Churrot - vappumunkkien serkut

Vappuun ei ole enää kuin pari päivää! Ensimmäinen pullo itsetehtyä inkiväärisimaa korkattiin juhlallisesti tänään, ja täytyihän tätä suurta tapahtumaa varten olla jotain vappuisaa suuhunpantavaakin. Tehtiin siis perinteisten vappumunkkien hoikemmanmallisia latinoserkkuja, churroja. En ole aiemmin tehnyt edes tavallisia munkkeja, joten tämä oli kaikin puolin pienimuotoinen seikkailu. Ihan nopeimpia ja helpoimpia leivonnaisia nämä eivät ole, mutta maistuvat siman kanssa mainiolta. Churroja voi syödä sellaisenaan tai dipata sulatettuun suklaaseen. Me jätimme suklaan väliin, eikä sitä kyllä kaivattukaan - sen verran makeita nämä sokerisuikerot olivat. Täydellinen herkku vappubrunssille tai -pikinikille!

n. 20-30 churroa

3,5 dl vettä

100 g voita

1/4 tl suolaa

3 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

auringonkukka- tai rypsiöljyä uppopaistoon

sokeria ja kanelia

Kiehauta vesi, suola ja voi kattilassa. Vatkaa sekaan jauhot, kunnes taikina muuttuu sitkeäksi (käsivispilän vääntymisvaroitus!). Vatkaa munat kulhossa löysähköksi vaahdoksi ja lisää taikinaan vähitellen koko ajan vatkaten. 

Kuumenna toisessa kattilassa öljy (öljy on tarpeeksi kuumaa kun churrot nousevat sinne pudotessaan heti pintaan ja kuplivat). Lusikoi taikinaa pieneen muovipussiin, leikkaa pussin päähän pieni reikä, maksimissaan sentin paksuinen. Leikkaa aluksi mieluummin liian pieni reikä - churrot nimittäin paisuvat melkoisesti paistuessaan. Pursota taikinasta sormenpituisia suikeroita öljyyn (kätevintä on napsaista taikina poikki saksilla) ja paista ne kullanruskeiksi. Nosta churrot talouspaperille kuivumaan ja jäähtymään, pyörittele ne sitten kaneli-sokeriseoksessa ja tarjoa siman (ja halutessasi suklaadipin) kanssa.

Parsa-vuohenjuustorisotto

Ah, parsaa! Olen ottanut tämän kevään tavoitteeksi kokata enemmän parsaa kuin aikaisempina vuosina. Vaikka se on aivan ihanaa ruokaa, jostain syystä sen valmistaminen on vain aiemmin jäänyt melko vähälle. Siksi olenkin googletellut innolla erilaisia parsareseptejä, ja tässä niistä tällä hetkellä herkullisin, joka on tullut vastaan. Tässä Pumpkin Jamilta lainatussa (ja ihan hitusen muokatussa) reseptissä on parasta, että parsa saa olla itse pääruoan raaka-aineena, ei pelkkänä lisäkkeenä tai alkuruokana, kuten se usein on (vaikka itselleni ei toki tuottaisi mitään ongelmia syödä parsaa ja hollandaise-kastiketta pääruoan kokoisen annoksen edestä). Tuhti ja kermainen vuohenjuusto takasi menestyksen myös miesasukin lautasella. Parsanmakuista perjantaita kaikille!

2 hengelle pääruoaksi

nippu tuoretta vihreää parsaa
n. 6 dl vettä
sitruunan mehua
suolaa, sokeria

1 iso tai pari pientä salottisipulia
vajaa 2 dl risottoriisiä
kasvisliemikuutio
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
150 g pehmeää vuohenjuustoa
suolaa, valkopippuria
öljyä, voita

Napsauta parsoista kuivat kannat pois ja kuori tarvittaessa kovasta päästä hieman. Keitä parsoja suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä n. 5 minuuttia. Nostele parsat keitinvedestä (säästä keitinvesi - siitä tulee kasvisliemen pohja!) ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy. Leikkaa pienemmiksi paloiksi.

