Halloumi-persikkasalaatti

Kesäpersikkateemalla jatketaan kuten edellisessä postauksessa! En vain pääse yli siitä miten hyviä ne ovat. Nyt sesonki alkaa jo olla lopuillaan mutta onnistuin löytämään muutaman mukavan kypsän yksilön hedelmäosastolta. Persikan maut pääsevät oikeastaan parhaiten oikeuksiinsa käyttämällä viipaleita nopeasti pannulla tai grillissä, kuten tässä ohjeessa on tehty. Halloumi-persikkasalaattia olen tehnyt äidin jalanjäljissä. Hän sekoittaa vielä itse kastikkeenkin, mutta nyt sorruin puristamaan päälle balsamicokastiketta valmiista putelista.. *häpeä*. Salaatti toimii erinomaisesti myös tuoreiden mansikoiden kanssa, tai talvella ihan vain purkkipersikoilla höystettynä. Nyt päätin spräidäillä kunnolla ja laitoin SEKÄ persikkaa ETTÄ mansikkaa, ohhoh. Tätä salaattia voi syödä myös katseellaan, niin kaunista ruokaa <3

Ohje tuttuun tapaan kahdelle.

1 ruukku lehtisalaattia (tai frisee, tai jää, tai mitä ikinä haluatkaan)
1 ruukku rucolaa
2 tuoretta persikkaa
muutama mansikka
1 köntti halloumia
balsamicokastiketta (Itse sekoitettuna: n. 0,5 dl oliiviöljyä, 0,5 dl balsamicoa, ripaus suolaa ja pippuria)

Paista parilapannulla tai grillaa persikat kevyesti, ei liikaa etteivät muutu liian mössöisiksi. Grillaa tai paista viipailoitu halloumi. Kokoa salaatti lautasille ja nauti sellaisenaan tai vaikka grillipihvin lisäkkeenä.

Kesäinen persikkapizza

Yksi parhaita juttuja kesässä (mansikoiden, kesäsipulin, tillin ja uusien perunoiden ohella) on se että täällä peräpohjolassakin on saatavilla lempparihedelmiäni nektariinia ja persikkaa, ja vieläpä jopa kypsässä ja mehukkaassa muodossa. Joo joo, ne eivät ole tietenkään kotimaisia ja lähiruokaintoilijat ovat jo varmaan matkalla mestaamaan minua, mutta noita pulleita ja kauniin värisiä hedelmiä ei vain voi vastustaa.

Reseptin tähän kesäpizzaan löysin jo alkukesästä ihanan houkuttelevilla kuvilla koristellusta love & olive oil -blogista (sieltä löytyy myös astetta ammattimaisemmat kuvat tästäkin ruuasta), jossa on muuten paljon muitakin ohjeita jotka kutkuttelevat testaamaan.. Vaikka pizza oli kaunis ja hyvän makuinen, odotin siltä ehkä hieman liikaa ja jouduin pikkuisen pettymään kun makuelämys ei ollutkaan niin maailmaa mullistava kuin kuvittelin. Tämä oli ensimmäinen white pizza -kokemukseni, joten ehkä en vain osannut suhtautua vielä kunnolla pizzaan ilman tomaattikastiketta. Ruoka kaipasi minusta ripauksen enemmän suolaisuutta. Lisäksi ensi kerralla en kyllä laita balsamicoa pizzan päälle ennen paistamista, mielestäni turhaa ja rumentaa pizzaa. (Itse asiassa alkuperäisen reseptinkään kuva ei yhtään näytä siltä että balsamico olisi käynyt uunissa..?) Kaikesta huolimatta ei kannata jättää kokeilematta. Kuten puoliskoni asian ilmaisi: "Ihan validia kamaa."

puolikas annos pizzataikinaa (ohje löytyy mm. täältä)
2 isoa tuoretta persikkaa
1 pallo mozzarellaa
1 pötkö vuohenjuustoa
oliiviöljyä
1 dl balsamico-viinietikkaa
tuoretta basilikaa

Valmista balsamicosiirappi keittämällä balsamicoa pienessä pinnoitetussa kattilassa n. 15 minuuttia, tai kunnes se on tiivistynyt siirapinomaiseksi. Varo keittämästä liikaa ettei siirapista tule turhan paksua. Tee pizzataikinasta kaksi ohutta pizzapohjaa ja sivele ne ohuesti oliiviöljyllä. Laita täytteeksi siivutettua vuohenjuustoa ja mozzarellaa sekä persikkasiivuja. Pirskottele päälle hieman balsamicosiirappia ja paista pizzat yksi kerrallaan esikuumennetulla pellillä 275-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Lopuksi pirskottele vielä päälle hieman lisää balsamicosiirappia ja ripottele koristeeksi suikaloituja basilikan lehtiä.

