perjantai 28. syyskuuta 2012

Avokadopasta

Tässä erinomaista perjantaiSafkaa. Nimittäin Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjasta löytyvää avokadopastaa. Itse en kyseistä opusta (vielä) valitettavasti omista, joten reseptin pöllin Lauran Tähti -blogista. Aivan alkuperäisen mallinen ohjekaan ei ole kyseessä, vaan pienillä omilla modauksilla. Tosi pirtsakka ja helppo ruoka, sopivasti poltetta ja kiva avokadon kermaisen raikas maku. Useissa blogeissa on tätä kokattu, ja yllytty suitsuttamaan melkoisin ylisanoin, mistä syystä jouduin ehkä pikkiriikkisen pettymään suurten odotusteni kanssa. Oli tämä silti hyvää. Ja toisella kerralla maistui vielä paremmalta kuin ensimmäisellä!


2 hengelle:

spagettia kahdelle

1-1,5 avokadoa
puolikas punainen chili
1 valkosipulin kynsi
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
puolikkaan limen mehu
raastettua parmesaania
raastettua pecorinoa (jätin säästöpuuskassa ostamatta)
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Keitä spagetti ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Mössää avokado kulhossa. Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi, lisää avokadon joukkoon. Lisää myös murskattu valkosipulinkynsi, silputut yrtit, oliiviöljy, limen mehu ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (mielellään suoraan myllystä). Valuta spagetti (säästä tilkka keitinvettä) ja kumoa takaisin kattilaan. Ohenna avokadotahnaa tilkalla keitinvettä ja sekoita spagetin joukkoon. Tarjoa tuoreiden yrttien ja parmesaaniraasteen kera.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Omppupiirakka

Kerrostaloasukkina kaupungin keskustassa alkaa arvostamaan oman pihan antimia aivan eri tavalla kuin ennen. Kun asuin vielä vanhempien luona omakotitalossa, viinimarjojen ja vadelmien kerääminen tuntui lähinnä rasittavalta pakkopullalta. Nyt kun omaa pihaa ei enää ole, eikä edes parveketta, oma kasvimaa, marjapensaat ja hedelmäpuut kuulostavat aivan unelmalta (jota ei voi saavuttaa). Onneksi mummolan omenapuutarhasta tarttui mukaan kotiinviemisiksi iso kulhollinen ihania kotimaisia omppuja. Niin paljon, että syömällä niitä ei saanut tuhottua vaikka yritystä riitti. Pakkohan siinä oli sitten piirakka pyöräyttää ennen kuin omenat nahistuisivat syömäkelvottomiksi. Kun saaristolaisleivän leipomisen jäljiltä oli vielä jäänyt puoli litraa piimää jääkaappiin, halusin kokeilla tällä kertaa piimätaikinaa. Todellista hävikinestoa siis! En tiedä onko piimän kanssa välttämätöntä käyttää ruokasoodaa? Itselläni sitä ei ollut ja korvasin sen leivinjauheella, mutta taikina ei kyllä mielestäni kohonnut uunissa senttiäkään. No, erinomaista oli silti.



2 dl piimää
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia

n. 6 pientä omenaa (kotimaista)
pari rkl margariinia / voita
3 tl kanelia
2 rkl sokeria

Sekoita kulhossa hyvin jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Lisää piimä ja rasva, sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja karamelisoi ne paistamalla nopeasti pannulla/pienessä pinnoitetussa kattilassa rasvan, sokerin ja kanelin kanssa. Levitä omenatäyte taikinan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uunipunajuuret

Nyt ne ihanat, purppuraiset, mehukkaat, maanläheiset ja joka paikan värjäävät pallukat ovat sesongissa. Ne punajuuret! En ole tätä juuresta eläissäni ostanut tuoreena (joo kyllä, näitähän riittää) ja nyt päätin tarttua tuohon punaiseen epämuodostuneeseen pallukkaan ja tehdä siitä turvallisesti aivan klassisia uunipunajuuria, aurajuustolla tietenkin. Aika pienellä vaivalla saa pyöräytettyä ihanan syksyisen, kotimaisen lisäkkeen. Olen kyllä sen kaupan punajuurisalaatin ystävä, mutta ei se ihan tuoreelle tavaralle kuitenkaan pärjää.


