Korealainen possunkylki

Oho, postausväli taisi venyä ennennäkemättömiin mittoihin. Tälle on kuitenkin selitys, mielestäni erittäin pätevä sellainen. Syksyn terveysprojektin ansiosta meillä on kokkailtu viime aikoina melko tylsästi. Tai no, tylsä on ehkä väärä sana sillä väriä ja vihanneksia on kyllä tullut lisää! Mutta käsi ylös kuka oikeasti haluaa kuulla että paistoin tänään(kin) maustamattoman kanafileen ja höyrytin parsakaalia..? Niin. Vinkkejä terveellisistä ja mielenkiintoisista ruuista otetaan siis avosylin vastaan, kiitos. Sitä odotellessa tietokoneen kätköistä löytyi kaikeksi onneksi vielä pari syntisen herkuttelukesän aikaansaannosta, ettei nyt ihan päästetä tätä blogia kuolemaan.

Tämä, hyvät naiset ja herrat, on ehkä parasta mitä possusta voi tehdä. Siis oikeasti, nam. Rapea, makean-suolaisen-pähkinäisen-mausteinen kuori, mehevistä mehevin liha (tietysti valtaisan rasvakerroksen ansiosta). Ainesosa, jota haluat mennä nyt heti ostamaan kauppahallista, on possunkylki. Se kannattaa pyytää luuttomana ja nahattomana, onneksi kauppahallin sedät poistavat nämä ikävyydet käden käänteessä. Mikä parasta, possunkylki on myös erittäin edullinen ruhonosa. Vaikka tämän ruokalajin valmistamiseen kuluu melkein vuorokausi, suosittelen testaamaan, sillä  makunystyräsi muistavat herkullisen maun vielä vuosien päästä. Ja hei, vaikka Helsingissä on tällä viikolla satanut räntää, grillaaminen syksyllä on vain vaatetus- ja asennekysymys.

Maistelimme jumalaista possunkylkeä aasialaishenkisen kaali-porkkanasalaatin (raastettua kaalia, porkkanaa, kevätsipulia, tuoretta korianteria, kalakastiketta, chiliä, limenmehua) ja erinomaisen ginger pale alen kanssa. Ohje on alunperin mistäpä muualtakaan kuin Glorian ruoka&viini -lehdestä.

4 hengelle

Possu
1 kg possunkylkeä (luuton ja nahaton)
1/4 dl sokeria
1/4 dl suolaa
mauste- tai mustapippuria myllystä

Kastike
1 rkl valkoisia seesaminsiemeniä
2 cm tuoretta inkivääriä
2 cm tuoretta chiliä
3 valkosipulinkynttä
3/4 dl japanilaista soijakastiketta
1 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
3/4 dl juoksevaa hunajaa
3/4 dl seesamiöljyä

Aloita possun valmistelu jo edellisenä iltana. Sekoita sokeri ja suola kulhossa ja hiero tasaisesti possun pintaan. Päälle muutama rouhaisu pippurimyllystä. Jätä possu jääkaappiin maustumaan yön yli.

Seuraavana päivänä:
Ota possu huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Paista n. 40 minuuttia 260-asteisessa uunissa, kunnes pinta alkaa karamellisoitua ja huumaava tuoksu leijailee keittiöön. Laske sitten uunin lämpötila 120 asteeseen ja paista n. tunti. Tänä aikana lihakimpale on hyvä kääntää muutamaan kertaan, jotta se paistuu mahdollisimman tasaisesti. Jäähdytä liha jääkaapissa kylmäksi.

Valmista kastike: Paahda seesaminsiemenet kullanvärisiksi kuivalla pannulla (samaan tapaan kuin pinjansiemenet). Älä missään nimessä anna niiden palaa. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se paloiksi. Paloittele myös kuoritut valkosipuli ja inkivääri. Laita kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella täysin tasaiseksi.

Kun possu on jäähtynyt leikkaa se n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sivele viipaileisiin reilusti kastiketta ja grillaa niihin kunnon pinta. Lopun kastikkeen voit kaataa lopuksi viipaleiden päälle.

Kesäkurpitsamoussaka

Muistan kun eräs työkaverini pari vuotta sitten päivitteli elokuussa, että oman pihan kasvimaa tuottaa niin paljon kesäkurpitsoja, että kaikki reseptit on testattu eivätkä lapset suostu enää syömään mitään, mikä sisältää kyseistä vihannesta. Ah, voisin ottaa tuollaisen ongelman itselleni milloin tahansa - mitä luksusta olisikaan saada nostaa herkullisia tuoreita kesäkurpitsoja omasta pihasta... Jos siellä ruudun toisella puolella on kesäkurpitsaa pursuilevia kasvimaita omaavia onnekkaita ihmisiä, tässäpä teille yksi resepti lisää, johon sitä saa halutessaan uppoamaan melkoisen kiitettävästi. Ehkä lapsillekin vielä yksi variaatio maistuisi?

n. 4 annosta

400 g jauhelihaa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 pieni munakoiso
3 tomaattia
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 dl punaviiniä
1 prk tomaattipyrettä (n. 3 rkl)
suolaa, pippuria, jauhelihamaustetta, soijakastiketta

Juustokastike
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
juoksevaa margariinia
1 dl juustoraastetta (loput pinnalle pussista pinnalle)

Leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso n. sentin paksuisiksi paloiksi. Voit halutessasi itkettää ne, mutta itse en yleensä jaksa; tähän saa kulumaan muutenkin ihan tarpeeksi aikaa! Ruskista viipaleet nopeasti oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Laita kulhoon odottamaan. Ruskista sen jälkeen pannussa sipuli, jauheliha ja valkosipuli, mausta kunnolla esim. jauhelihamausteella. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi, ja lisää pannulle ne, sekä tomaattipyre ja punaviini. Mausta maun ja tarpeen mukaan suolalla, pippurilla ja soijalla, ja anna hautua hetki miedolla lämmöllä.