Lisää keitinveteen kasvisliemikuutio. Silppua salottisipuli ja kuullota se öljyssä korkeareunaisella pannulla. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää pannulle riisi ja kuullota kunnes se muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja hauduta kunnes viini on lähes kokonaan kiehunut pois. Lisää sitten pannulle kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan sekoitellen, lisää seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on imeytynyt. Jatka n. 15-20 minuuttia, kunnes riisi on al dente. Lopuksi sekoita joukkoon vuohenjuusto ja anna sulaa tasaisesti risoton sekaan. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon parsat, ja anna niiden lämmetä risoton seassa. Annostele lautasille ja viimeistele voinokareella.

Sitruuna-ricottaraviolit

Sitruunassa on jotain ihanan keväisen pirteää. Siksi nämä raikkaanmakuiset raviolit sopivat juuri tähän hetkeen. Jos siis juuri tänään sattuu olemaan kärsivällisyyttä ja aikaa pipertää pastataikinan kanssa. Ohjeen nappasin Sitruunaruoholta (alun perin Jamie Oliverin), joka tosin ei erityisemmin sitä yltynyt ylistämään. Itse kyllä pidin näistä, ja nimenomaan siitä, miten täytteen mieto mutta raikkaan sitruunainen maku antoi tilaa pastan omalle maulle. Mutta menihän näissä taas oma aikansa. Olen sen verran suurpiirteinen ja laiskanpuoleinen ruuanlaittaja, ettei tällainen väkertäminen oikein ole mun juttuni, ainakaan kovin usein. Harmi, sillä kyllä ravioleilla mielellään useamminkin herkuttelisi!

2 hengelle pääruoaksi

reilu puolikas annos pastataikinaa (ohje esim. Myllyn Paras)

Raviolitäyte:
150 g ricotta-juustoa
1,5 kuori ja mehua
kourallinen pecorinoa
kourallinen parmesania
suolaa, pippuria

Salviavoi:
muutama ruokalusikallinen voita
tuoreita salvianlehtiä

Valmista pastataikina. Valmista täyte: pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Sekoita sitruunankuoret, rikotta, raastettu parmesanjuusto ja raastettu pecorinojuusto keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Kauli tai veivaa pastataikina pastakoneella ohueksi levyksi. Painele esim. vesilasilla pyöreitä paloja taikinalevystä, täytä ne täytteellä ja sulje taittamalla kahtia ja painelemalla reunat kiinni esim. haarukalla. Keitä runsaassa suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Kaikkia ravioleja ei kannata keittää kerralla samassa kattilassa, etteivät ne liimaudu toisiinsa kiinni: tämän annoksen keitin kahdessa erässä.

Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää salvianlehdet ja anna niiden paahtua voissa rapeiksi. Annostele raviolit lautasille ja kaada päälle salviavoita. Viimeistele annokset vielä pienellä puristuksella sitruunan mehua ja ripauksella raastettua parmesania.

Dominoblondies

Kahvitteluvieraat ilmoittivat tulevansa aamupäiväkahville, mistä tietenkin alkoi näppärähköjen leivonnaisohjeiden pikaselaus (kriteerinä ainesten saatavuus lähisiwasta). Olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä Suussasulavaa rakkautta -blogin suloisen herkullisen kuuloista valkosuklaa-brownie eli blondie -ohjetta. Ihan himppusen viilasin ohjetta ja vähensin jauhojen määrää, kun taikina tuntui muuten tulevan itselläni aika paksuksi. Paistoajan jätin myös hieman lyhyemmäksi. Näissä herkkupaloissa täyteläinen valkosuklaan maku on taattu, sillä suklaata sekoitetaan taikinaan sekä sulatettuna, että palasina, jotka tietenkin sulavat uunissa ihaniksi valkosuklaasattumiksi. Jostain syystä ei yhtään haitannut, vaikka vieraat peruivatkin aivan viime hetkellä tulonsa, ja jouduimme harmillisesti mussuttamaan koko vuoallisen kahdestaan.