Lisäkkeeksi 2-3:lle:

n. 6 punajuurta (koosta riippuen)
loraus oliiviöljyä
pari ruokalusikallista hunajaa
suolaa
mustapippuria
timjamia
sinihomejuustoa muruna

Kuori punajuuret ja leikkaa ne suupaloiksi. Laita punajuuret uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja hunaja. Ripauta päälle suolaa, mustapippuria ja hieman kuivattua timjamia ja sekoita. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Ennen tarjoilua ripottele päälle sinihomejuustomurua.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mascarponemaljat

On kauhean kiusallista kun raaka-aineita menee hukkaan, erityisesti jos ne eivät ole sieltä edullisimmasta päästä. Yleensä välttelenkin ruokia, joiden valmistukseen tarvitaan myyntipakkausta huomattavasti pienempi määrä jotakin ainesosaa. Tällä kertaa jääkaappiin jäi pyörimään melkein täysi mascarponepurkki, josta olin kauhonut vain pari lusikallista fenkoli-mascarponerisoton päälle. Ja mascarpone on aika pirun kallista tavaraa hukkaan heitettäväksi (ainakin näin opiskelijan budjetille). Oli siis aivan pakko tehdä tämä kermainen perusjälkiruoka. Minkäs teet.


1 (tai vajaa) purkki mascarponea
1 dl vispikermaa
ripaus vanilliinisokeria
sokeria maun mukaan
pieni puristus limeä tai sitruunaa
kanelia
marjoja

Notkista mascarpone sekoittamalla sitä hieman kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma, sekoita kermavaahto ja mascarpone keskenään. Makeuta vanilliinisokerilla ja tavallisella sokerilla, purista pikkuisen sitruunaa tai limeä sekaan taittamaan makeutta. Koristele lopuksi esimerkiksi mustikoilla ja ripauksella kanelia.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Risotto bianco fenkolista ja mascarponesta

Aivan mahtava risotto löytyi heinäkuun Glorian ruoka&viini -lehdestä. Mietoja perusmakuja, mutta suussasulavaa pehmeyttä. Mascarpone tuo risottoon ihanaa kermaisuutta ja täyteläisyyttä. Toimii varmasti erinomaisesti myös pääruokana itsessään, meillä syötiin tällä kertaa lisäkkeenä broilerin fileiden kanssa. Seuraksi on tietenkin suotavaa kaataa laseihin hyvää valkoviiniä. Lehden suosituksen mukaan hapokasta ja aromaattista sellaista. Ylijäämävalkkarin voi pakastaa vesitiiviissä pussissa odottamaan arkipäivää, jolloin haluaa ruokaan valkkariaromia, mutta ei viitsi käydä ostamassa kokonaista pulloa, kätevää! Tässä resepti ihan pienen pienillä muokkauksilla.


2 hengelle lisäkkeeksi:

2 salottisipulia (tai 1 keskikokoinen sipuli)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni tai puolikas iso fenkoli
vajaa 2 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
1 dl parmesaania
2 rkl mascarponea
öljyä
valkopippuria myllystä
koristeeksi lehtipersiljaa tai ruohosipulia

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit. Leikkaa fenkoli puoliksi ja huuhtele huolellisesti juoksevan veden alla. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita ja fenkoleita pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja anna hautua kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut/imeytynyt. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente. Kaikkea lientä ei välttämättä tarvita, tai voi olla että lopussa joudut jatkamaan vedellä. Lopuksi sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta ripauksella valkopippuria. Viimeistele annokset mascarponenokareilla ja tuoreella lehtipersiljalla tai ruohosipulilla.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Cheesecake brownies

Suklaata? Juustokakkua? Kyllä kiitos! Itse asiassa myös Ben&Jerry's lempparimakuni oli cheesecake-brownie, kunnes sitä ei jostain syystä enää saanut, ainakaan Suomesta. :( Miksi ne lopettivat parhaimman? Kysynpä vaan.

