Uusien perunoiden uusi päivä

Eräänä kauniina kesäpäivänä eteemme avautui tilaisuus päästä grillin ääreen. Sellaista ei tietenkään voi jättää käyttämättä, ja piti harkita hartaasti millaisten grilliherkkujen valmistamiseen tämän tilaisuuden hyödyntäisi. Entrecôten kutsu oli vastustamaton, siitä kerrottakoon toisessa postauksessa. Pihvi kaipasi tietenkin lisukkeita, ja niiden virkaa saivat toimittaa ihanat kotimaiset naattiporkkanat ja eiliseltä päivältä yli jääneet uudet perunat. Porkkanat hunnutettiin salviaöljyllä ja perunat, niin ikään salvialla maustetut, saivat seurakseen Glorian ruoka&viinin innoittaman makeansuloisen sipulimajoneesin. Vaikka pihvi on aina hyvää, tämän aterian voittajaksi kiri kuitenkin kirkkaasti rapeiden perunoiden ja herkullisen karamellisoidulla sipulilla maustetun majoneesin yhdistelmä.

2 hengelle

Paistetut uudet perunat
n. 10 keitettyä uuden sadon perunaa
kourallinen tuoretta salviaa
öljyä
suolaa myllystä

Paloittele perunat puoliksi tai neljään osaan. Kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää pannulle kokonaiset salvian lehdet ja anna niiden kypsyä hetki ja maustaa öljyä. Lisää sitten perunat ja paista kunnolla rapeiksi. Rouhi päälle reippaasti hyvälaatuista suolaa. Tarjoa sipulimajoneesin kera.

Sipulimajoneesi
1 keskikokoinen punasipuli
2 rkl sokeria
loraus vaaleaa viinietikkaa
1 kanamuna
1,5-2 dl rypsiöljyä
1 rkl dijon-sinappia
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja kuullota pannulla pehmeäksi. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle sokeri ja tilkka vaaleaa viinietikkaa ja hauduta kunnes sipuli karamellisoituu ja muuttuu tahmeaksi. Jäähdytä.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon kananmuna, rypsiöljy, dijon-sinappi ja sitruunamehu. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita jäähtynyt sipuli majoneesin joukkoon.

Yrttivoilla hunnutettu kukkakaali

Kukkakaali on yksi lempivihanneksistani. Ja tällä hetkellä se on vieläpä parhaimmillaan, tuoreet kotimaiset kukkakaalit ovat niin täydellisen maukkaita ja suorastaan sulavat suussa, nam. Kotimainen kukkakaali on ihana lisäke ihan sellaisenaan höyrytettynä, mutta tämä pikku tuunaus vie tällaisen kukkakaalihullun aivan uusiin taivaisiin. Kiitos kuuluu, jälleen, uusimmalle Glorian ruoka&viini:lle, jossa kukkakaali oli hunnutettu salvia-munavoilla. Ihan sellaisenaan en reseptiä ottanut käyttöön, mutta inspiroiduin kokeilemaan yrteillä maustettua voisulaa kukkakaalin seurana. Ja voi pojat! Ihan joka päivä ei ehkä kehtaa voin kanssa läträtä, mutta ehkäpä näin kesäviikonloppuna se sallittakoon. Toimii, kuten lehdessäkin sanotaan, erityisesti kalan lisäkkeenä.

1 pieni kukkakaali
kourallinen tuoretta salviaa ja tuoretta lehtipersiljaa
50-100 g voita (omantunnon mukaan, heh)
suolaa

Höyrytä tai keitä kukkakaali kokonaisena, koosta riippuen n. 8-10 min. Varo päästämästä ylikypsäksi. Kuumenna pannulla voi ja anna kiehahtaa silputtujen yrttien kanssa, älä kuitenkaan anna voin palaa ruskeaksi. Rouhaise sekaan hieman suolaa. Leikkaa kukkakaaliin kaksi syvää viiltoa ristikkäin. Kaada yrttivoisula kukkakaalin päälle, niin että se leviää viiltoihin ja koko kukintoon. Nauti lisäkkeenä tai sellaisenaan.