Valmista juustokastike: sekoita kattilassa kylmä maito, jauhot ja pieni loraus juoksevaa margariinia. Kuumenna kokoajan sekoittaen niin kauan, että kastike suurustuu. Lisää lopuksi desi juustoraastetta ja sekoita kunnes juusto sulaa joukkoon.

Laita kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet, sekä jauhelihaseos kerroksittain uunivuokaan (ihan kuin tekisit lasagnea). Itselläni tuli näistä raaka-aineista 3 kerrosta. Kaada vuokaan viimeiseksi juustokastike, ja ripottele vielä päälle loput juustoraasteesta. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ehdottomasti parasta vasta seuraavana päivänä!

Oluella marinoitu entrecôte ja salviaporkkanat

Jäätävän hyvien paistettujen uusien perunoiden ohessa lupailin kertoa myös niiden kanssa nautituista mehevistä pihveistä ja salvialla maustetuista porkkanoista, mutta hups - kesälomameininki taisi yllättää myös meikäläisen, kun postausväli venyikin yllättävän pitkäksi! Onneksi grillauskelejä on toivottavasti vielä runsain mitoin edessäpäin, koska tätä Glorian ruoka&viinin pihviohjetta kannattaa kokeilla, erityisesti jos pidät tummasta oluesta. Vaikka oluen maku oli itseasiassa yllättävän mieto, teki pitkä marinointi pihvistä ihanan murean ja maukkaan. Ja entrecôtehan on tunnetusti voittamaton grilliliha. Ainakin meidän grillissä. Mainio sipulimajoneesi, jonka ohje löytyy niin ikään niiden herkkuperunoiden postauksesta, solahti suuhun moitteettomasti myös olutpihvin kera. Meheviä olivat myös salviaöljyllä maustetut porkkanat (ja myös kesäkurpitsat), kotimaisia naattiporkkanoitakin saa edelleen kaupasta tai torilta mielin määrin.

Katsokaa nyt näitä kuvia. Kesä! (Nälkä!)

Ohjeet kahdelle hengelle

Olutmarinoitu entrecôte (vapaalla kädellä supistettu Glorian ruoka&viinin ohjeesta)

2 kpl (n. 400 g) entrecôte-pihvejä

1/4 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl tummaa olutta

1/4 dl ruokosokeria

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

1/4 tl chilijauhetta

suolaa ja pippuria myllystä

öljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita pihvit sekä kaikki madinadin ainekset muovipussiin (mielellään kaksinkertaiseen) ja kääntele niin että pihvit ovat kauttaaltaan marinadissa. Jätä liha marinoitumaan jääkaappiin n. 4 tunniksi. Kuumenna grilli. Pyyhi pihveistä ylimääräinen marinadi ja sivele pintaan hieman öljyä. Paista pihvejä molemmin puolin 3-4 minuuttia, paksuudesta riippuen. Rouhaise lopuksi pintaan suolaa ja pippuria.

Salviaporkkanat (ja kesäkurpitsa)

muutama uuden sadon porkkana naatteineen

pieni kesäkurpitsa

puoli kourallista tuoretta salviaa

3 rkl öljyä

2 tl juoksevaa hunajaa

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kipossa öljy, hunaja, suola ja pippuri. Hienonna salvianlehdet pienemmäksi ja lisää öljyn joukkoon. Leikkaa porkkanoista naatit, mutta jätä pieni pätkä naatin tyveä koristeeksi. Leikkaa porkkanat pitkittäin puoliksi ja kesäkurpitsat pikkurillin paksuisiksi viipaleiksi. Esikeitä porkkanoita n. 4 minuuttia. Sivele vihannekset salviaöljyssä ja grillaa niihin lopuksi kaunis pinta.

Puolikkaat uuniperunat kahdella täytteellä

Täytetyissä uuniperunoissa on jotain selittämättömän ysäriä. Ne eivät ehkä ole ihan sitä kuuminta kamaa tämän päivän ruokarintamalla, mutta teinpä niitä silti, hähää. Yhtenä päivänä iski vain aivan selittämätön uuniperunahimo, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ettei nyt ihan tylsäksi menisi, päätin irrotella valmistamalla kahta erilaista täytettä: voittamattoman perinteisen kylmäsavulohitäytteen lisäksi uuniperunoita herkuteltiin kera kylmäsavuporotäytteen, joka sai lisäpotkua ihanasta piparjuuresta. Kärsimättömänä pistin perunat puoliksi, ettei tarvitsisi odotella ikuisuuksia perunoiden uunissa kypsymistä. Perunoihin kannattaa tökkiä haarukalla muutama reikä ja lisätä myllystä rouhaisu suolaa ennen uuniin laittamista. Kaikessa ysärivibaisuudessaan kerrassaan mahtavaa ruokaa!

