään - oikeastaan rakastastan oikein hyvää kuumaa keittoa, varsinkin kun ulkona on viileää tai flunssa yllättää. Mutta inspiroivia reseptejä ei vaan tunnu kamalasti tulevan vastaan. Tätä soppaa ylistettiin Suolaa ja siirappia -blogissa sen verran vuolaasti, että pakkohan tätä oli kokeilla. Raaka-ainelistan yksinkertaisuus, katkaravut ja erityisesti kookosmaito vetivät minua puoleensa. Ja keitto toden totta vei suorastaan kielen mennessään! Suolaa ja siirappia -blogin otsikointi "Uskomaton soppa" ei kyllä kovin kaukana totuudesta ole.

En voinut olla lisäämättä hieman chiliä reseptiin, lisäksi korvasin tillin hiukan itämaisemmin korianterilla. Muuten noudattelin pitkälti alkuperäistä ohjetta. No säilyketomaatit vaihdoin paseerattuun.. no okei jonkin verran muokkasin. Hyvää oli näinkin. Tätä herkkua nautittiin muuten saaristolaisleivän kanssa.

180 g isoja pakastekatkarapuja (kuorittuja)
1 tölkki kookosmaitoa
pari valkosipulin kynttä
1 prk paseerattua tomaattia
1 sipuli
1 kanaliemikuutio
2 pientä kuivattua chiliä
puolikkaan limen mehu
2 rkl maustamatonta jogurttia
pippuria
tuoretta korianteria
öljyä paistamiseen

Sulata katkaravut. Silppua sipuli ja valkosipuli, ja murskaa chilit kattilaan. Kuullota öljyssä. Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito, kanaliemikuutio ja limemehu. Keittele hetki, mausta pippurilla ja kourallisella silputtua korianteria. Lisää loppuvaiheessa katkaravut ja jogurtti, keitä vain sen verran että ravut lämpenevät. Tarjoa tuoreen leivän ja tuoreen korianterin kera.

Mustatorvisieni-pekonirisotto

Se on kuulkaas syksy nyt. Sen huomatakseen ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos tai höristää korviaan sateen ropistessa räystäitä pitkin. Näköjään myös luontoäiti on päättänyt toden teolla näyttää että syyskuu on alkanut, ettei kenellekään vaan jäisi epäselväksi. Sen kunniaksi jaan nyt tämän reseptin,  sillä mikä olisikaan syksyisempää kuin ihanat kotimaiset sienet. Nämä mustatorvisienet löytyivät (jos ihan totta puhutaan niin jo viime syksynä) mökiltä, siinä ne kököttivät kiltisti metsäpolun vieressä odotellen poimijaansa. Sienet pääsivät käyttöön tähän risottoon, jonka ne värjäsivät hassun mustaksi. Se oli muuten ensimmäinen oikea risotto mitä olin koskaan itse tehnyt, onnistui mainiosti. Yhtä hyvin tässä voi käyttää kantarelleja. Tämä olkoon nyt pakollinen syksyn sienireseptini, velvollisuuteni on täytetty!

Pitäisiköhän sytyttää pari kynttilää ja keitellä kuppi teetä.

risottoriisiä paketin ohjeen mukaan kahdelle
1 pkt pekonia
0,5 - 1 l (? en ihan muista, laitettiin kaikki mitä kerättiin) mustatorvisieniä tai kantarelleja
1 sipuli
1 dl valkoviiniä
parmesaaniraastetta
n. 6 dl kasvislientä
öljyä paistamiseen
suolaa, valkopippuria

Valmista kasvisliemi esim. kiehauttamalla vesi ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Puhdista sienet ja leikkaa silpuksi. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja ruskista pannulla, lisää jossain vaiheessa sienet ja kypsennä ne pekonin kanssa. Siirrä sieni-pekoniseos odottamaan. Silppua sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä puhtaalla pannulla. Lisää risottoriisi pannulle, ja kuullota sitä kunnes jyvät muuttuvat aavistuksen läpikuultaviksi. Lisää tämän jälkeen valkoviini, sekoittele kunnes viini on lähes kononaan kiehunut ja imeytynyt riiseihin. Tämän jälkeen lisää kasvislientä aina pieni määrä kerrallaan, ja lisää uusi annos vasta, kun edellinen on lähes haihtunut. Risottoa on sekoiteltava koko ajan. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisit ovat al dente. Tähän menee todennäköisesti parisenkymmentä minuuttia. Ei haittaa vaikka koko 6 dl kasvislientä ei menisi, tai jos joudut lisäämään enemmän. Sekoita valmiin risoton joukkoon sieni-pekonisekoitus ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ripottele vielä annosten päälle parmesaania.