Puolikkaat uuniperunat kahdella täytteellä

Täytetyissä uuniperunoissa on jotain selittämättömän ysäriä. Ne eivät ehkä ole ihan sitä kuuminta kamaa tämän päivän ruokarintamalla, mutta teinpä niitä silti, hähää. Yhtenä päivänä iski vain aivan selittämätön uuniperunahimo, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ettei nyt ihan tylsäksi menisi, päätin irrotella valmistamalla kahta erilaista täytettä: voittamattoman perinteisen kylmäsavulohitäytteen lisäksi uuniperunoita herkuteltiin kera kylmäsavuporotäytteen, joka sai lisäpotkua ihanasta piparjuuresta. Kärsimättömänä pistin perunat puoliksi, ettei tarvitsisi odotella ikuisuuksia perunoiden uunissa kypsymistä. Perunoihin kannattaa tökkiä haarukalla muutama reikä ja lisätä myllystä rouhaisu suolaa ennen uuniin laittamista. Kaikessa ysärivibaisuudessaan kerrassaan mahtavaa ruokaa!

Kylmäsavulohitäyte
100 g créme fraîchea
100 g kermaviiliä
1/2 pieni punasipuli
150 g kylmäsavulohta
kourallinen tilliä
sitruunan mehua
suolaa

Kylmäsavuporotäyte

100 g créme fraîchea

100 g kermaviiliä

1/2 pieni punasipuli

100 g kylmäsavuporoa

1 tl raastettua piparjuurta

suolaa, pippuria

Hienonna lohi ja poro pieneksi silpuksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita ainekset ja mausta.

Avokado-pestorisotto

Viimeisen vuoden aikana erityisesti sen pastan pääraaka-aineena mainetta niittänyt avokado on kuin huomaamatta pesiytynyt keittiömme vakioasukkaaksi. Pastan, salaattien ja guacamolen satunnaisnautinnan lisäksi avokadoa syödään meillä lähes joka aamu ruisleivän päällä (jälkiuuniruisleipä+avokadoviipaleet, suosittelen!). Vaikka opiskelijan ruokabudjetissa tämän pitkät matkat Suomen ruokakauppoihin matkaavan hedelmän hinta hieman kirpaiseekin, ei tuota kermaisen pehmeää mutta silti raikasta makua vain voi vastustaa. Eipä oikeastaan kannatakaan, sillä avokado on myös melkoinen terveyspommi: runsaasti hyvää rasvaa, kaliumia ja B-, E- sekä K-vitamiinia. Kyllä kiitos! Tällä kertaa avokado pääsi meidän keittiössämme pastan sijaan loistamaan risotossa.

2 hengelle pääruoaksi

2 pientä salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
vajaa 2 dl risottoriisiä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
ruukku tuoretta basilikaa
4 rkl hyvää vihreää pestoa (ei mitään Rainbow-kamaa)
2 kypsää avokadoa
kourallinen raastettua parmesaania
oljyä
valkopippuria myllystä

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente (n. 20 minuuttia). Sekoita joukkoon pesto, raastettu parmesanjuusto, revityt basilikanlehdet sekä ihan viimeisenä kuutioidu avokado. Mausta valkopippurilla, ja sekoittele kunnes avokadot ovat hieman lämmenneet. Viimeistele annokset tuoreella basilikalla.

Oikotie hollandaise-onneen eli kädettömän hollandaisekastike

Aijai, mikäs tässä on ollessa kun Suomi edustaa hienosti ruotsinmaalla sekä urheilu- että musiikkirintamalla, lyhythihaisella tarkenee ja parsasesonki jyllää. Ja perjantaikin vielä! Mikäpä voisi pilata tätä hyvää fiilistä?

No mädät parsat! Voi että miten harmitti, kun kiireessä kaupasta sen kummempaa laaduntarkkailua harrastamatta napattu parsanippu paljastuikin kotona täydeksi suutariksi :(. Lähes kaikki nuput olivat mädäntyneet osittain limaisiksi ja haisivatkin ihan kamalalta. Hetken mietin uskaltaako moisia edes laittaa suuhunsa, mutta koska toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä uudelleen kauppaan metsästämään uutta kaveria savulohelle, päädyin lopulta kynimään ällötysnuput pois ja höyryttämään jäljelle jääneet tynkäparsat.