(ison lasagnevuoan kokoinen annos, n. 12 palaa)

250 g valkosuklaata
6 dominokeksiä
100 g voita
2 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
2-2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa

Sekoita yhdessä kulhossa jauhot, suola ja leivinjauhe. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit löysähköksi vaahdoksi. Sulata puolet valkosuklaasta vesihauteessa voin kanssa. Lisää suklaa-voiseos munavaahtoon varovasti nostellen. Lisää sekaan myös jauhoseos samaan tyyliin. Leikkaa puolet valkosuklaasta pieniksi paloiksi ja murenna dominokeksit isoksi karkeaksi muruksi. Lisää suklaapalat ja dominomurut taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja asettua hieman ennen leikkaamista.

Marjaisa tuorepuuro

Kun pakastimemme sisältö alkoi taas koostua enemmän seiniin muodostuneista jääkökkäreistä kuin siellä säilytettävistä elintarvikkeista, ei vuotuista sulatusprojektia pystynyt enää välttelemään. Tyhjentäessäni pakasteita (jotka koostuivat enimmäkseen puoliksi syödyistä vihannespusseista ja puoli vuotta sitten sinne hylätyistä pizzataikinanjämistä..) löytyi vielä muutama pussi viime kesän marjoja, ihan itse pikku kätösin kerättyjä puhtaita ihanuuksia - eihän niitä vain voi heittää pois! Vadelmapussin sain pelastettua tähän ihanan terveelliseen välipalapuuroon, olinkin jo jonkin aikaa halunnut testata tuorepuuroa.

Käytin tässä muuten viikonloppuna tekemääni uutta jogurttilöytöä, Arla Ingmanin Luonto+ maustamatonta proteiinijogurttia, jonka ansiosta puuro sai hieman lisäprotskua. Tuo jogurtti on muutenkin mahtava löytö, sillä sitä sai myös pieninä annospurkkeina! Kammoan nimittäin isojen jogurttipurkkien ostamista, joista helposti jää jämät pohjalle kun avaamisen jälkeen ne pitäisi syödä muutamassa päivässä. (Ja huomautuksena vielä että tämä ei todellakaan ole mikään mainos, vaan innostuin ihan oikeasti tästä jogurttiuutuudesta. :D Tai en edes tiedä onko se uusi? Ainakin minulle.)

1 annos

2 dl ruishiutaleita
2 rkl vehnäleseitä
150 g maustamatonta jogutttia
kourallinen sulatettuja pakastemarjoja
1,5 rkl hunajaa

Sekoita hiutaleet ja leseet jogurttiin, ja anna turvota jääkaapissa pari-kolme tuntia (yön ylikin voi turvottaa, jos haluat nauttia puurosi aamiaiseksi). Lisää sekaan hunaja ja marjat ja surauta pehmeäksi sauvasekottimella tai blenderissä.

Snack-parsat

Parsa = kevät. Termisyydestä viis - parsat ovat kaupoissa, siis kevät on täällä! Omasta mielestäni parsa on ehkä parhaimmillaan ihan perinteisesti kevyesti höyrytettynä tai keitettynä ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Päätinkin itseasiassa kokeilla kastikkeen valmistamista jossain vaiheessa lähiaikoina ensi kertaa itse, joten ehkä palaan aiheeseen piakkoin. Tällä kertaa kuitenkin tyydyin toiseen luottoparsaan, joka ei kyllä jää kauas edellämainitusta. Ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä parsaa! Niin yksinkertaista ja vie kielen mennessään. Sopii hyvin naposteluruuaksi, alkuruuaksi tai vaikka lisukkeeksi. Lihaan kääriminen on myös kätevä tapa saada lievästi parsakammoiset huijattua parsan pauloihin. Kinkkuparsoja voi syödä sellaisenaan, tai esimerkiksi aiolin kanssa, kuten me tällä kertaa.