Spaghetti meatballs

Tämä on sitä kuuluisaa lohturuokaa eli ameriikkalaisittain comfort foodia (sitä yleensä melko epäterveellistä ruokaa mistä Rachel Ray aina puhuu telkkarissa) parhaimmillaan. Pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta Kaunotar ja Kulkuri -tyyliin. Lihapullien turvalliseen syliin on hyvä palata silloin kun kaipaa jotain maukasta, tuhtia, lihaisaa ja helppoa. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta tämmöistä nyt tuli tuossa yksi päivä tehtyä. Lähinnä pidän tätä blogia muutenkin enemmänkin mitä tänään syötäisiin? -tarkoituksessa, oma luovuuteni ja taitoni kun eivät kovin monimutkaisten omien reseptien luomiseen ihan riitä. Tätä syödessä muisti, että lihapullat ovat vaan niin hyviä.

2 hengelle (tosi reilu annos, ehkä sittenkin kolmelle?):

400 g jauhelihaa

1 dl kermaviiliä

1 kananmuna

3/4 sipulikeittopussista

1 tlk (n. 500 g) tomaattimurskaa (yrttimaustettua)

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

suolaa, pippuria, sokeria

parmesaania

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa jauheliha, kermaviili, kananmuna ja sipulikeittoainekset tasaiseksi lihapullataikinaksi. Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia, asettele pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin vartti, tai kunnes pallerot näyttävät kypsiltä (optimaalinen aika riippuu tietty lihapullien koosta). Anna lihapullien vetäytyä hetki uunista tultuaan, näin ne säilyttävät paremmin rakenteensa eivätkä murene kastikkeen joukkoon. Hauduta tomaattimurskaa korkeareunaisella paistinpannulla hetki, ja mausta suolalla, pippurilla sekä pienellä ripauksella sokeria. Voit myös silputa sekaan hieman tuoretta basilikaa. Lisää kerma, jos haluat oikein täyteläistä kastiketta, voi lorauttaa kokonaisenkin purkin. Itse laitoin puolikkaan. Lopuksi kääntele kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon. Tarjoa pastan, parmesaanilastujen ja tuoreen basilikan kera.

Saaristolaisleipä

No johan tämä nyt on mennyt leipomiseksi. En ole aiemmin ollut kummoisempi leipuri. Ei vain ole ollut inspiraatiota eikä syöjiä. Ja herkkuja tulee muutenkin syötyä ihan tarpeeksi, ilman että niitä vielä omasta takaakin tehtailisi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä tälle harrastukselle. Erityisesti leivät ovat herättäneet leipomishimoni. Leivät ovat siitä kivoja verrattuna makeisiin leivonnaisiin, että se tulee kyllä ihan varmasti syötyä, vaikka olisikin vain kaksi ihmistä pöydän ääressä. Taannoin tein ensimmäistä kertaa itse sämpylöitä, ja nyt repäisin oikein kunnolla ja hankin itselleni ihka oikean leipävuoan! Pyöräytin sillä tämän saaristolaisleivän, josta tuli aivan superhyvää. Ja mikä parasta, tämä oli myös superhelppoa - sen kun sekoittaa ainekset ja dumppaa vuokaan, taikinaa ei tarvitse edes vaivata. Rakastan tummia ja makeita leipiä, joten tästä ohjeesta tulee ihan varmasti vakiovieras keittiöömme. Jään googlailemaan lisää vuokaleipien ohjeita...

Tämä ohje taitaa alun perin olla Glorian ruoka&viini -lehdestä.

Ohje yhdelle 30-senttiselle leipävuoalle.