Mutta eihän tämän pitänyt olla itkuvirsi parsoista, vaan postaus hollandaisekastikkeesta! Olen antanut itseni ymmärtää että hollandaisekastike ei ole ihan se kaikkein helpoin nakki. Jos Masterchefissäkin tyrivät, mitkä olisivat minun mahdollisuuteni onnistua? Onneksi meille amatööreille on keksitty oikotie onneen. Ei, se ei ole valmiskastiketölkki, vaan sauvasekoitin. Sillä voi surauttaa niin majoneesin kuin hollandaisekastikkeen käden käänteessä.

         Kuvassa satsin ainoat nuppunsa säilyttäneet parsat.

Hollandaisekastike sauvasekoittimella
4 hengelle

3 keltuaista
150 g voita (jätä ne margariinivalmisteet jääkaappiin)
ripaus suolaa ja valkopippuria
sitruunan mehua

Erottele keltuaiset sauvasekoittimen korkeaan mittakulhoon ja surauta ne tasaiseksi. Sulata voi niin että se muuttuu kirkkaaksi, varo kuitenkin ettei se ruskistu. Kaada kuuma voisula ohuena nauhana keltuaisten sekaan, samalla koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen. Lopuksi mausta ripauksella suolaa ja valkopippuria, sekä puristuksella sitruunan mehua. Surauta vielä tasaiseksi ja tarjoa esimerkiksi parsan kera.

Snack-parsat

Parsa = kevät. Termisyydestä viis - parsat ovat kaupoissa, siis kevät on täällä! Omasta mielestäni parsa on ehkä parhaimmillaan ihan perinteisesti kevyesti höyrytettynä tai keitettynä ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Päätinkin itseasiassa kokeilla kastikkeen valmistamista jossain vaiheessa lähiaikoina ensi kertaa itse, joten ehkä palaan aiheeseen piakkoin. Tällä kertaa kuitenkin tyydyin toiseen luottoparsaan, joka ei kyllä jää kauas edellämainitusta. Ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä parsaa! Niin yksinkertaista ja vie kielen mennessään. Sopii hyvin naposteluruuaksi, alkuruuaksi tai vaikka lisukkeeksi. Lihaan kääriminen on myös kätevä tapa saada lievästi parsakammoiset huijattua parsan pauloihin. Kinkkuparsoja voi syödä sellaisenaan, tai esimerkiksi aiolin kanssa, kuten me tällä kertaa.

Niin helppoa:

tuoreita vihreitä parsoja
ilmakuivattua kinkkua

Napsauta parsoista kuivat kannat pois, kääri ne kinkkuihin ja paista uunissa ritilällä 225 asteessa n. vartti. Kannattaa muuten laittaa jokin astia alle, ellei halua siivota kinkuista valuneita nesteitä uunin lattialta. Parsat kannattaa kuitenkin paistaa ritilällä, jotta niistä tulee mukavan rapsakoita. Paistamisen voi suorittaa myös erinomaisesti grillissä, mikäli sellainen tilaisuus siunaantuu.

Aioli:
1 kananmuna
3 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
2 dl öljyä
ripaus suolaa

Mittaa kaikki ainekset korkeaan astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Bataattiranskalaiset

Olen haaveillut bataattiranujen valmistamisesta siitä asti kun maistoin Vegemestan kyseisiä pölkkyjä. Ah, rapean kuoren alla pehmeä ja makea juures... No, olihan se nyt sanomattakin selvää ettei bataatista itse - varsinkaan uunissa paistamalla - ole kummoisia chansseja saada aikaan pehmenevän rakenteen omaavasta bataatista kovinkaan rapeita ranskalaisia. Maku oli kuitenkin taattua bataattilaatua, ja pötköiksi leikattuja bataatteja oli kiva syödä leikkien että ne olivat oikeita ranuja.

lisäkkeeksi 2:lle hengelle

1 jättimäinen bataatti tai pari pienempää yksilöä

oliiviöljyä

juustokuminaa eli jeeraa

kuivattua timjamia

suolaa

pippuria

Kuori bataatit ja leikkaa ne paksuhkoiksi ranskalaisiksi. Laita ranut kulhoon ja perään reilu loraus oliiviöljyä ja mausteet, sekoita kunnolla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes ranut ovat kypsiä. Tarjoa esimerkiksi kermaviili- tai jogurttidipin kanssa.