Etanat etanapannussa

Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta? Toivottavasti, mutta nämä etanat eivät kyllä enään paljoa sarviaan näyttele. Nams. Vaikka etanat ovat ravintola-alkuruokien ikisuosikki, jostain syystä niiden valmistamista kotioloissa arastellaan kovasti. Itsellänikin oli aikaisemmin omituinen käsitys, että etanoita ei voi tehdä kotona. Ravintolassa valitsen etana-alkuruoan melkein aina kun se on mahdollista, mutta kotikeittiössä tuo pikku nilviäinen herätti minussa selittämätöntä pelkoa.

Kuinka väärässä olinkaan. Ensimmäisen kokeilun jälkeen on vaikea kuvitella mitään helpompaa kuin etanat etanapannussa! Minulle valkeni, että etanoita saa säilykepurkissa hyvin varustelluista ruokakaupoista, eivätkä ne todellakaan ole edes kalliita. Vain hieman voita, valkosipulia ja sinihomejuustoa ja täydellinen alkuruoka on lautasellasi. Tietysti täytyy hieman investoida etanapannuun, mutta se on mielestäni pieni hinta tästä nautinnosta. Ja kaikkihan tietävät että hekumallisinta etanoiden syömisessä on leivän dippaaminen taivaallisen valkosipuliseen voisulaan, joten älä unohda tuoretta leipää tämän kaveriksi!

12 kpl etanoita (säilyke)

50 g voita tai margariinia

n. 75 g sinihomejuustoa

4 valkosipulinkynttä

kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa

ripaus suolaa

Silppua valkosipuli ja yrtit. Sekoita kulhossa voi, murustettu sinihomejuusto, sekä valkosipuli- ja yrttisilppu, lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Laita etanat etanapannuun omiin reikiinsä ja päälle reilusti kuorrutetta. Paista uunissa 250 asteessa n. 10 minuuttia. Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Katkarapupaistos

Miesasukki ja minä olimme omilla tahoillamme tutustuneet katkarapupaistokseen, tai katkarapukasariin, miten sitä nyt haluaakaan kutsua. Itse olin tehnyt aikaisemmin tujumpaa turkkilaista karides cuvecia, hän taas hieman lempeämmän tomaattista Pastanjauhajien versiota ruokalajista. Yhteiselossa joutuu toisinaan tekemään myönnytyksiä myös keittiön puolella, toinen ei esimerkiksi jaa mieltymystäni tulisesti maustettuun ruokaan... Näinpä teimme tällä kertaa kompromissin ja fuusioimme omat reseptimme. Tai no oikeastaan vain lisäsimme chilillä hieman potkua hänen reseptiinsä. Ja siitä tulikin itseasiassa neljällä chilillä aika tulista (eli just hyvää!). No yhtäkaikki: tämä on hyvää, chilillä tai ilman, kannattaa kokeilla.

180 g kuorittuja pakastekatkarapuja
1 tlk (500 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 sipuli
n. 5 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa
2-4 kuivattua chiliä
1 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
juustoraastetta tai parmesaanilastuja
suolaa, pippuria, öljyä

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli  kattilassa (mielellään pinnoitetussa), ja murusta sormin joukkoon kuivattu chili. Lisää tomaattimurska ja vesi, ja murenna sekaan kasvisliemikuutio. Anna kiehua hetki. Mausta suolalla, pippurilla ja basilikalla. Lisää katkaravut ja kuumenna vain sen verran että ravut sulavat ja kuumenevat. Ripottele päälle juustoraastetta ja tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Sitruunainen pestolohi

Tässäpä taas yksi älyttömän helppo uunilohi-idea. Äiti oli reseptin bongannut Pirkan sivuilta ja tarjoili torilta tuotujen ihanien uusien perunoiden seurana. Hyvä äiti! Kaikki tykkäsivät, ja tätä tehdään varmasti joskus myös meillä kotona. Juuri tällaisia iisejä ja erilaisia kalareseptejä pitäisi keräillä varastoon, niin tulisi laitettua kalaa ehkä vähän useamminkin. Kivaa vaihtelua pelkälle suolalle ja sitruunapippurille. Ja aika terveellistäkin?