Kylmäsavulohitäyte
100 g créme fraîchea
100 g kermaviiliä
1/2 pieni punasipuli
150 g kylmäsavulohta
kourallinen tilliä
sitruunan mehua
suolaa

Kylmäsavuporotäyte

100 g créme fraîchea

100 g kermaviiliä

1/2 pieni punasipuli

100 g kylmäsavuporoa

1 tl raastettua piparjuurta

suolaa, pippuria

Hienonna lohi ja poro pieneksi silpuksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita ainekset ja mausta.

Kevätkaalia carbonaraan

Pasta carbonara on yksi meidän keittiömme ehdottomista all time favorite -ruuista. Se on täydellinen arkeen, sillä harva ruoka onnistuu olemaan niin suorastaan koukuttavan herkullista ja samaan aikaan valmistumaan niin näppärästi ja nopeasti niin vähistä (ja edullisista) raaka-aineista. Siinä on vain yksi ongelma, nimittäin pasta. Sen verran nipotan ruuan terveellisyydestä, etten tohdi kovin montaa kertaa viikossa pastaa lautaselleni laittaa. Glorian ruoka&viini (3/13) tarjosi pastalle hauskan, ja lähes yhtä edullisen mutta huimasti terveellisemmän vaihtoehdon: kevätkaalin! Kesäkurpitsa on jo vanha tuttu pastan sijaistaja, mutta pastan korvaaminen kaalilla ei ollut kyllä aikaisemmin tullut mieleeni. Siispä suurena kaalin ja carbonaran ystävänä en tietenkään voinut muuta kuin kokeilla. Eihän pastan täyteläisyyttä tietenkään oikeasti voi millään korvata, mutta tämä ihan maukas vaihtoehto niille päiville, kun kaipaa jotain hieman vähemmän hiilaripitoista. Reseptiin on tehty ihan pikkiriikkisiä muutoksia.

2 hengelle

500 g kevätkaalia
1 pkt pekonia
2 kananmunan keltuaista
suolaa, mustapippuria
parmesaania

Suikaloi kevätkaali sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta vettä kattilassa ja keitä kaaleja pari minuuttia (säästä keitinvesi). Huuhtele kaalit kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja kaalit säilyvät kauniin vihreinä. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää pannulle kaalit ja sekoittele lämpimäksi. Sekoita joukkoon keltuaiset niin että ne paksuuntuvat hieman, mutta eivät muutu munakokkeliksi. Raasta päälle reilusti parmesania!

Snack-parsat

Parsa = kevät. Termisyydestä viis - parsat ovat kaupoissa, siis kevät on täällä! Omasta mielestäni parsa on ehkä parhaimmillaan ihan perinteisesti kevyesti höyrytettynä tai keitettynä ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Päätinkin itseasiassa kokeilla kastikkeen valmistamista jossain vaiheessa lähiaikoina ensi kertaa itse, joten ehkä palaan aiheeseen piakkoin. Tällä kertaa kuitenkin tyydyin toiseen luottoparsaan, joka ei kyllä jää kauas edellämainitusta. Ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä parsaa! Niin yksinkertaista ja vie kielen mennessään. Sopii hyvin naposteluruuaksi, alkuruuaksi tai vaikka lisukkeeksi. Lihaan kääriminen on myös kätevä tapa saada lievästi parsakammoiset huijattua parsan pauloihin. Kinkkuparsoja voi syödä sellaisenaan, tai esimerkiksi aiolin kanssa, kuten me tällä kertaa.

Niin helppoa:

tuoreita vihreitä parsoja
ilmakuivattua kinkkua

Napsauta parsoista kuivat kannat pois, kääri ne kinkkuihin ja paista uunissa ritilällä 225 asteessa n. vartti. Kannattaa muuten laittaa jokin astia alle, ellei halua siivota kinkuista valuneita nesteitä uunin lattialta. Parsat kannattaa kuitenkin paistaa ritilällä, jotta niistä tulee mukavan rapsakoita. Paistamisen voi suorittaa myös erinomaisesti grillissä, mikäli sellainen tilaisuus siunaantuu.

Aioli:
1 kananmuna
3 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
2 dl öljyä
ripaus suolaa

Mittaa kaikki ainekset korkeaan astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Oluella terästetty lihapata

Raskaat liharuoat, varsinkaan tuhdit (ja hitaasti valmistuvat) lihapadat eivät yleensä ole kärkisijoilla kun mietin mitä ruokaa tekisi mieli. Nyt talven sydämessä ja palattuani pieneltä matkalta, iski kuitenkin täysin yllättäen selittämätön patalihan himo. Oikein semmoisen tuhdin ja paksun, täyttävän lihapadan, jossa voisi olla juureksia ja ehdottomasti naudanlihaa. Lisukkeena tietenkin perunaa, mielellään kotoisassa muusimuodossa. Itse asiassa en ole koskaan tehnyt itse minkäänlaista lihapataa, joten ei auttanut kuin lähteä googlailemaan reseptiä. Pastanjauhajilta löytyi alun perin Herkullisia pataruokia -kirjasta peräisin oleva resepti irlantilaiselle carbonnade-olutmuhennokselle. Meidän keittiössämme tästä muokkautui enemmän perinteinen lihapata, vähemmän irlantilainen muhennos -tyylinen ruoka. Lopputulos oli erittäin herkullinen ja maukas, erityisesti pehmeän ja tumman Murphy's stoutin maustama liemi vei kielen mennessään. Pataa nautittiin kera itsetehdyn perunamuusin, johon viskattiin sekaan jääkaapissa lojuneet parmesaaniraasteen jämät.