Guacamole

Tovi sitten mediassa kohistiin erään nimeltämainitsemattoman merkin valmis-guacamoledipistä, joka nimestään huolimatta sisältää vain parisen prosenttia avokadoa. Kyseistä "guacamolea" maistaneena on kyllä vaikea uskoa edes siihen kahden prosentin avokadopitoisuuteen... suoraan sanottuna kuvottavinta kamaa mitä olen ikinä maistanut. Hyh. Sitäpaitsi, miksi ihmeessä kukaan ostaisi tuollaista epäilyttävän vihertävää mönjää, kun aidon tavaran valmistaminen on helppoa ja nopeaa kuin Corona-pullon korkin avaaminen? ¡Vamos!

1,5-2 kypsää avokadoa
1 pieni punasipuli
puolikkaan limen mehu
ripaus suolaa

Mössää avokado kulhossa (saa jäädä sattumia, nam!). Silppua punasipuli niin pieneksi kuin pystyt, sekoita se avokadon joukkoon. Purista sekaan limemehu ja mausta ripauksella suolaa.

Ruusukaalipannu

Vaikkei meillä mitään varsinaisia karppaajia ollakaan, eikä pystyttäisikään koska pasta maistuu vähän liiankin hyvin, jostain syystä saan aina miellyttävän hyvän omantunnon fiiliksen kun onnistun pari kertaa viikossa kehittämään ruokalistalle vähähiilarisen aterian. Niin se yleinen mielipide vain vaikuttaa... Jotenkin aina tuntuu vaikealta keksiä uusia ja mielenkiintoisia vhh-lisukkeita meidän perus kanafileelle. Ei sitä aina jaksaisi samaa salaattia syödä. Eikä parsakaalia. Siksi olin aivan innoissani, kun bongasin tämän ohjeen Pumpkin Jamin blogista. Sitä oli välittömästi pakko testata. Periaatteessa aika vaivaton, ruusukaalien nyppimistä lukuunottamatta. Todella hyvää! Suosittelen lämpimästi.

Lisäkkeeksi kahdelle:

1 pss cashewpähkinöitä
1 pkt (200 g?) tuoreita ruusukaaleja
1 pkt tuoretta pinaattia
öljyä paistamiseen
loraus siirappia
loraus vaaleaa balsamicoa tai valkoviinietikkaa

Paahda cashewpähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kivaa väriä pintaan. Siirrä ne odottamaan. Leikkaa ruusukaalien puiseva kanta pois, ja nypi lehdet irti toisistaan. Hienonna pinaatteja hieman, jos ne ovat kovin isoja. Kuullota ruusukaaleja pannulla öljyssä noin minuutin verran. Lorauta sekaan hieman siirappia tai vaahterasiirappia ja vaaleaa balsamicoa. Rouhaise päälle hieman suolaa. Lisää pinaatit kääntele muutaman kerran ympäri, älä kuitenkaan anna pehmetä liikaa. Ripottele päälle vielä cashewpähkinät, tarjoa lisäkkeenä.