Niin helppoa:

tuoreita vihreitä parsoja
ilmakuivattua kinkkua

Napsauta parsoista kuivat kannat pois, kääri ne kinkkuihin ja paista uunissa ritilällä 225 asteessa n. vartti. Kannattaa muuten laittaa jokin astia alle, ellei halua siivota kinkuista valuneita nesteitä uunin lattialta. Parsat kannattaa kuitenkin paistaa ritilällä, jotta niistä tulee mukavan rapsakoita. Paistamisen voi suorittaa myös erinomaisesti grillissä, mikäli sellainen tilaisuus siunaantuu.

Aioli:
1 kananmuna
3 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
2 dl öljyä
ripaus suolaa

Mittaa kaikki ainekset korkeaan astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Caesar-salaatti kanalla

Aurinkoista pääsiäisen jälkeistä elämää! Miten meitä hemmotellaankaan kauniilla ilmalla, vielä kun lämpöasteet vain jaksaisivat kivuta muutaman lukeman ylöspäin. Toivottavasti muidenkin olo on pitkän pääsiäisviikonlopun jäljiltä yhtä levännyt kuin allekirjoittaneen. Loma oli rentouttava, mutta paluu arkeenkin on ihan mukavaa, etenkin kun aurinko paistaa ja maanantaikin skipattiin tylysti. Uuteen viikonloppuun on enää 4 päivää, voisiko viikko mukavammin alkaa. :)

Pääsiäisenä tulikin taas tuttuun tapaan mässättyä oikein olan takaa, ja itse en ainakaan henkilökohtaisesti haluaisi nähdä enää yhtäkään suklaamunaa ennen ensi pääsiäistä. Tähän tyngän arkiviikon aloitukseen sopiikin kevyehkö ja raikas salaattiresepti, klassikko, johon en ainakaan itse kyllästy koskaan. Kyseessähän on tietenkin vanha kunnon kana-caesar! Ensimmäistä kertaa kokeilin valmistaa salaatin itse, ja vaikka omakehu haiseekin, mielestäni siitä tuli parasta mitä olen koskaan syönyt. Kannattaa siis rohkeasti jättää kaupan valmissalaattitiski rauhaan ja uskaltautua testaamaan itse, kastikkeineen päivineen. Se on oikeasti aivan helppoa.

2 hengelle

1 ruukku romaine-salaattia
2 maustamatonta broilerin rintafileetä
pari siivua vaaleaa leipää
parmesanlastuja
oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria

Caesar-kastike:
1 kananmuna
3 anjovisfileetä
n. 2 dl öljyä (miedonmakuista, esim. rypsiöljyä)
2 tl sitruunan mehua
1 valkosipulinkynsi
1 tl Dijon-sinappia
suolaa, mustapippuria

Valmista kastike: Mittaa kaikki ainekset korkeaan mitta-astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Siirrä jääkaappiin odottamaan.

Mausta kana suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä, ja anna maustua hetki ennen paistamista. Leikkaa sillä aikaa leipä kuutioiksi ja ruskista pannulla reilussa määrässä oliiviöljyä. Rouhaise sekaan suolaa myllystä ja siirrä krutongit jäähtymään. Paista seuraavaksi kanafileet ja leikkaa mieleisesi kokoisiksi paloiksi, voit joko jäähdyttää nekin tai tarjota lämpimänä salaatin seassa. Revi romainesalaatti lautasille ja sekoita joukkoon muutama lusikallinen caesar-kastiketta. Kokoa loput aineksista salaattiin: leipäkrutongit, kanakuutiot ja parmesanlastut. Itse suosisin juustolastujen siivuttamista tuoreeltaan kokonaisesta parmesanjuustosta, mutta lastuja myydään toki myös valmiina. Nauti!