Niin ja ruokajuomana tietysti stoutia, mitäs muutakaan.

n. 800 g naudan ulkopaistia tai palapaistikuutioita
2 porkkanaa
1 sipuli
9 pientä salottisipulia
4 herkkusientä
5 valkosipulinkynttä
4 dl stout-olutta
5 dl lihalientä
1,5 dl smetanaa
2-3 laakerinlehteä
3 rkl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
n. 1 rkl etikkaa
suolaa, pippuria

Jos käytät kokonaista ulkopaistia, leikkaa liha kuutioiksi. Pilko porkkana mieleisesi kokoisiksi paloiksi, samoin herkkusienet. Leikkaa sipuli ja salottisipulit isohkoiksi lohkoiksi. Ruskista liha pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita liha pataan. Kuumenna sokeria pannulla kunnes se muuttuu kauniin ruskeaksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot, sipuli ja salottisipulit. Anna sipulien pehmetä hieman ja sekoittele samalla. Lisää pannuun lihaliemi ja stout, kuumenna kiehuvaksi. Lisää etikka, murskatut valkosipulinkynnet, laakerinlehdet ja pieni loraus etikkaa. Sekoittele hetki, kaada seos pataan lihojen päälle, lisää myös herkkusienet ja porkkanat ja sekoita kunnolla. Anna padan kypsyä uunissa 175 asteessa n. 2 tuntia. Lopuksi otimme kannen pois ja annoimme padan olla uunissa vielä vartin verran. Sekoita lopuksi joukkoon smetana. Tarjoa perunamuusin kanssa.

Jouluista konjakkipossua

... tai ehkä enemmän makua kuvaava nimi olisi jouluinen appelsiinipossu. Uusimmassa Glorian ruoka&viini -lehdessä komeili tämä huokuttelevan kuuloinen possuresepti. Sopiva ruoka vaikkapa joulukuun sunnuntaille - tai miksei myös jopa itse joulupöytään, jos haluaa perinteisen kinkun sijaan kokeilla jotain hieman erilaista. Harmikseni en löytänyt kaupasta laventelinsiemeniä, mistähän niitä mahtaisi saada.. ehkä Stockalta? Päädyin sitten jättämään ne kokonaan pois - ei mulla ollut hajuakaan miltä laventelinsiemenet maistuvat, joten en uskaltanut lähteä korvaamaan niitä muilla mausteilla. Siemenet aiheuttivat muutenkin päänvaivaa, sillä pelkäsin aluksi fenkolinsiementen käyttöä, niiden vahva anismainen maku ei oikein koskaan ole mua napannut. Tässä tuo maku ei kuitenkaan tullut esille liiaksi. Ehdottomasti dominoivin maku ruuassa oli appelsiini, joka sopi possulle mainiosti.

2-3:lle hengelle

400 g possun sisäfileetä (marinoimatonta)
1 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl laventelinsiemeniä
1/2 tl jeeraa
2 tl suolaa
2 appelsiinia
6 oksaa timjamia
1/2 dl konjakkia
1 tl mustapippuria myllystä
1 granaattiomena

Poista possusta ylimääräinen rasva ja kalvot. Jauha fenkolin ja laventelinsiemenet karkeaksi rouheeksi morttelissa, lisää seokseen suola ja jeera. Hiero mausteseos huolellisesti possun pintaan. Mielestäni liha marinoituu kätevimmin pussissa: raasta appelsiinien kuoret tiiviiseen pussiin, purista sinne appelsiinien mehu ja lisää konjakki. Sekoita marinadi pussissa, lisää sinne possu ja timjamin oksat ja rouhaise perään mustapippuria. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia, mutta pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Laita possu marinadeineen uunivuokaan. Paista possua 130-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia, tai kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Kääri possu folioon ja anna vetäytyä n. vartin verran. Leikkaa siivuiksi, tarjoa paistoliemen ja granaattiomenan siementen kera.

Makkaragratiini

Ääk taas se on täällä, maanantai! Tällä viikolla olisi tarkoitus palata sekä koulunpenkille että työsorvin ääreen, mutta jostain syystä se ei edes tunnu kamalan masentavalta. Mikä lie syyllinen äkilliseen syyspirteyteen? Ehkä sukulaisten pihamaalta saadut kotimaiset omenat? Ei-lomailukin voi kaiketi olla välillä virkistävää. Epäilen kuitenkin ettei tämä äkillinen energiavirta välttämättä kestä kovin pitkälle syksyiseen arkeen, joten varmuuden varalta kannattaa olla varastossa reseptejä, jotka eivät vaadi oikeastaan ollenkaan vaivannäköä. Tai no, ehkä tätä en nyt ihan reseptiksi kutsuisi, pikemminkin ruokavinkiksi. Idea lainattiin Hellapoliisilta. Maittava perusmättö pelastaa väsyneenä arki-iltana. Bonarina vähähiilarisuus!