1 pss kuivahiivaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaljamaltaita
0,5 l piimää
1,5 dl siirappia

Sekoita kaikki kuivat aineet, mukaanlukien kuivahiiva, kulhossa. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (varo lämmittämästä liikaa jottei se juoksetu) ja sekoita piimän joukkoon siirappi. Lisää piimä jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan (30 cm). Kohota leipiä ensin 50-asteisessa uunissa n. 1 tunti ja paista sitten 175 asteessa 1,5 tuntia. Kun paistoaikaa on jäljellä n. puoli tuntia, sivele leipä siirappivedellä (1 osa siirappia, 3 osaa vettä). Peitä leipä loppuajaksi foliolla, jottei kuori mustu liikaa. Leipä on parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta (ihan oikeasti!).

Valkosuklaa-punaherukkajuustokakku

No nyt tuli kyllä niin hyvä kakku että täytyy tällaisen harrastelijaleipurin olla oikein ylpeä, vaikka itse sanonkin. Valkosuklaan täyteläisyys, kiilteen makeus ja punaherukoiden hapokkuus yhdessä hivelevät makunystyröitä jumalaista lähentelevällä tavalla. Olisipa tätä vielä jäljellä, vesi herahtaa kielelle kun katselee näitä kuvia. Jokohan olen kehunut tarpeeksi? 

Punaherukoiden tuhoamisoperaatio sai siis jatkoa tämän kolmannen episodin muodossa. En tiedä mistä sain päähäni että haluan ehdottomasti yhdistää punaviinimarjoihin valkosuklaan.. Siitä kehittyi jonkinasteinen päähänpinttymä, ja googlailin aikani löytääkseni valmiin ohjeen. Sellaista ei kuitenkaan eteeni ilmestynyt, joten jouduin soveltamaan - osasyy siihen miksi yllätyin niin kovasti kakun loistavasta sukseesta.

Ohje isolle 28 cm:n irtopohjavuoalle.

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita tai leivontamargariinia

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl vispikermaa
6 liivatetta
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä
200 g valkosuklaata

Kiille:
200 g punaherukoita
3,5 dl + 2 rkl dl vettä
4 liivatetta
1 dl sokeria

Pohjan ja täytteen valmistus:
Laita liivatelehdet (6) kylmään veteen likoamaan. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kiristä vuoan reunat paikoilleen niin, että leivinpaperi jää vuoan pohjalle. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan ulkopuolelta pois. Hienonna digestivekeksit kulhossa pieneksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi massaksi vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata valkosuklaa valmiiksi vesihauteessa. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa. Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseokseen. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita sekin varovasti muiden aineiden joukkoon. Tarkista vielä makeus, ja lisää sokeria tarvittaessa. Kaada seos kakkuvuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta siistiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Kiilteen valmistus:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Keitä marjoja ja vettä viitisen minuuttia. Kaada seos kulhoon siivilän läpi ja puserra lopuksi marjat siivilää vasten, niin että mahdollisimman paljon makua lähtee mukaan kiilteeseen. Sekoita marjamehu ja sokeri keskenään (kunnes sokeri on sulanut). Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi marjamehuun ja jäähdytä kunnolla. Ripottele halutessasi punaviinimarjoja koristeeksi hyytyneen kakun päälle. Kaada jäähtynyt kiilleseos kakun ja marjojen päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia ennen tarjoilua.

Lopuksi vielä vinkki, jonka varmasti kaikki jo tietävät, mutta sanonpa kuitenkin, sillä kokeilin sitä itse ensimmäistä kertaa. Pakasta kokonaisia viinimarjaterttuja, ja saat niitä sulattamalla kivoja kesäisiä koristeita leivonnasten ja jälkiruokien päälle vaikka keskellä talvea. Yksinkertainen on kaunista.

Sushitarinoita

Sushi on ihanaa, ihanaa, ihanaa. Eilen tuli taas pitkästa aikaa tehtyä itse, joten inspiroiduin avautumaan siitä hieman tänne bloginkin puolelle! Kuvat ovat itseasiassa jo vanhempaa perua, mutta nyt tuntui olevan sopiva hetki niiden jakamiseen.