lohifilettä
Pirkka sitruunapestoa
pinjansiemeniä
suolaa

Aseta lohifileet uuninpellille tai vuokaan nahkapuoli alaspäin ja viillä niihin syviä viiltoja melkein nahkaan asti. Ripottele päälle reilusti suolaa. Sivele sitruunapestoa viiltojen sisään ja vielä reilulla kädellä fileiden päälle. Ripottele päälle pinjansiemenet. Paista 200-asteisessa uunissa fileiden koosta riippuen n. 15-20 minuuttia.

Hedelmäinen kana-aurajuustopasta

Tämä on taas niitä ruokia joka näyttää kuvassa.. no ei oikeastaan yhtään miltään. Eikä raaka-aineiden yhdistämiseen tarvita ruudinkeksijän aivoja. Mutta maku on siitä huolimatta aivan taivaallinen. Jos siis on aurajuuston ystävä. Kana, hedelmät ja aurajuusto on klassikkoyhdistelmä, jota tekemällä on varmasti mahdotonta saada mitään menemään pieleen. Erittäin maukasta ja älyttömän helppoa arkimättöä, suosittelen lämpimästi. Täysjyväpasta soveltuu muuten tämän kermaherkun kanssa oikein hyvin, ei huomaa juuri eroa vaaleaan pastaan :)

Innoittajana toimi tällä kertaa Mau!kas-ruokablogi, kiitos!

täysjyväpastaa kahdelle (meillä Rainbow täysjyväfarfalle, hyvä löytö muuten)
350 g broilerin hunajamarinoituja filesuikaleita
2 dl ruokakermaa
1 prk säilykepersikoita
n. 100 g aurajuustoa (tai maun mukaan)

Keitä pasta ohjeen mukaan. Paista broilerinsuikaleet pannulla kypsiksi, lisää kerma ja aurajuusto ja sekoita kunnes juusto on sulanut joukkoon. Pilko persikat kuutioiksi ja lisää kastikkeeseen vasta juuri ennen tarjoilua, etteivät ne pehmene liikaa.

Minttusuklaamuffinsit

Makoilin rauhassa kotisohvalla kun kauhea makeanhimo iski. Tein sen mitä ei todellakaan pitäisi herkkuhimoissaan tehdä, nimittäin aloin selailemaan muutama vuosi sitten lahjaksi saamaani Suklaaunelmat-kirjaa (Glass & Jefferson, 2008). Silmäni osuivat vastustamattoman näköisiin suklaa-vaahtokarkkimuffinsseihin, mutta rientäessäni lähisiwaan jouduin (taas kerran) pettymään pikkukaupan valikoimaan - ei vaahtokarkkeja! Epätoivoissani nappasin karkkihyllystä vaahtisten sijaan Pätkis mini bites -pussin, ja siitä se ajatus sitten lähti...

Itseasiassa tämä kaikki tapahtui jo pari viikkoa sitten. Ensimmäisellä kierroksella jouduin toteamaan että kirjan ohje ei muokkautunutkaan näihin muffinseihin toivotulla tavalla ja muffarit epäonnistuivat pahasti. Tässä on nyt toinen yritys, käytin suosiolla monta vuotta sitten reseptivihkoon käsin kirjoittamaani taikinaohjetta, mistä lie peräisin. Tällä kertaa onnistui huomattavasti paremmin. Joudun kyllä ehkä ottamaan näiden kanssa vielä kolmannenkin kierroksen, haluaisin nimittäin kokeilla miten ne onnistuvat kunnollisissa muffinivuoissa. Ehkä muffareita voisi upgradeta vielä jonkinlaisella kuorrutteella... katsotaan.

Jos haluat nätimpiä muffinseja, käytä oikeita korkeita muffinivuokia (äläkä näitä 

kuvassa näkyviä matalia leivosvuokia, jotka olivat ainoita mitä meidän kaapista löytyi).

(n. 12 muffinia)

4 dl vehnäjauhoja
6 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
n. 100 g pätkis mini biteseja
2 muna
2 dl juoksevaa margariinia

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon kananmunat samalla vatkaten. Siivilöi toiseen kulhoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet ja rasva-sokeri-munaseos keskenään. Murenna pätkikset sekaan käsin ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 200 asteisessa uunissa n. 15-20 min.