Tarvitset kolmea raaka-ainetta: paketillisen makkaraa, pussillisen valmista kasvisgratiinia (pakaste, esim. Apetit) ja juustoraastetta.

Leikkaa makkarat siivuiksi ja ruskista nopeasti pannulla. Kaada makkarat ja gratiiniainekset uunivuokaan, sekoita ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes juustoraaste on saanut hieman väriä. It's that simple.

Mustatorvisieni-pekonirisotto

Se on kuulkaas syksy nyt. Sen huomatakseen ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos tai höristää korviaan sateen ropistessa räystäitä pitkin. Näköjään myös luontoäiti on päättänyt toden teolla näyttää että syyskuu on alkanut, ettei kenellekään vaan jäisi epäselväksi. Sen kunniaksi jaan nyt tämän reseptin,  sillä mikä olisikaan syksyisempää kuin ihanat kotimaiset sienet. Nämä mustatorvisienet löytyivät (jos ihan totta puhutaan niin jo viime syksynä) mökiltä, siinä ne kököttivät kiltisti metsäpolun vieressä odotellen poimijaansa. Sienet pääsivät käyttöön tähän risottoon, jonka ne värjäsivät hassun mustaksi. Se oli muuten ensimmäinen oikea risotto mitä olin koskaan itse tehnyt, onnistui mainiosti. Yhtä hyvin tässä voi käyttää kantarelleja. Tämä olkoon nyt pakollinen syksyn sienireseptini, velvollisuuteni on täytetty!

Pitäisiköhän sytyttää pari kynttilää ja keitellä kuppi teetä.

risottoriisiä paketin ohjeen mukaan kahdelle
1 pkt pekonia
0,5 - 1 l (? en ihan muista, laitettiin kaikki mitä kerättiin) mustatorvisieniä tai kantarelleja
1 sipuli
1 dl valkoviiniä
parmesaaniraastetta
n. 6 dl kasvislientä
öljyä paistamiseen
suolaa, valkopippuria

Valmista kasvisliemi esim. kiehauttamalla vesi ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Puhdista sienet ja leikkaa silpuksi. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja ruskista pannulla, lisää jossain vaiheessa sienet ja kypsennä ne pekonin kanssa. Siirrä sieni-pekoniseos odottamaan. Silppua sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä puhtaalla pannulla. Lisää risottoriisi pannulle, ja kuullota sitä kunnes jyvät muuttuvat aavistuksen läpikuultaviksi. Lisää tämän jälkeen valkoviini, sekoittele kunnes viini on lähes kononaan kiehunut ja imeytynyt riiseihin. Tämän jälkeen lisää kasvislientä aina pieni määrä kerrallaan, ja lisää uusi annos vasta, kun edellinen on lähes haihtunut. Risottoa on sekoiteltava koko ajan. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisit ovat al dente. Tähän menee todennäköisesti parisenkymmentä minuuttia. Ei haittaa vaikka koko 6 dl kasvislientä ei menisi, tai jos joudut lisäämään enemmän. Sekoita valmiin risoton joukkoon sieni-pekonisekoitus ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ripottele vielä annosten päälle parmesaania.

Spaghetti meatballs

Tämä on sitä kuuluisaa lohturuokaa eli ameriikkalaisittain comfort foodia (sitä yleensä melko epäterveellistä ruokaa mistä Rachel Ray aina puhuu telkkarissa) parhaimmillaan. Pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta Kaunotar ja Kulkuri -tyyliin. Lihapullien turvalliseen syliin on hyvä palata silloin kun kaipaa jotain maukasta, tuhtia, lihaisaa ja helppoa. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta tämmöistä nyt tuli tuossa yksi päivä tehtyä. Lähinnä pidän tätä blogia muutenkin enemmänkin mitä tänään syötäisiin? -tarkoituksessa, oma luovuuteni ja taitoni kun eivät kovin monimutkaisten omien reseptien luomiseen ihan riitä. Tätä syödessä muisti, että lihapullat ovat vaan niin hyviä.

2 hengelle (tosi reilu annos, ehkä sittenkin kolmelle?):

400 g jauhelihaa

1 dl kermaviiliä

1 kananmuna

3/4 sipulikeittopussista

1 tlk (n. 500 g) tomaattimurskaa (yrttimaustettua)

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

suolaa, pippuria, sokeria

parmesaania

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa jauheliha, kermaviili, kananmuna ja sipulikeittoainekset tasaiseksi lihapullataikinaksi. Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia, asettele pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin vartti, tai kunnes pallerot näyttävät kypsiltä (optimaalinen aika riippuu tietty lihapullien koosta). Anna lihapullien vetäytyä hetki uunista tultuaan, näin ne säilyttävät paremmin rakenteensa eivätkä murene kastikkeen joukkoon. Hauduta tomaattimurskaa korkeareunaisella paistinpannulla hetki, ja mausta suolalla, pippurilla sekä pienellä ripauksella sokeria. Voit myös silputa sekaan hieman tuoretta basilikaa. Lisää kerma, jos haluat oikein täyteläistä kastiketta, voi lorauttaa kokonaisenkin purkin. Itse laitoin puolikkaan. Lopuksi kääntele kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon. Tarjoa pastan, parmesaanilastujen ja tuoreen basilikan kera.