Maissitortillat

Viime aikoina ovat aidon meksikolaisen ruuan ystävät saaneet ilokseen huomata, että perinteisen tex-mexin (jolla ei ole mitään tekemistä meksikolaisen ruuan kanssa) sijaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut nousta pinnalle myös ns. mex-mex. Ravintolat kuten ihana Patrona, ah suosittelen <3, tarjoavat autenttisia meksikolaisia makuja, mikä lämmittää kovasti ainakin allekirjoittaneen sydäntä. Meillä kotonakin innostuttiin tästä ilmiöstä, ja päätimme lähteä yrittämään kotitekoisia maissitortilloja. Kyllähän jokainen oikea meksikolainen ravintolakin tekee lettunsa itse, miksei siis mekin! Ensimmäinen kokeilu sujui... no, mukiinmenevästi. Lettujen maussa ei ollut mitään vikaa, ne olivat sata kertaa parempia kuin kaupan nihkeät vehnälettuset. Sen sijaan valmistusprosessin aikana jouduttiin hieman hikoilemaan, kun taikinaan tuli jostain syystä sitkoa ja se palautui aina alkuperäiseen muotoonsa, vaikka kuinka paineli pannun pohjalla ja kauli kaulimella. No, maku oli kyllä ihan vaivan arvoinen.

2:lle hengelle:

n. 250 g maissijauhoja
n. 200 g vehnäjauhoja
n. 3 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita maissi- ja vehnäjauhot sekä suola keskenään. Lisää vesi vähän kerrallaan sekoittaen. Jaa taikina sopivan kokoisiksi palloiksi, ja anna pallojen levätä liinalla peitettynä n. tunti. Kauli sitten pallot ohuiksi letuiksi, käytä jauhotukseen tarvittaessa maissijauhoja. Paista lettuja kuivalla n. minuutti per puoli, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Jos letut joutuvat odottelemaan täytteitään, peitä ne tiiviisti liinalla jotteivät ne pääse kuivumaan.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoka

Hyvä ruoka on yksinkertaista. Tämä ruoka on äärimmäisen yksinkertaista. Niin yksinkertaista että alkaa jo epäilyttää.. mutta kun taas haarukoi suuhunsa mehevän vuohejuuston peittämän kesäkurpitsapalan, epäilyksille ei ole sijaa. Kesäkurpitsa- ja vuohenjuustoviipaleita uunivuoassa, kutsuttakoon sitä siis juhlallisesti kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoaksi! Resepti on nappaistu joskus Yhteishyvästä. Oivallinen vähähiilarinen lisäke lihalle, kanalle tai kalalle, tällä kertaa lautaselle pääsi kumppaniksi sitruunaista pestolohta.

3:lle hengelle

1 iso kesäkurpitsa
1 pötkö (200 g) vuohenjuustoa
pari lusikallista pestoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Leikkaa kesäkurpitsat ja vuohenjuusto viipaleiksi. Vuohenjuusto kannattaa leikata mahdollisimman ohueksi, ja niin että juusto- ja kurpitsaviipaleita on suurin piirtein sama määrä. Asettele viipaleet vuorotellen laakeaan uunivuokaan. Sivele viipaleet kevyesti pestolla, rouhaise päälle ripaus suolaa ja pippuria ja lopuksi loraus oliiviöljyä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Match made in heaven

Tutustuin tänä syksynä tuoreeseen viikunaan. Onneksi, sillä se on aivan ihanaa. Makua on vaikea selittää, maistuu vähän makealta, oikeastaan ei oikein miltään. Mutta silti se on niin herkullista.  Tuoreen viikunan sesonki on valitettavan lyhyt, sitä saa Suomesta hyvin varustelluista kaupoista näin syys-lokakuussa. Kypsä viikuna on pehmeä, ja sen hedelmäliha on ruskehtavan punainen (kaikkein kauneimman pinkit sisukset eivät siis ole parhaimman makuisia) ja kostea. Viikuna pariutuu mielestäni parhaiten täyteläisen mozzarellan kanssa, mielellään buffalo-sellaisen. Kyseessä on täydellinen pari vähän samaan tapaan kuin fetajuusto ja pinaatti, omena ja kaneli, aurajuusto ja... no, aurajuusto ja mikä ihan tahansa. Tällä kertaa viikuna ja mozzarella pääsivät simppeliin salaattiin.