Kinkku-pekonipiiras

Periaatteessa en näe mitään estettä sille että alkaisin kasvissyöjäksi. Pidän kasvisruoasta kovasti ja syönkin nykyään suhteellisen kasvispainotteisesti. Mutta sitten toisaalta... joskus ihminen vain tarvitsee pekonia. Kuten tänään. Tai no oikeasti toissapäivänä. Ihanaa, suolaista, rasvaista, epäterveellistä pekonia. Tässäpä yksi mehevä idea pekonin nauttimiseen: aivan superhyvä kinkku-pekonipiirakka. Tästä ohjeesta menee kaikki kunnia ja glooria miesasukille, itsehän en itseasiassa ole koskaan tätä piirakkaa tehnyt. Tosin syönyt sitäkin useammin ja suurella ruokahalulla. Sopisi hyvin vaikka tupareihin tai illanistujaisiin suolaiseksi, ja maistunee paatuneillekin lihansyöjille varmasti, koska tässä ei ole mitään kasviksia. No sipulia on, mutta ei sitä lasketa. Ja jos laittaa lautaselle kaveriksi vähän vihanneksia niin tulee myös hiukan parempi omatunto!

Ohje on aika reilun kokoinen, joten jos ei käytä isoa piirakkavuokaa, kannattaa ehkä hieman vähentää aineksia. Pieneen vuokaan tehtynä tästä tulee mielestäni ihan liian paksu, mikä ei sovi ollenkaan näin tuhdille piiraalle.

1 pkt piirakkataikinaa
1 pss kinkkusuikaleita
1 pkt pekonia
1 prk kermaviiliä
1 pieni pussi juustoraastetta
1 kananmunaa
1 punasipuli

Sulata pakastetaikina ohjeen mukaan. Ruskista pannulla pekoni ja pieneksi pilkottu punasipuli. Sekoita kulhossa kananmunat, kinkkusuikaleet, juustoraaste ja kermaviili. Lisää sekaan hieman jäähtynyt pekoni-sipulipaistos. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kaada päälle täyte tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, tai kun piirakka on saanut mukavasti väriä pintaan.

Pizzafiilistelyä

Elin pitkään siinä uskossa, että kotitekoinen pizza on yhtä kuin uuninpellillinen paksua taikinapohjaa ja valmiita keittokinkkusuikaleita. Eikä siinä sinänsä tietty mitään vikaa ole, kyllä sekin hyvin maistuu. Mutta kun pizza voi oikeasti olla jotain niiiiiiin paljon parempaa. Onneksi nykyään tiedän paremmin. Täydellisen kotipizzan (mutta ei Kotipizzan! heh-heh) teossa tärkeintä on muistaa seuraavat seikat:

1. Pohja.

Pizzataikina pitää oikeasti vaivata kunnolla. Siis vaikka olisi kuinka laiska. Durum-vehnäjauhoista tulee paras lopputulos. Täydellinen pohja on myös kaulittu superohueksi, jotta siitä saa kotiuunissakin ihanan rapsakan. Taikina tehdään meillä aina Pastanjauhajien ohjeella.

2. Uuni.

Pizza paistetaan kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin kotiuunisi vain sallii. Uuninpeltiä pitää kuumentaa ensin yksinään uunissa, ennenkuin laittaa sille pizzan. Näin toimitaan jokaisen pizzan kohdalla, muuten ei saavuteta täydellisen rapeaa lopputulosta. Totta toki on, ettei tavallisella kotiuunilla vain ole mahdollista päästä käsiksi oikean kiviuunipizzan kaltaiseen herkkuun. Pizzakivi ilmeisesti auttaisi jonkin verran, ja sellainen onkin myös tämän pikkukeittiön haavelistalla. Jos vain säilytystilat riittäisivät...

3. Raaka-aineet.

Niin no yllättäen aika suuri osa pizzan makunautinnosta tulee täytteistä. Mun mielestä ainoa oikea täydellinen pizza koostuu ilmakuivatusta kinkusta, mozzarellasta ja kirsikkatomaateista. Taivaallisen nautinnon kruunaa reilu kourallinen rucolaa. Tietysti tomaattisose ja juustoraaste kuuluvat asiaan. Ja se juustoraastehan laitetaan sitten täytteiden alle eikä päälle!