Pasta Carbonara

No joo. Ei tämä varmaan nyt ole aivan se oikea carbonara. Tiedän kyllä että siihen ainoaan oikeaoppiseen ei tule esimerkiksi kermaa. Ja en tiedä onko tämä spagetti nyt juuri se oikea pastalajike juuri tähän ruokaan. Pilkunnussuttajat voivat siis lopettaa lukemisen tähän :). Tämä on kuitenkin minun tapani valmistaa oma carbonarani, ja laitan siihen ihan mitä haluan. Ja ai hitto kun on hyvää! Kaksi sanaa: Pekoni. Kerma. Kysyttävää?

2 hengelle:

1 pkt amerikanpekonia (älä käytä valmiita pekonikuutioita, ne on pahoja)
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 punasipuli
suolaa, mustapippuria, öljyä
spagettia tai muuta nauhapastaa kahdelle
(päälle parmesaania)

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Pilko punasipuli suikaleiksi. Suikaloi myös pekoni (esim. saksilla). Paista sipulia ja pekonia öljyssä niin että pekonit ruskistuvat mukavasti. Sekoita munan rakenne rikki kulhossa tai mukissa ja sekoita joukkoon kerma. Lisää ripaus pippuria ja suolaa. Pienennä paistinpannun lämpötilaa miedolle lämmölle. Valuta pasta ja kippaa se paistinpannulle pekonin ja sipulin sekaan. Lisää joukkoon kerma-munaseos ja sekoittele kunnes muna alkaa ihan vähän hyytyä. Ripottele annosten päälle parmesaania ja rouhittua mustapippuria.

Possun ribsit grillissä

Ai että mitä herkkua. Suomalaisten kauppojen valikoimat vaan välillä harmittavat. Aina saa jännittää että mitä sieltä tiskiltä ja valmispakkauksista tällä kertaa löytyy. Esimerkiksi tuoretta kalaa on usein hyvin vaihtelevasti tarjolla: jos olet suunnitellut vaikkapa savustavasi ihanan kokonaisen kalan, saattaa olla että kaupan tuoretiskillä ei juuri tänään satu olemaan mitään kokonaista kalaa. Tai ainakaan ei ikinä sitä mitä haluaisit. Toinen hyvä esimerkki on ribsit eli possun kylkirivi. Hyvän, tai ylipäänsä minkä tahansa kylkirivipalan saaminen tuntuu olevan melkoista tuuripeliä, asioit sitten Helsingin keskustan parhaiten varustelluissa ruokakaupoissa, tai jättimäisissä automarketeissa. Arrgghhh!

No mutta, avautuminen sikseen. Tällä kertaa emme saaneet ihan sellaista ribsipalaa kuin olisimme halunneet, koska marinoimattomana kylkiriviä löytyi vain valmiissa pakkauksessa, ja sekin vähän omituisesti leikattuina paloina. Maku ei onneksi paljoa muutu, kunhan paloissa on tarpeeksi rasvaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa BBQ-kastikkeen tekemistä itse, ja oikein hyvää tuli! Itsetehtynä savun aromia on tietysti aika vaikea saada, mutta sopivan makea ja suolainen tämä kastike oli. Ohje (taaaaas) lainattu Pastanjauhajilta.

Ribsit nautittiin tällä kertaa itse tehdyn coleslaw-salaatin (ohje myöhemmin, jahka ehdin) sekä Suuret oluet, Pienet panimot -festivaaleilla tutuksi tulleen loistavan Malmgård Dinkel -spelttioluen kera.

BBQ-kastike:

3 valkosipulinkynttä
1/2 tl jauhettua chiliä
1/2 tl jauhettua juustokuminaa (eli jeeraa)
1,6 dl ketsuppia
0,8 dl kokista
2 rkl soijakastiketta
2 rkl siideriviinietikkaa (käytin valkoista balsamicoa)
ripaus mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen

Kuullota murskattu valkosipuli, chilijauhe ja juustokumina öljyssä. Lisää muut ainekset ja hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Ribsien kypsennys:

Varmaan sanomattikin selvää että ribseistä tulee parhaita grillissä. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä niitä kotioloissa uunissa. Jotta ribseistä saadaan mureaita ja mehukkaita, ne vaativat melko pitkän valmistusajan, joten mitään pikaruokaa ne eivät ole. Meillä ribsejä on kypsennetty grillissä välillä käännellen n. 1,5 - 2 tuntia hyvin miedolla lämmöllä. Tämän jälkeen grillin tehoja lisätään, ja ribseihin otetaan ruskettunut pinta noin puolen tunnin aikana. Tämän viimeisen puolituntisen aikana sivellään BBQ-kastiketta molemmille puolille vähän väliä.