2:lle hengelle (lisäkkeeksi)

3 viikunaa

1 pallo mozzarellaa (mielellään buffalo)

kurkkua

vajaa ruukullinen esim. tammenlehväsalaattia

loraus neitsytoliiviöljyä

rouhaisu mustapippuria myllystä

(rucolaa jos tykkää)

Pese, kuivaa ja viipaloi viikunat, pilko kurkku, revi mozzarella ja sekoita salaattiainekset. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja pyöräytä päälle ripaus mustapippuria (ehdottomasti myllystä).

Uunipunajuuret

Nyt ne ihanat, purppuraiset, mehukkaat, maanläheiset ja joka paikan värjäävät pallukat ovat sesongissa. Ne punajuuret! En ole tätä juuresta eläissäni ostanut tuoreena (joo kyllä, näitähän riittää) ja nyt päätin tarttua tuohon punaiseen epämuodostuneeseen pallukkaan ja tehdä siitä turvallisesti aivan klassisia uunipunajuuria, aurajuustolla tietenkin. Aika pienellä vaivalla saa pyöräytettyä ihanan syksyisen, kotimaisen lisäkkeen. Olen kyllä sen kaupan punajuurisalaatin ystävä, mutta ei se ihan tuoreelle tavaralle kuitenkaan pärjää.

Lisäkkeeksi 2-3:lle:

n. 6 punajuurta (koosta riippuen)
loraus oliiviöljyä
pari ruokalusikallista hunajaa
suolaa
mustapippuria
timjamia
sinihomejuustoa muruna

Kuori punajuuret ja leikkaa ne suupaloiksi. Laita punajuuret uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja hunaja. Ripauta päälle suolaa, mustapippuria ja hieman kuivattua timjamia ja sekoita. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Ennen tarjoilua ripottele päälle sinihomejuustomurua.

Risotto bianco fenkolista ja mascarponesta

Aivan mahtava risotto löytyi heinäkuun Glorian ruoka&viini -lehdestä. Mietoja perusmakuja, mutta suussasulavaa pehmeyttä. Mascarpone tuo risottoon ihanaa kermaisuutta ja täyteläisyyttä. Toimii varmasti erinomaisesti myös pääruokana itsessään, meillä syötiin tällä kertaa lisäkkeenä broilerin fileiden kanssa. Seuraksi on tietenkin suotavaa kaataa laseihin hyvää valkoviiniä. Lehden suosituksen mukaan hapokasta ja aromaattista sellaista. Ylijäämävalkkarin voi pakastaa vesitiiviissä pussissa odottamaan arkipäivää, jolloin haluaa ruokaan valkkariaromia, mutta ei viitsi käydä ostamassa kokonaista pulloa, kätevää! Tässä resepti ihan pienen pienillä muokkauksilla.

2 hengelle lisäkkeeksi:

2 salottisipulia (tai 1 keskikokoinen sipuli)
2 valkosipulin kynttä
1 pieni tai puolikas iso fenkoli
vajaa 2 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
1 dl parmesaania
2 rkl mascarponea
öljyä
valkopippuria myllystä
koristeeksi lehtipersiljaa tai ruohosipulia

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit. Leikkaa fenkoli puoliksi ja huuhtele huolellisesti juoksevan veden alla. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipuleita ja fenkoleita pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja anna hautua kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut/imeytynyt. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente. Kaikkea lientä ei välttämättä tarvita, tai voi olla että lopussa joudut jatkamaan vedellä. Lopuksi sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja mausta ripauksella valkopippuria. Viimeistele annokset mascarponenokareilla ja tuoreella lehtipersiljalla tai ruohosipulilla.

Pari sanaa pavuista

Kaikki varmaan tietävät ne pakastealtaasta löytyvät vihreät pitkulapavut. No nehän eivät ole mitenkään kovin erikoisen makuisia - ihan ok, mutta lähinnä niitä syö siksi että tulisi syötyä jotain vihreää ja terveellistä. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut (enkä muistaakseni edes nähnyt? ainakaan tiedostanut nähneeni) kyseisiä papuja tuoreena. Nyt niitä saa! Papuja oli ilmestynyt lähikauppaamme, ja lähes samanaikaisesti putosi postiluukusta myös Glorian ruoka&viini, jossa olikin pitkäpavuista iso juttu ja muutama resepti. En lähtenyt vielä testaamaan Glorian ohjeita, mutta inspiroiduin kuitenkin ostamaan papuja. Eivät muuten olleet hinnallakaan pilattuja, vajaa 7 euroa kilo, ja nuo pavuthan eivät paina yhtään mitään.