Mutta asiaan. Selailin jälleen ihanaa Suklaaunelmat-kirjaa (Glass & Jefferson 2008) ja pysähdyin tämän ohjeen kohdalle. Totta puhuen olen pysähtynyt sen kohdalle jo lukemattomia kertoja aiemminkin - suklaan ja tuorejuuston jumalaiselta kuulostava yhdistelmä on saanut kuvitteeliset makuhermoni kihelmöimään joka kerta kun olen kirjaa selaillut. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ollut ryhtynyt tuumasta toimeen ja toteuttamaan tätä herkkua. Nyt päätin vihdoin selvittää, mikä tämä brownie-resepti oikein on miehiään (tai naisiaan). Ja kyllähän siitä tuli hyvää. Alkuperäiseen ohjeeseen ei tosin sisälly oikeaa suklaata, pelkästään kaakaojauhetta, joten brownien sijasta koostumus on enemmänkin kevyen kakkumainen. Suklaaklönttien puuttumisen johdosta tämä ei ehkä tyydytä pahinta suklaan himoa, ensi kerralla sujautan ehkä mukaan muutaman rivin tummaa!

Omistettu B&J Cheesecake-brownie -jätskin muistolle.





170 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia
3 rkl kaakaojauhetta (laitoin 4)
2,5 dl + 3 rkl sokeria
3 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl ricottajuustoa (käytin maustamatonta tuorejuustoa)

Vuoraa suorakulmion mallinen kakkuvuoka tai uunivuoka (n. 20 x 30 cm) leivinpaperilla. Sekoita rasva, kaakaojauhe ja 2,5 dl sokeria. Vatkaa joukkoon 2 munaa, lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos tasaisesti vuokaan. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, 3 rkl sokeria ja 1 muna. Pudottele seosta suklaataikinan päälle lusikalla, ja vedä veitsellä kuvioita taikinaan. Paista 180-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassa, nosta leivinpaperin avulla pois ja leikkaa paloiksi.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Makkaragratiini

Ääk taas se on täällä, maanantai! Tällä viikolla olisi tarkoitus palata sekä koulunpenkille että työsorvin ääreen, mutta jostain syystä se ei edes tunnu kamalan masentavalta. Mikä lie syyllinen äkilliseen syyspirteyteen? Ehkä sukulaisten pihamaalta saadut kotimaiset omenat? Ei-lomailukin voi kaiketi olla välillä virkistävää. Epäilen kuitenkin ettei tämä äkillinen energiavirta välttämättä kestä kovin pitkälle syksyiseen arkeen, joten varmuuden varalta kannattaa olla varastossa reseptejä, jotka eivät vaadi oikeastaan ollenkaan vaivannäköä. Tai no, ehkä tätä en nyt ihan reseptiksi kutsuisi, pikemminkin ruokavinkiksi. Idea lainattiin Hellapoliisilta. Maittava perusmättö pelastaa väsyneenä arki-iltana. Bonarina vähähiilarisuus!


Tarvitset kolmea raaka-ainetta: paketillisen makkaraa, pussillisen valmista kasvisgratiinia (pakaste, esim. Apetit) ja juustoraastetta.

Leikkaa makkarat siivuiksi ja ruskista nopeasti pannulla. Kaada makkarat ja gratiiniainekset uunivuokaan, sekoita ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes juustoraaste on saanut hieman väriä. It's that simple.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Varhaiskaali-broileriwok

Vaikka pastanhimo vaivaa tasaisin väliajoin, enkä sano koskaan ei hyvälle pizzalle, välillä tekee hyvää syödä vähähiilarinenkin ateria. Ruusuisissa mielikuvissani yritän vähentää nopeita hiilihydraatteja ruokavaliossani, todellisuudessa meillä syödään vähähiilarista noin kerran-pari viikossa. No, kai sekin on parempi kuin ei ollenkaan? Tyypillisimmin nämä ateriat sisältävät maustamattomia kanan rintafileitä mausteenaan oliiviöljyä, soijakastiketta, suolaa ja pippuria, paistettuna parillapannulla ja lisukkeenaan salaattia tai höyrytettyjä / paistettuja vihanneksia. Joskus kana vaihtuu possuun tai loheen. Tämä wokki sen sijaan on hauska bongaus Valion reseptiarkistosta, tosin olen yksinkertaistanut hieman: esimerkiksi omenamehun sijaan lorautin tällä kertaa sekaan tilkan siirappia makeutukseksi. Makua ja ripauksen poltettakin wokkiin (no jaa, ehkä tämä on ennemminkin mössöä) Viola Afrikan paprika -tuorejuusto, joka on itseasiassa yllättävän voimakkaan makuista. Jos siis ei erityisemmin pidä paprikan mausta, kannattaa ehkä käyttää jotain toista maustettua tuorejuustoa, voisin kuvitella että esimerkiksi ruohosipuli tai valkosipuli toimisi hyvin.