Kinkku-pekonipiiras

Periaatteessa en näe mitään estettä sille että alkaisin kasvissyöjäksi. Pidän kasvisruoasta kovasti ja syönkin nykyään suhteellisen kasvispainotteisesti. Mutta sitten toisaalta... joskus ihminen vain tarvitsee pekonia. Kuten tänään. Tai no oikeasti toissapäivänä. Ihanaa, suolaista, rasvaista, epäterveellistä pekonia. Tässäpä yksi mehevä idea pekonin nauttimiseen: aivan superhyvä kinkku-pekonipiirakka. Tästä ohjeesta menee kaikki kunnia ja glooria miesasukille, itsehän en itseasiassa ole koskaan tätä piirakkaa tehnyt. Tosin syönyt sitäkin useammin ja suurella ruokahalulla. Sopisi hyvin vaikka tupareihin tai illanistujaisiin suolaiseksi, ja maistunee paatuneillekin lihansyöjille varmasti, koska tässä ei ole mitään kasviksia. No sipulia on, mutta ei sitä lasketa. Ja jos laittaa lautaselle kaveriksi vähän vihanneksia niin tulee myös hiukan parempi omatunto!

Ohje on aika reilun kokoinen, joten jos ei käytä isoa piirakkavuokaa, kannattaa ehkä hieman vähentää aineksia. Pieneen vuokaan tehtynä tästä tulee mielestäni ihan liian paksu, mikä ei sovi ollenkaan näin tuhdille piiraalle.

1 pkt piirakkataikinaa
1 pss kinkkusuikaleita
1 pkt pekonia
1 prk kermaviiliä
1 pieni pussi juustoraastetta
1 kananmunaa
1 punasipuli

Sulata pakastetaikina ohjeen mukaan. Ruskista pannulla pekoni ja pieneksi pilkottu punasipuli. Sekoita kulhossa kananmunat, kinkkusuikaleet, juustoraaste ja kermaviili. Lisää sekaan hieman jäähtynyt pekoni-sipulipaistos. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kaada päälle täyte tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, tai kun piirakka on saanut mukavasti väriä pintaan.

Pizzafiilistelyä

Elin pitkään siinä uskossa, että kotitekoinen pizza on yhtä kuin uuninpellillinen paksua taikinapohjaa ja valmiita keittokinkkusuikaleita. Eikä siinä sinänsä tietty mitään vikaa ole, kyllä sekin hyvin maistuu. Mutta kun pizza voi oikeasti olla jotain niiiiiiin paljon parempaa. Onneksi nykyään tiedän paremmin. Täydellisen kotipizzan (mutta ei Kotipizzan! heh-heh) teossa tärkeintä on muistaa seuraavat seikat:

1. Pohja.

Pizzataikina pitää oikeasti vaivata kunnolla. Siis vaikka olisi kuinka laiska. Durum-vehnäjauhoista tulee paras lopputulos. Täydellinen pohja on myös kaulittu superohueksi, jotta siitä saa kotiuunissakin ihanan rapsakan. Taikina tehdään meillä aina Pastanjauhajien ohjeella.

2. Uuni.

Pizza paistetaan kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin kotiuunisi vain sallii. Uuninpeltiä pitää kuumentaa ensin yksinään uunissa, ennenkuin laittaa sille pizzan. Näin toimitaan jokaisen pizzan kohdalla, muuten ei saavuteta täydellisen rapeaa lopputulosta. Totta toki on, ettei tavallisella kotiuunilla vain ole mahdollista päästä käsiksi oikean kiviuunipizzan kaltaiseen herkkuun. Pizzakivi ilmeisesti auttaisi jonkin verran, ja sellainen onkin myös tämän pikkukeittiön haavelistalla. Jos vain säilytystilat riittäisivät...

3. Raaka-aineet.

Niin no yllättäen aika suuri osa pizzan makunautinnosta tulee täytteistä. Mun mielestä ainoa oikea täydellinen pizza koostuu ilmakuivatusta kinkusta, mozzarellasta ja kirsikkatomaateista. Taivaallisen nautinnon kruunaa reilu kourallinen rucolaa. Tietysti tomaattisose ja juustoraaste kuuluvat asiaan. Ja se juustoraastehan laitetaan sitten täytteiden alle eikä päälle!

Pizzataikina

350 g durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 1/4 dl vettä

Sekoita hyvin kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa lämmin vesi ja öljy. Lisää neste vähitellen jauhoseokseen käsin tai yleiskoneella kunnolla möyhien. Kohota noin tunti lämpimässä vedottomassa paikassa. Vaivaa tämän jälkeen taikinaa vielä kunnolla käsin.

Tästä ohjeesta tulee 4 pyöreää yhden hengen pizzaa (jos tekee tosi ohuet pohjat). Jos ei käytä kaikkea kerralla, taikinaa voi aivan hyvin myös pakastaa. Kätevintä on tehdä valmiit annospallot pusseihin, ja ensi kerralla pizza syntyykin vähän pienemmällä vaivalla!

Tomaattikastike


Usein meillä sekoitetaan tomaattikastike brutaalisti vain tomaattipyreestä (se ihan minipurkki) ja ketsupista. Tällä kertaa - pienen kauppareissuväärinkäsityksen seurauksena - tomaattikastike tehtiin kuitenkin parilla kuullotetulla valkosipulinkynnellä ja tuoreella basilikasilpulla höystetystä yrtti-tomaattimurskasta.