Sushin valmistaminen itse on todella helppoa, joskaan ei kovinkaan nopeaa puuhaa. Riisi on keitettävä kunnolla etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä. Sushien pyörittely on myös sen tasoista pikkunäpertelyä, että siihen saa helposti kulutettua tunnin jos toisenkin (riippuu tietysti siitäkin mitä raaka-aineita käyttää täytteenä). Mikäli haluaa käyttää kalaa, on sen oltava mielellään suolaisen veden kalaa, ja aivan tuoretta: kannattaa siis kysyä lähikauppasi kalamestarilta, minä viikonpäivinä toimitukset kalatiskille tulevat. Hätätapauksessa voi hyvin käyttää esimerkiksi graavi- tai kylmäsavulohta, joskin itse ei niille lämpene kun ovat mielestäni vähän liian voimakkaan makuisia ja vievät aidon sushifiiliksen. 

Kaikesta tästä päätellen sushi ei ole siis maailman kätevin ex tempore -ruoka. Sen valmistus pitää suunnitella etukäteen, ja siihen pitää varata aikaa. Mutta näpertely (kuten yleensä mikä tahansa puuha) sujuu rattoisammin kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa vierelle lasillisen ruoanlaittoviiniä. Ja lopussa odottava suussasulava palkintohan on todellakin kaiken tämän vaivan arvoinen!

Sushi ei oikeastaan ole edes kovin kallista ruokaa, sen jälkeen kun välineet on hankittu. Ja varsinaisista välineistä ainoa pakollinen on oikeastaan makien rullaamiseen tarvittava bambumatto. Lisäksi kotoa pitää löytyä perusraaka-aineet, eli sushiriisi, nori (kuivatusta merilevästä tehty ohut levy), riisiviinietikka, wasabi ja japanilainen soijakastike (joka on miedompaa kuin kiinalainen). Näillä pääseekin sitten kertahankinnalla aika pitkälle, sillä esim. noripaketeissa on yleensä n. 10 levyä, josta riittää hyvin useammaksi kerraksi.

Täytteinä meillä käytetään useinmiten lohta, jättikatkarapuja (yllättävän edullisia pakasteena, tarvitaan vain sulatus, kypsennys kiehauttamalla ja kuoriminen), surimitikkuja, kurkkua ja avokadoa. Makeihin meillä laitetaan usein myös majoneesia. Tämän tekstin kuvissa näkyy myös epäonnistuneita tamago-munakakkuja (huono ohje oli tämä), harmi, sillä tamagonigirit ovat yksiä lemppareistani ravintolassa. Oikeasti ne tehdään kääntelemällä ohuesta munakkaasta, joten ei ihme että nämä epäonnistuivat.

Sushiriisin keitto:

Sushiriisiä saa nykyään ihan pienimmistäkin lähikaupoista, mikä on mahtavaa. Meillä on käytetty Blue Dragon -merkkistä riisiä, ja se on ollut ihan hyvää, joskin aivan naurettavan ylihintaista. Puolikkaasta pussista (250 g) tulee sopivan täyttävä annos kahdelle hengelle. Riisin valmistukseen tarvitset siis:

- sushiriisiä

- riisiviinietikkaa

- suolaa

- sokeria

- vettä

Huuhtele riisit kylmässä vedessä kattilassa. Kaada vesi pois, laita uusi tilalle ja liota riisiä vielä kylmässä vedessä ainakin vartin verran, pidempi aika ei ole pahitteeksi. Kaada vesi pois. Lisää 250 grammaan riisiä 4 desiä vettä. Kiehauta nopeasti, ja hauduta sen jälkeen miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes ylimääräinen vesi on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Jos tuntuu, että vettä haihtuu liian nopeasti, voit lisätä sitä matkan varrella hieman. Ole tarkkana ja sekoittele välillä, sillä riisi palaa herkästi kattilaan kiinni (joissain ohjeissa kyllä neuvotaan olemaan sekoittamatta, mutta valitsen kyllä sekoittamisen pohjaan palaneen riisin sijasta, en tiedä mitä taikakattilaa pitäisi käyttää ettei tarvitsisi sekoittaa). Jäähdytä kypsä riisi huoneenlämpöiseksi. Sekoita kipossa 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa (saa myös tavallisista ruokakaupoista), 2 ruokalusikallista sokeria ja 1 teelusikallinen suolaa. Sokerin ja suolan voi halutessaan korvata mirinillä, mutta itse en ole koskaan jaksanut vaivautua sitä hankkimaan. Sekoita seos jäähtyneen riisin joukkoon. Hifistelijä käyttää sekoittamiseen puista lastaa. Sitten vaan pyörittelemään nigirejä ja rullailemaan makeja!

