Välipäivän savulohipasta

Kyllähän sitä keskivertosuomalainen kerran vuodessa nauttii sinappihunnutetun kinkun, lasimestarin sillin ja imelletyn perunalaatikon mättämisestä (ja jos ei, niin ei ainakaan sitä myönnä). Itsekin alan himoita lanttulaatikkoa eksponentiaalisesti kasvavalla innolla samaa tahtia kun joulukalenterin luukut aukeavat. Mutta pari päivää tuhdin perinteisen jouluruuan mättämistä tuntuu aina riittävän paremmin kuin hyvin koko vuoden tarpeisiin. Vähemmästäkin alkaa kaivata jotain kevyempää vaihtelua, mielellään mahdollisimman erilaista. Tässä yksi ehdotus, johon saa samalla myös sopivasti ujutettua joulunpyhiltä ylijääneen kylmäsavulohen.

2:lle hengelle

(tuoretagliatellea kahdelle)
150 g kylmäsavulohta
2,5 dl ruokakermaa
1 sipuli tai punasipuli
2 valkosipulin kynttä
puolen sitruunan mehu
2-3 rkl kapriksia
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä hetki öljyssä korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää kerma, sitruunan mehu ja kaprikset. Mausta ripauksella suolaa. Suikaloi kylmäsavulohi mieleisesi kokoiseksi. Lisää lohi vasta kun kaikki muu on valmista, ja anna sen kypsyä hetki kuumassa kermassa. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Lämmin munatoti

Meillä täällä koto-Suomessa ensimmäinen juoma joka assosioituu joulunaikaan ja jouluun, on tietenkin mausteinen ja lämmin glögi. Kaikki eivät siitä kuitenkaan pidä, ja vaikka itse tykkäänkin kovasti glögistä ja sen maun tuomasta instant-joulufiiliksestä, pieni vaihtelu virkistää aina. Siksipä halusin testata jotain hieman toisenlaista - amerikkalaisten vähintään yhtä perinteikästä joulujuomaa, munatotia. Itselleni on vielä googlailun jälkeenkin hieman hämärän peitossa, kuuluuko eggnog oikeaoppisesti tarjoilla kylmänä vai kuumana. Lumihiutaleiden leijaillessa ikkunan takana tuntui kuintenkin paljon luontevammalta tehdä juomasta lämmintä. Munatotin terästykseen voi käyttää esimerkiksi konjakkia, viskiä tai rommia, näistä meidän laseihimme valikoitui kaapista löytynyt 7-vuotias Havana Club, eli tumma rommi. Toimi muuten loistavasti.

n. 4:lle hengelle

2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
4 dl maitoa
3 rkl sokeria
1 dl tummaa rommia
(kanelia tai muskottipähkinää)

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna maito ja kerma kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa. Kaada kuuma maito-kermaseos esimerkiksi kannuun, ja sekoita siihen vuorotellen rommi ja munavaahtoa. Annostele glögikuppeihin ja raasta päälle muskottipähkinää, tai vaihtoehtoisesti ripottele jauhettua kanelia. Nauti kynttilän valossa!

Päärynä-aurapiiraat

Päärynä ja aurajuusto ovat kerrassaan viehättävä pari, joka sopii erinomaisesti myös joulun makumaailmaan. Näiden piiraiden inspiraation sain selaillessani tuota uusinta Glorian ruoka & viiniä, jossa oli ohje herkullisen kuuloisille päärynä-stiltonpiiraille. Komealta kalskahtavan nimen (stilton, roquefort, gorgonzola... minulle ne ovat yhtä kuin aurajuusto eri kielille väännettynä) omaavat piiraset näyttivät söpöiltä ja makuyhdistelmä hyvältä, mutten jaksanut alkaa vääntämään itse taikinaa. Lehden ohje toimikin siis lähinnä suuntaa antavana inspiraationlähteenä.

Nämä pikkupiiraat maistuvat esimerkiksi glögin kanssa suolaisena vaihtoehtona joulutortuille. Voisin kuvitella nämä hyvin myös vaikkapa (laiskan emännän) uuden vuoden bileiden tarjoilupöytään.