Pizzataikina

350 g durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 1/4 dl vettä

Sekoita hyvin kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa lämmin vesi ja öljy. Lisää neste vähitellen jauhoseokseen käsin tai yleiskoneella kunnolla möyhien. Kohota noin tunti lämpimässä vedottomassa paikassa. Vaivaa tämän jälkeen taikinaa vielä kunnolla käsin.

Tästä ohjeesta tulee 4 pyöreää yhden hengen pizzaa (jos tekee tosi ohuet pohjat). Jos ei käytä kaikkea kerralla, taikinaa voi aivan hyvin myös pakastaa. Kätevintä on tehdä valmiit annospallot pusseihin, ja ensi kerralla pizza syntyykin vähän pienemmällä vaivalla!

Tomaattikastike


Usein meillä sekoitetaan tomaattikastike brutaalisti vain tomaattipyreestä (se ihan minipurkki) ja ketsupista. Tällä kertaa - pienen kauppareissuväärinkäsityksen seurauksena - tomaattikastike tehtiin kuitenkin parilla kuullotetulla valkosipulinkynnellä ja tuoreella basilikasilpulla höystetystä yrtti-tomaattimurskasta.

Ja tomaattimurskapurnukathan on aika isoja, joten kastiketta jäi aika reilusti yli, varsinkin kun en tykkää kovin paksusta kastikekerroksesta pizzassani. Mitä sitä turhaan hyvää kastiketta hukkaan heittämään: seuraavan päivän lounas syntyi helposti keittämällä pastat ja heittämällä sekaan pari tuoretta kirsikkatomaattia sekä basilikanlehtiä!

Mahtava pinaattipasta

Feta ja pinaatti ne yhteen soppii... kaikkihan sen tietää, ja se vain on fakta. Olen pitkään halunnut kokeilla pinaattipastaa, vaikkakin mieleni perukoilla olin lievästi epäluuloinen pinaatin ja kerman yhdistelmästä - maistuisiko se pinaattikeitolta? Mutta pieni puristus sitruunamehua sekä fetajuuston suolaisuus raikasti ruokaa ihanasti, eikä pinaattikeittoefektistä ollut tietoakaan. Tämä ruoka on superedullinen, varsinkin jos käyttää pakastepinaattia eikä tuoretta. Tiedä häntä olisiko tuore pinaatti parantanut makua merkittävästi, vaikea uskoa koska tämä pasta kyllä ylitti odotukset herkullisuudellaan ja vei kielen mennessään. Nam!

täysjyväspagettia kahdelle hengelle
1 pss pakastepinaattia
100 g fetaa
2 dl ruokakermaa
1 kesäsipuli
ripaus suolaa
loraus sitruunan mehua
öljyä paistamiseen

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Pilko kesäsipuli varsineen ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää pannulle jäiset pinaatit ja anna kuutioiden sulaa. Lisää kerma ja mausteet, sekoittele ja anna maustua hetki. Lisää viimeiseksi murustettu fetajuusto. Valuta spagetit, kaada ne pannulle kastikkeen sekaan ja sekoita. Annostele lautasille ja murusta päälle vielä hieman fetajuustoa.

Seuraavan päivän perunasalaatti

Jos luulet että perunasalaatti on vain vappuna nakkien kera mätettävää majoneesia ja nihkeitä suolakurkkuja, kannattaa ehkä hieman avartaa näkemystä. Millä perusteella majoneesimössöä muuten edes kutsutaan salaatiksi? Tässä hieman raikkaampi (ja paljon terveellisempi) versio kyseisestä sapuskasta. Salaatti on myös näppärä keino saada edellisenä päivänä keitetyt uudet perunat hyötykäyttöön. Myönnetään tosin että tämä salaatti oli aivan täysin suunniteltu juttu, sillä paloin halusta testata jotain tällaista kun omatkin perunasalaattikokemukseni perustuvat lähinnä makkaran kera mökkireissuilla nautittuun kalorimössöön, busted. Ja hyväähän tämä oli. Varmaan maistuisi vielä paremmalta raikkaassa ulkoilmassa grilliherkkujen lisäkkeenä!