Nopeaa broileria curry-kookoskastikkeessa

Se olisi taas maanantai, mutta onneksi meikäläistä ei vielä toistaiseksi koulu eivätkä edes työkiireet paina. Silti arkipäivä on aina arkipäivä, ja toisen puoliskon ollessa töissä ei oikein osaa mieltää itsekään olevansa lomalla. Viikon alun kunniaksi pistänkin tulemaan erittäin helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin mukavaa aasialaista twistiä arkipäivään tuovaa reseptiä. Itse en ollut aiemmin kokeillut omissa kokkauksissani currytahnaa, vaikka pidänkin kovasti esimerkiksi thaimaalaisista curryruoista (ravintolakokin valmistamina, tähän asti siis). Joten tämä toimi siis omana tutustumisreseptinäni kyseiseen raaka-aineeseen. Väri oli punainen. Tahnan annostuksella voi mukavasti vaihdella ruuan tulisuusastetta oman mielen mukaiseksi. Pari lusikallista antoi pientä potkua, mutta ei sen kummempaa polttelua. En sitten tiedä kuinka paljon tahnojen vahvuus vaihtelee valmistajan mukaan, itselläni oli käytössä opiskelijan luottoystävää Pirkkaa. Maista ja lisää tarvittaessa -tekniikka lienee paras kaveri tässäkin asiassa.

2 hengelle:

350 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 rkl punaista currytahnaa (tai oman maun mukaan)
2,5 dl Cocos & Lime -ruokakermaa (Valio)
100 g pakastemaissia
suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä
öljyä paistamiseen
(suolaa / soijakastiketta)

Ruskista broilerin suikaleet pannulla öljyssä. Sekoita currytahna suikaleisiin (maltillisesti tässä vaiheessa, myöhemmin voi lisätä jos on tarvis). Lisää kerma ja maissit, anna hautua hetken aikaa. Tarkista mausteet, lisää suolaa tai soijakastiketta tarvittaessa. Tarjoa riisin kanssa ja ripottele annosten päälle cashewpähkinöitä ja esimerkiksi tuoretta korianteria (joo, kuvassa on valitettavasti basilikaa).

Punaherukkalikööri

Punaviinimarjojen tuhoamisoperaatio jatkuu. Tässä on aikuisille oikein kätevä tapa upottaa reilusti marjoja hyötykäyttöön, josta nautitaan sitten myöhemmin syksyllä pimeiden iltojen piristykseksi. Kyllästyttääkö ainainen joululahjojen perässä kaupoissa juokseminen? Likööriähän voi tehdä vaikka reilummin ja pullottaa ystäville joululahjaksi. Samalla on jokavuotiset lahjaongelmatkin ratkaistu! Aktiivinen työskentely tässä reseptissä vie noin 5 minuuttia (no lisäksi pitää kipaista tietysti kipaista Alkossa). Tämän helpompaa marjaohjetta ei varmasti ole olemassakaan:

1 annos (kuvassa 2 annosta):

0,5 l viinaa
0,5 l sokeria
0,5 l marjoja (mieluiten happamia, esim. puna- tai mustaviinimarjoja, karviaisia tai puolukoita)

Puhdista marjat. Kaada kaikki ainekset isoon tiiviskorkkiseen lasipurkkiin. Sekoittele hieman. Anna seistä huoneenlämmössä mielellään pimeässä paikassa vähintään 3 kuukautta, pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Purkkeja voi välillä ravistella hieman, jotta ainekset sekoittuvat paremmin. Siivilöi marjat pois ja pullota. Jos mahdollista, anna seistä pulloissa vielä pari viikkoa ennen tarjoilua. Nauti hyvässä seurassa!