1 paketti lehtitaikinalevyjä
1 iso päärynä
1 pkt aurajuustoa (tai sitten vaikka niitä hienommannimisiä)
chilihiutaleita
sitruunamehua

Sulata lehtitaikina ja leikkaa levyt puoliksi, neliönmallisiksi paloiksi. Laita keskelle aurajuustoa ja muutama siivu päärynää. Voit koittaa "kääriä" taikinan reunoja hieman kuppimalliseksi, jotta aurajuusto ei sulaessaan valu heti pois. Uunissa reunat kyllä palautuvat kypsyessään ja paisuessaan neliömuotoonsa. Purista päälle pikku tippa sitruunamehua antamaan happoa, ja ripottele päälle muutama chilihiutale antamaan potkua. Jos et suuremmin perusta tulisesta, chilin voi jättää hyvin pois. Paista n. 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Jouluinen rocky road

Nam nam nam nam! Rocky road on todellinen suklaanystävän herkku. Parasta on se, että suklaan sekaan voi dumpata melkein ihan mitä vain - omia lempiherkkujaan. Näin joulun kynnyksellä halusin tuunata omaani astetta jouluisemmaksi, joten laitoin sekaan piparkakkua ja kuivattuja karpaloita. Karpalot voi tarvittaessa korvata vaikka tavallisilla rusinoilla, tai vaaleilla sultana-rusinoilla. Tätä on kiva antaa vaikka joululahjaksi. Tuli kyllä sen verran tuhtia kamaa että pari palaa kerralla on aika maksimisuoritus syödä. Ainakin riittää joksikin aikaa! :)

pellilliseen n. 800 g tummaa suklaata
pienempään uunivuokaan n. 400 g tummaa suklaata

pussillinen vaahtokarkkeja
pussillinen hasselpähkinöitä
muutama pipari
pussillinen kuivattuja karpaloita (esim. Pirkka)

Pilko vaahtokarkit muutamaan osaan, jos ne ovat isoja. Tähän tarvitset erittäin terävän veitsen, muuten ei ole mukavaa hommaa. Pilko karpaloita, ja halutessasi myös hasselpähkinöitä hieman pienemmäksi. Vuoraa uunivuoka tai uuninpelti tiiviisti leivinpaperilla, ja levitä kaikki ainekset sekaisin leivinpaperin päälle. Murusta päälle sormin vielä piparit. Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada muiden ainesten päälle. Voit tasoittaa ja tökkiä suklaata veitsellä, jotta se valuu kaikkiin väleihin ja muodostaa tiiviin levyn. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä paikassa parisen tuntia, ja leikkaa kovettunut levy mieleisesi kokoisiksi paloiksi. Säilytä jääkaapissa.

Jouluista konjakkipossua

... tai ehkä enemmän makua kuvaava nimi olisi jouluinen appelsiinipossu. Uusimmassa Glorian ruoka&viini -lehdessä komeili tämä huokuttelevan kuuloinen possuresepti. Sopiva ruoka vaikkapa joulukuun sunnuntaille - tai miksei myös jopa itse joulupöytään, jos haluaa perinteisen kinkun sijaan kokeilla jotain hieman erilaista. Harmikseni en löytänyt kaupasta laventelinsiemeniä, mistähän niitä mahtaisi saada.. ehkä Stockalta? Päädyin sitten jättämään ne kokonaan pois - ei mulla ollut hajuakaan miltä laventelinsiemenet maistuvat, joten en uskaltanut lähteä korvaamaan niitä muilla mausteilla. Siemenet aiheuttivat muutenkin päänvaivaa, sillä pelkäsin aluksi fenkolinsiementen käyttöä, niiden vahva anismainen maku ei oikein koskaan ole mua napannut. Tässä tuo maku ei kuitenkaan tullut esille liiaksi. Ehdottomasti dominoivin maku ruuassa oli appelsiini, joka sopi possulle mainiosti.