Pavuista napsautetaan poikki varrentynkä, ja ennen valmistusta ne tulee vielä nopeasti ryöpätä, kiehauttaa kevyesti suolatussa vedessä viitisen minuuttia. Pavuissa on jonkinlaista myrkyllistä ainetta, joka muuttuu vaarattomaksi kuumennettaessa. Nyt ensimmäisellä kokeilukerralla tyydyin vaan paistamaan pavut ryöppäyksen jälkeen voissa, pilkoin sekaan yhden valkosipulin makua tuomaan. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että maku oli hieman eri kuin pakasteversiossa. Ensi kerralla aion pilkkoa pannulle lisäksi pekonia, tai testata jotain Glorian papuohjeista. Toivottavasti tuoreita papuja saa kaupasta vielä jonkin aikaa, tässä on nimittäin mainio ja terveellinen lisäke paistetulle kalalle, kanalle tai vaikka grillipihville!

Coleslaw

Ja tässäpä ohjetta sitten siihen ribsien kylkeen tarjottuun coleslaw-salaattiin. Perinteistä jenkkimeininkiä kaali-porkkana-majoneesisalaatin muodossa, loisvava lisäke niin ribseille, grillimakkaroille kuin vaikka burgereillekin. Hermot meinasivat mennä porkkanoita raastaessa, mutta hyvää oli. Ohjetta katseltiin Kokkeillaan-blogista. Tästä tulee tosi reilun kokoinen annos, kahdestaan syötiin pariin otteeseen lisukkeena ja jäi vielä reippaasti jäljellekin.

1 kaali
4 porkkanaa
1 sipuli tai pari kesäsipulia varsineen

Kastike:

1 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
2 tl sitruunamehua
2 tl valkoista balsamicoa
ripaus sokeria tai loraus hunajaa

Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kulhossa. Sekoita lopuksi kastike ja raasteet hyvin yhteen isossa kulhossa.

Grillattu halloumisalaatti

Reseptilähteeni ovat näköjään menneet melko yksitoikkoisiksi, mutta tässäpä siitä huolimatta vielä lisää heinäkuun ruoka-pirkan satoa. Eipä sillä, erittäin onnistunut ohje on mielestäni kyseessä. Mukavan yksinkertainen mutta oikein kiva ja kesäinen lisäkesalaatti vaikkapa kunnon grillipihville. Tiedättehän sen tunteen kesämökillä, kun kaiken muun paitsi grillatun ruuan tekeminen tuntuu huijaukselta (se on kesä ny, perkele!). Mikäpä siis mahtavampi ratkaisu kuin grillata myös salaatti! Kotimaiset kesäkurpitsatkin ovat nyt sopivasti sesongissa. Ja taitaa kyllä olla niin, että jos ruokaan tulee halloumia niin eihän se oikeastaan voi ollakaan muuta kuin järjettömän hyvää.

2 hengelle (ainoaksi) lisäkkeeksi

1 rasia isoja kirsikka- tai miniluumutomaatteja

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1 pkt halloumia

1 ruukku rucolaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl vaaleaa balsamicoa

ripaus kuivattua minttua (mökillä ei ollut, korvasin yrttisekoituksella)

ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria

Sekoita kastike valmiiksi pieneen kulhoon. Viipaloi kesäkurpitsat ja halloumi, puolita tomaatit. Sivele vihanneksiin ja halloumisiivuihin reilusti kastiketta. Paista tai grillaa halloumit ja kesäkurpitsat ritilällä. Tomaatit kannattaa lämmittää varovasti grillissä esimerkiksi foliovuoassa tai käärössä, jotteivät ne kypsy mössöksi. Levitä salaattitarjottimelle suurin osa rucolasta, ja kokoa grillatut ainekset rucolapedille. Heittele vielä loput rucolat koristeeksi salaatin päälle.