(resepti hieman yksinkertaistettu versio Tee ite parempaa -blogin ohjeesta)

keitettyjä uusia perunoita (kylmiä siis)
kirsikkatomaatteja
kesäsipulia
tilliä
murustettua fetaa
loraus oliiviöljyä
reilu ripaus suolaa
roiskaus sitruunamehua

Helpoin ohje tähän mennessä: sekoita ainekset ja syö!

Tuorejuustolohi ja melonisalaattia

Kalaa pitäisi syödä enemmän. Se on hyvää ja superterveellistä. Miksi sitä tulee syötyä niin vähän? Tietysti hinta tulee näin opiskelijabudjetilla usein vastaan.. Lohi on tosin valmiiksi pakattuna monesti edullisessa tarjouksessa, mutta millä ihmeellä kahdestaan saa syötyä valtavan kilon vonkaleen! Ärsyttävää kun ei löydy pienempiä paketteja. Ja muutenkin olisi kiva syödä välillä jotain muutakin kalaa kuin sitä iänikuista lohta. No, nyt kirjolohi sattui kuitenkin olemaan ihan kalatiskilläkin siedettävän hintaista ja mehän käytimme tilaisuuden hyväksi.

Tässä herkullinen lohivinkki á la laiskat sunnuntai-ihmiset. Kyytipojaksi tehtiin raikasta meloni-aurajuustosalaattia (melonikin oli tarjouksessa, win!).

Salaatti:
salaattia
kurkkua
cantaloupemelonia
aurajuustoa

Tuorejuustolohi:
400 g lohifilettä
muutama ruokalusikallinen maustettua tuorejuustoa (esim. ruohisipuli, yrtti, katkarapu..)
sitruunapippuria
suolaa

Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä. Leikkaa lohifile kahdeksi palaksi ja aseta vuokaan nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle reilusti suolaa ja sitruunapippuria. Tähän väliin sopisi varmaan vielä sitruunamehu jos sellaista sattuu olemaan käsillä. Levitä fileiden päälle muutama ruokalusikallinen mieleisesi makuista tuorejuustoa, ja kypsennä 175 asteisessa uunissa fileiden koosta riippuen 15-20 minuuttia. Loppuvaiheessa uunin lämpötilaa voi tarvittaessa hieman nostaa. Tarjoa salaatin kanssa.

Mausteinen makkarapasta

Perjantaisten raviolien jäljiltä jäänyt pastataikinan puolikas piti saada hyötykäyttöön (pastataikina kun säilyy jääkaapissa seuraavaan päivään varsin siedettävästi), mielellään helppoon ja nopeaan sellaiseen. Ollaan tehty tätä makkarapastaa muutamaan otteeseen, on niin vaivatonta ja kuitenkin tosi hyvää. Makkaraksi sopii mainiosti mikä tahansa hieman voimakkaampi laji, esimerkiksi bratwurst tai chorizo. Sieninä on meillä kustannus- ja saatavuussyistä aina käytetty herkkusieniä, mutta muutkin sienet luultavasti sopisivat tähän hyvin, ellei jopa paremmin. Herkkusienet kun tuppaavat olemaan aika miedon makuisia. Tällä kertaa hyödynnettiin niin ikään ravioleista jäänyt tuore pinaatti, mutta vihreäksi ainekseksi sopii hyvin myös jokin tuore yrtti, esimerkiksi timjami tai persilja. Pastan voi tehdä myös ilman kermaa, mutta täyteläisen kermainen kastike onnistuu aina houkuttelemaan sen verran että yleensä sitä tulee laitettua :)

Niin ja pahoittelut rumasta kuvasta, annos on melkoisen väritön ja epäkuvauksellinen - mutta onneksi maku ratkaisee!

tuorepastaa (2 hengelle)

1 pkt mausteista makkaraa, esim. bratwurstia (kuten meillä tällä kertaa) tai chorizoa

tuoretta pinaattia, timjamia, persiljaa tai vastaavaa

sieniä

pari valkosipulin kynttä

2 dl ruokakermaa

kuivattua chiliä

suolaa

öljyä paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko makkarat, sienet ja valkosipulit, ja ruskista ne öljyssä pannulla. Pilko "vihreä aines" ja lisää suht loppuvaiheessa. Mausta chilillä ja suolalla makusi mukaan. Lisää paistokseen kerma, ja kuumenna hetki. Valuta pasta, kaada se takaisin kattilaan ja lisää hieman öljyä. Kaada kastike kattilaan pastan sekaan ja sekoita. Tarjoa parmesaaniraasteen kera.