2-3:lle hengelle

400 g possun sisäfileetä (marinoimatonta)
1 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl laventelinsiemeniä
1/2 tl jeeraa
2 tl suolaa
2 appelsiinia
6 oksaa timjamia
1/2 dl konjakkia
1 tl mustapippuria myllystä
1 granaattiomena

Poista possusta ylimääräinen rasva ja kalvot. Jauha fenkolin ja laventelinsiemenet karkeaksi rouheeksi morttelissa, lisää seokseen suola ja jeera. Hiero mausteseos huolellisesti possun pintaan. Mielestäni liha marinoituu kätevimmin pussissa: raasta appelsiinien kuoret tiiviiseen pussiin, purista sinne appelsiinien mehu ja lisää konjakki. Sekoita marinadi pussissa, lisää sinne possu ja timjamin oksat ja rouhaise perään mustapippuria. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia, mutta pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Laita possu marinadeineen uunivuokaan. Paista possua 130-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, tai kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Kääri possu folioon ja anna vetäytyä n. vartin verran. Leikkaa siivuiksi, tarjoa paistoliemen ja granaattiomenan siementen kera.

Meksikolainen suklaakana

Tämä on se syy tuohon edellisen postauksen maissitortillakokeiluun. En yleensä harrasta ns. överiylisanoja. Jos ruoka on ihan hyvää, se on ihan hyvää. Mutta tämän reseptin kohdalla täytyy sortua hieman suureellisempaan kuvailuun - kyseessä saattaa nimittäin olla ehkä paras kanaruoka, jota olen maistanut. No kidding. Suklaa ja kana saattaa kuulostaa tällaisen suomalaisjuntin korvaan hieman hassulta ensi kuulemalta, mutta meksikolaisessa keittiössä suklaan käyttö suolaisissa ruuissa ei ole mitenkään tavatonta. Eikä tämä maistunut oikeasti yhtään oudolta, vaan päinvastoin siltä, että kaikki maut - suolainen, makea, tulinen.. olivat taianomaisesti löytäneet keskenään täydellisen harmonian. Bongasin reseptin selaillessani eräällä työtauolla Kodin kuvalehteä taukohuoneessa (kokeiluun tulossa ehkä myöhemmin muitakin kiinnostavia ohjeita kyseisestä numerosta!). Tuosta alkuperäisestä ollaan tosin hieman modattu tätä sellaista pulled chicken -tyylisempää ratkaisua tavoitellen, mikä mahdollistaa tämän tummanruskean kullan nauttimisen helpommin tortillan sisällä. Originaalireseptissä käytettiin kokonaisia broilerin koipinuijia loppuun asti.

Tortillalettujen sisään lusikoitiin lisäksi guacamolea (itsetehtyä, tietysti!) ja punaista salsaa (tällä kertaa purkista, mutta ensi kerralla toivottavasti myös itseväkerrettyä).

2-3:lle hengelle:

3 broilerin koipea (maustamatonta)
1 tl suolaa
1/2 tlk kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1/2 sipuli
1 rkl kuivattua chiliä
5 tippaa chipotle tabasco -kastiketta
1/2 dl paahdettuja mantelilastuja
1/4 dl rusinoita
1/2 dl tummaa suklaata (korkea kaakao-%)
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl oliiviöljyä
1/2 tl jauhettua kuminaa
1/2 tl jauhettua kanelia
(koristeeksi tuoretta korianteria)

Irrota kanankoivista nahka, hiero pintaan suolaa ja laita ne uunivuokaan tai pataan. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla kullanruskeiksi. Soseuta mantelilastut ja kaikki loput ainekset tehosekoittimella tai sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Kaada kastike kanankoipien päälle. Anna kypsyä 175-asteisessa uunissa n. 2 tuntia, tai kunnes liha irtoaa luista kuin itsestään. Revi lopuksi luut irti ja poista ne padasta, revitty liha jää kastikkeen joukkoon. Tarjoa tortillojen kanssa (tai riisin, kuten alkuperäisessä ohjeessa).