Seuraavan päivän perunasalaatti

Jos luulet että perunasalaatti on vain vappuna nakkien kera mätettävää majoneesia ja nihkeitä suolakurkkuja, kannattaa ehkä hieman avartaa näkemystä. Millä perusteella majoneesimössöä muuten edes kutsutaan salaatiksi? Tässä hieman raikkaampi (ja paljon terveellisempi) versio kyseisestä sapuskasta. Salaatti on myös näppärä keino saada edellisenä päivänä keitetyt uudet perunat hyötykäyttöön. Myönnetään tosin että tämä salaatti oli aivan täysin suunniteltu juttu, sillä paloin halusta testata jotain tällaista kun omatkin perunasalaattikokemukseni perustuvat lähinnä makkaran kera mökkireissuilla nautittuun kalorimössöön, busted. Ja hyväähän tämä oli. Varmaan maistuisi vielä paremmalta raikkaassa ulkoilmassa grilliherkkujen lisäkkeenä!

(resepti hieman yksinkertaistettu versio Tee ite parempaa -blogin ohjeesta)

keitettyjä uusia perunoita (kylmiä siis)
kirsikkatomaatteja
kesäsipulia
tilliä
murustettua fetaa
loraus oliiviöljyä
reilu ripaus suolaa
roiskaus sitruunamehua

Helpoin ohje tähän mennessä: sekoita ainekset ja syö!

Paholaisenhillo - kesän grilliherkkujen kaveri

Ihana kesä ja ihana grillikausi! Grillaaminen on yksi kesän parhaita juttuja. Kaasugrillissä tirisevän ruoan tuoksu leudossa kesäillassa, mökillä hyvässä seurassa ja grillausolut kädessä... ah. Melkein minkä tahansa grillattavan seuraksi sopii tämä vastustamattoman kirpeä ja makea hillo, osuvasti nimetty paholaisenhillo. Erityisen hyvin paholaisenhillo matchaa mielestäni kanan, vaalean kalan tai grillatun halloumin kanssa. Nyt viikkoa ennen juhannusta onkin juuri sopiva hetki laittaa tämä herkkuohje jakoon. Alkuperäisessä muodossaan napattu Dansukkerin sivuilta. Ohjeesta tulee n. 3 purkillista (2 dl? no, tuollainen kuin kuvassa) hilloa, joka säilyy oikein purkitettuna kuten mikä tahansa itsetehty hillo.

Täytyy myöntää, että itselläni - maailman hitaimmalla vihannesten pilkkojalla - kesti tämän tekemisessä aika kauan. Mutta hilloa voi tehdä reilusti kerralla koska se säilyy pitkään! Kerran se vain kirpaisee. Samalla voi katsella vaikka telkkaria. Chiliä laitoin itse liian vähän, ja se jäi harmittamaan. Paljoltakin tuntuva määrä kesyyntyy hillotessa hyvin miedoksi, joten jos haluaa hilloon ripauksen tulisuutta, ei kannata ujostella chilin kanssa.

800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa (2 purkkia)

400 g punaista paprikaa

4-6 punaista chiliä (4:stä reilunkokoisesta chilistä ei tullut yhtään tulisuutta)

6-8 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

2 tl oreganoa

1/2 dl etikkaa

330 g hillo-marmeladisokeria (1 pkt Dansukkerin sellaista)

Laita lasipurkit lämpiämään 100-asteiseen uuniin. Pese kannet huolellisesti. Kaada tomaatit mehuineen pinnoitettuun kattilaan ja mössää, tai leikkaa saksilla neljään osaan. Pilko paprika pieneksi, murskaa valkosipulinkynnet, poista chileistä siemenet ja pilko pieneksi silpuksi. Lisää kaikki tomaattimössön sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla. Anna kiehua hiljalleen puoli tuntia, jonka jälkeen lisää etikka ja sokeri. Kiehauta kunnolla n. 5 minuuttia välillä sekoitellen. Kaada seos kuumiin purkkeihin ja sulje purkit. Säilytä jääkaapissa ja nauti grilliherkkujen lisukkeena.