4 hengelle:

1 pieni tai 1/2 isoa varhaiskaalia
3 isoa porkkanaa
500 g maustamattomia broilerin filesuikaleita
1 sipuli (tai pari kevätsipulia)
suolaa, pippuria, soijakastiketta
vaaleaa balsamicoa tai etikkaa
siirappia
100-200 g afrikan paprika -tuorejuustoa

Leikkaa kaali suikaleiksi ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota sipulia öljyssä pannulla, lisää sen jälkeen kaali ja porkkanaraasteet. Itse jouduin tekemään tämän satsin kahdella pannulla, kun yksi kävi liian ahtaaksi. Kaali kyllä kutistuu kuullottuessaan. Kuullota, kunnes kaali muuttuu hieman läpikuultavaksi ja pehmeäksi. Älä anna kuitenkaan kaalin päästä ihan mössöksi, ideana on että ruuassa on hieman purutuntumaakin. Lorauta sekaan tilkka soijakastiketta, vaaleaa balsamicoa ja siirappia. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Tarkista maut, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pari sanaa pavuista

Kaikki varmaan tietävät ne pakastealtaasta löytyvät vihreät pitkulapavut. No nehän eivät ole mitenkään kovin erikoisen makuisia - ihan ok, mutta lähinnä niitä syö siksi että tulisi syötyä jotain vihreää ja terveellistä. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut (enkä muistaakseni edes nähnyt? ainakaan tiedostanut nähneeni) kyseisiä papuja tuoreena. Nyt niitä saa! Papuja oli ilmestynyt lähikauppaamme, ja lähes samanaikaisesti putosi postiluukusta myös Glorian ruoka&viini, jossa olikin pitkäpavuista iso juttu ja muutama resepti. En lähtenyt vielä testaamaan Glorian ohjeita, mutta inspiroiduin kuitenkin ostamaan papuja. Eivät muuten olleet hinnallakaan pilattuja, vajaa 7 euroa kilo, ja nuo pavuthan eivät paina yhtään mitään.

Pavuista napsautetaan poikki varrentynkä, ja ennen valmistusta ne tulee vielä nopeasti ryöpätä, kiehauttaa kevyesti suolatussa vedessä viitisen minuuttia. Pavuissa on jonkinlaista myrkyllistä ainetta, joka muuttuu vaarattomaksi kuumennettaessa. Nyt ensimmäisellä kokeilukerralla tyydyin vaan paistamaan pavut ryöppäyksen jälkeen voissa, pilkoin sekaan yhden valkosipulin makua tuomaan. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että maku oli hieman eri kuin pakasteversiossa. Ensi kerralla aion pilkkoa pannulle lisäksi pekonia, tai testata jotain Glorian papuohjeista. Toivottavasti tuoreita papuja saa kaupasta vielä jonkin aikaa, tässä on nimittäin mainio ja terveellinen lisäke paistetulle kalalle, kanalle tai vaikka grillipihville!


maanantai 3. syyskuuta 2012

Katkarapukeitto idästä

Jostain syystä sellaiset keittoreseptit, joita innostuisin kokeilemaan tuntuvat olevan aika harvassa. Pidän kyllä keitosta, ei siinä mitään - oikeastaan rakastastan oikein hyvää kuumaa keittoa, varsinkin kun ulkona on viileää tai flunssa yllättää. Mutta inspiroivia reseptejä ei vaan tunnu kamalasti tulevan vastaan. Tätä soppaa ylistettiin Suolaa ja siirappia -blogissa sen verran vuolaasti, että pakkohan tätä oli kokeilla. Raaka-ainelistan yksinkertaisuus, katkaravut ja erityisesti kookosmaito vetivät minua puoleensa. Ja keitto toden totta vei suorastaan kielen mennessään! Suolaa ja siirappia -blogin otsikointi "Uskomaton soppa" ei kyllä kovin kaukana totuudesta ole.