Ja tomaattimurskapurnukathan on aika isoja, joten kastiketta jäi aika reilusti yli, varsinkin kun en tykkää kovin paksusta kastikekerroksesta pizzassani. Mitä sitä turhaan hyvää kastiketta hukkaan heittämään: seuraavan päivän lounas syntyi helposti keittämällä pastat ja heittämällä sekaan pari tuoretta kirsikkatomaattia sekä basilikanlehtiä!

Mausteinen makkarapasta

Perjantaisten raviolien jäljiltä jäänyt pastataikinan puolikas piti saada hyötykäyttöön (pastataikina kun säilyy jääkaapissa seuraavaan päivään varsin siedettävästi), mielellään helppoon ja nopeaan sellaiseen. Ollaan tehty tätä makkarapastaa muutamaan otteeseen, on niin vaivatonta ja kuitenkin tosi hyvää. Makkaraksi sopii mainiosti mikä tahansa hieman voimakkaampi laji, esimerkiksi bratwurst tai chorizo. Sieninä on meillä kustannus- ja saatavuussyistä aina käytetty herkkusieniä, mutta muutkin sienet luultavasti sopisivat tähän hyvin, ellei jopa paremmin. Herkkusienet kun tuppaavat olemaan aika miedon makuisia. Tällä kertaa hyödynnettiin niin ikään ravioleista jäänyt tuore pinaatti, mutta vihreäksi ainekseksi sopii hyvin myös jokin tuore yrtti, esimerkiksi timjami tai persilja. Pastan voi tehdä myös ilman kermaa, mutta täyteläisen kermainen kastike onnistuu aina houkuttelemaan sen verran että yleensä sitä tulee laitettua :)

Niin ja pahoittelut rumasta kuvasta, annos on melkoisen väritön ja epäkuvauksellinen - mutta onneksi maku ratkaisee!

tuorepastaa (2 hengelle)

1 pkt mausteista makkaraa, esim. bratwurstia (kuten meillä tällä kertaa) tai chorizoa

tuoretta pinaattia, timjamia, persiljaa tai vastaavaa

sieniä

pari valkosipulin kynttä

2 dl ruokakermaa

kuivattua chiliä

suolaa

öljyä paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko makkarat, sienet ja valkosipulit, ja ruskista ne öljyssä pannulla. Pilko "vihreä aines" ja lisää suht loppuvaiheessa. Mausta chilillä ja suolalla makusi mukaan. Lisää paistokseen kerma, ja kuumenna hetki. Valuta pasta, kaada se takaisin kattilaan ja lisää hieman öljyä. Kaada kastike kattilaan pastan sekaan ja sekoita. Tarjoa parmesaaniraasteen kera.

Kaalilaatikko ilman riisiä

Kaalilaatikko tuntui pienenä olevan yleisesti epämieluisimpia ruokalajeja koulun ruokalistalla. Itse kuuluin kuitenkin kaalilaatikon suhteellisen harvalukuisiin ystäviin. Jostain syystä odotin tähän asti ennen kuin uskalsin kokeilla laatikon valmistamista itse, mutta kynnyksen ylitettyäni - vaikka itse sanonkin - täytyy sanoa että aika hyvin onnistuin. Ainakin tämän laatikon tekeminen oli älyttömän helppoa, ja ainekset suosivat mukavasti opiskelijan laihaa kukkaroa. Kun tekee kerralla vähän enemmän niin saa samalla parin päivän ruuat. En näe riisin käytölle tarvetta kaalilaatikossa, joten tämä ohje sopi hyvin omaan makuuni. Reseptin nappasin Marian blogista ja muokkasin hieman omannäköisemmäksi. 

(n. 3-4 annosta)

n. 800 g kaalia
400 g jauhelihaa
1 sipuli
100 g ruohosipulituorejuustoa
öljyä paistamiseen
jauhelihamaustetta, suolaa

Paista jauheliha ja mausta kunnolla jauhelihamausteella (vaihtoehtoisesti suolalla ja pippurilla, tai millä ikinä tykkäätkään maustaa jauhelihaa). Kaada jauheliha uunivuokaan odottelemaan. Suikaloi/pilko kaali ja sipuli mieleisesi kokoisiksi paloiksi. Kuullota kaali ja sipuli läpikuultaviksi, mausta ripauksella suolaa. Kaalin ei tarvitse kypsyä tai ruskistua vielä tässä vaiheessa. Kannattaa ehkä tehdä tämä vaihe parissa erässä, itselläni ei ainakaan kaikki kaali mahtunut samalla kertaa pannulle. Uskoa ei kannata menettää - kaali kutistuu paistettaessa ainakin puoleen alkuperäisestä koostaan. Lisää kuullotetut kaali ja sipuli, sekä tuorejuusto uunivuokaan ja sekoita tasaiseksi. Jos olet onnistunut pitämään ainekset lämpiminä, tuorejuusto on huomattavasti helpompi saada sulamaan joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, ja sen jälkeen vielä vartin verran 150 asteessa. Tarkista kaalin kypsyys ja tarvittaessa anna olla uunissa pidempään. Lopuksi anna vetäytyä hetki ja tarjoa puolukkahillon kanssa.