En voinut olla lisäämättä hieman chiliä reseptiin, lisäksi korvasin tillin hiukan itämaisemmin korianterilla. Muuten noudattelin pitkälti alkuperäistä ohjetta. No säilyketomaatit vaihdoin paseerattuun.. no okei jonkin verran muokkasin. Hyvää oli näinkin. Tätä herkkua nautittiin muuten saaristolaisleivän kanssa.


180 g isoja pakastekatkarapuja (kuorittuja)
1 tölkki kookosmaitoa
pari valkosipulin kynttä
1 prk paseerattua tomaattia
1 sipuli
1 kanaliemikuutio
2 pientä kuivattua chiliä
puolikkaan limen mehu
2 rkl maustamatonta jogurttia
pippuria
tuoretta korianteria
öljyä paistamiseen

Sulata katkaravut. Silppua sipuli ja valkosipuli, ja murskaa chilit kattilaan. Kuullota öljyssä. Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito, kanaliemikuutio ja limemehu. Keittele hetki, mausta pippurilla ja kourallisella silputtua korianteria. Lisää loppuvaiheessa katkaravut ja jogurtti, keitä vain sen verran että ravut lämpenevät. Tarjoa tuoreen leivän ja tuoreen korianterin kera.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Mustatorvisieni-pekonirisotto

Se on kuulkaas syksy nyt. Sen huomatakseen ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos tai höristää korviaan sateen ropistessa räystäitä pitkin. Näköjään myös luontoäiti on päättänyt toden teolla näyttää että syyskuu on alkanut, ettei kenellekään vaan jäisi epäselväksi. Sen kunniaksi jaan nyt tämän reseptin,  sillä mikä olisikaan syksyisempää kuin ihanat kotimaiset sienet. Nämä mustatorvisienet löytyivät (jos ihan totta puhutaan niin jo viime syksynä) mökiltä, siinä ne kököttivät kiltisti metsäpolun vieressä odotellen poimijaansa. Sienet pääsivät käyttöön tähän risottoon, jonka ne värjäsivät hassun mustaksi. Se oli muuten ensimmäinen oikea risotto mitä olin koskaan itse tehnyt, onnistui mainiosti. Yhtä hyvin tässä voi käyttää kantarelleja. Tämä olkoon nyt pakollinen syksyn sienireseptini, velvollisuuteni on täytetty!

Pitäisiköhän sytyttää pari kynttilää ja keitellä kuppi teetä.


risottoriisiä paketin ohjeen mukaan kahdelle
1 pkt pekonia
0,5 - 1 l (? en ihan muista, laitettiin kaikki mitä kerättiin) mustatorvisieniä tai kantarelleja
1 sipuli
1 dl valkoviiniä
parmesaaniraastetta
n. 6 dl kasvislientä
öljyä paistamiseen
suolaa, valkopippuria

Valmista kasvisliemi esim. kiehauttamalla vesi ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Puhdista sienet ja leikkaa silpuksi. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja ruskista pannulla, lisää jossain vaiheessa sienet ja kypsennä ne pekonin kanssa. Siirrä sieni-pekoniseos odottamaan. Silppua sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä puhtaalla pannulla. Lisää risottoriisi pannulle, ja kuullota sitä kunnes jyvät muuttuvat aavistuksen läpikuultaviksi. Lisää tämän jälkeen valkoviini, sekoittele kunnes viini on lähes kononaan kiehunut ja imeytynyt riiseihin. Tämän jälkeen lisää kasvislientä aina pieni määrä kerrallaan, ja lisää uusi annos vasta, kun edellinen on lähes haihtunut. Risottoa on sekoiteltava koko ajan. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisit ovat al dente. Tähän menee todennäköisesti parisenkymmentä minuuttia. Ei haittaa vaikka koko 6 dl kasvislientä ei menisi, tai jos joudut lisäämään enemmän. Sekoita valmiin risoton joukkoon sieni-pekonisekoitus ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ripottele vielä annosten päälle parmesaania.