Basilika-parmesanmuffinit

Kun ilmat ovat näin ihanat, tulee vietettyä tavallista enemmän aikaa ulkona. Kantakaupungissa asuvana tulee kesällä hyödynnettyä Helsingin erinomaista puistotarjontaa melkoisen ahkerasti, ja lähipuistoani olenkin alkanut pitää lähes henkilökohtaisena takapihanani, sellaista oikeaa kun en omista. Ei enää edes haittaa, kuinka monen aasialaisturistin matkakuvissa esiinnyn taustalla bikineissä, heh. Puistohengailuun on tietenkin syytä varustautua asianmukaisin eväin. Tuoreet kirsikat ja mansikat ovat tässä suhteessa aika kovaa valuuttaa, mutta jos haluaa hemmotella itseään ja kanssahengailijoita jollain vähän ruokaisammalla, suolaiset muffinit ovat aika veikeä ja erittäin helposti kuljetettava vaihtoehto. Piknikeväitä miettiessä syntyivät nämä italialaishenkiset muffinit.

n. 10-12 muffinia

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
150 g turkkilaista jugurttia
1 dl oliiviöljyä
1 dl aurikokuivattua tomaattia (silppuna)
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl sipulijauhetta
1 dl raastettua parmesan-juustoa
reilu kourallinen tuoretta basilikaa

Sekoita keskenään kuivat aineet, raastettu juusto ja pieneksi silputtu basilika. Vatkaa toisessa kulhossa munat vaahdoksi ja sekoita joukkoon jogurtti, oliiviöljy ja aurinkokuivatut tomaatit. Yhdistä jauho- ja munaseokset varovasti sekoitellen. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Tuorepinaattipiiras vuohenjuustolla

Olen aiemminkin sanonut täällä blogissa, että pidän piirakoista koska ne ovat niin käteviä arjessa, taipuvat niin lounaaksi, välipalaksi tai salaatilla täydennettynä illalliseksi - tai vaikka brunssille! Ne valmistuvat myös lähes poikkeuksetta hyvin vähällä vaivalla, vaikka jaksaisi tehdä taikinankin itse (täytyy tunnustaa, kröhm, että näin ei käy kovin usein omalla kohdallani). Piirakoiden plussat -listaa jatkaakseni, niihin saa heitettyä usein kätevästi myös jääkaappiin jämähtäneet ylijäämäkamat. Tällä kertaa poistolistalla oli vuohenjuusto, jonka kaveriksi laitoin tuoretta pinaattia ja kirsikkatomaatteja.

1 annos piirakkataikinaa
1 pötkö vuohenjuustoa
1 rasia baby-pinaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 munaa
kourallinen parmesaaniraastetta
1 dl maitoa
ripaus suolaa ja pippuria

Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Hienonna puolet pinaateista, leikkaa tomaatit puoliksi ja vuohenjuusto siivuiksi. Levitä kaikki ainekset tasaisesti taikinan päälle. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki, lisää maito, raastettu parmesaani ja ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos piirakkavuokaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarjoa loput tuoreesta pinaatista piirakan kanssa.

Savulohipannari

Suolaiset pannarit ovat kivoja ja helppoja ruokia jotka taipuvat moneksi: lounaaksi, välipalaksi, tuhdimmaksi iltapalaksi tai vaikka suolaiseksi tarjottavaksi kahvipöytään. Tämä talvinen ja huippuhyvä pannareiden valioyksilö sopii hyvin vaikkapa pääsiäspäivien lounasnaposteltavaksi, isompi pala täyttää helposti lämpimän aterian mentävän aukon masun pohjalla. Glorian ruoka&viinin savulohipannari paistetaan rustiikkisen tyylikkästi valurautapannulla ja höystetään herkullisen rapsakalla piparjuurikastikkeella. Meidän versiossamme lehtipersilja vaihtui rucolaan, tomaatit kirsikkatomaatteihin ja piparjuuritahna korvattiin kaapista aina löytyvällä wasabilla, mikä toimi myös erittäin mainiosti. Tässä siis oman, hitusen tuunatun pannarimme resepti.

Aurinkoista ja maukasta pääsiäistä! :)

1 rkl voita

3 kananmunaa

1,5 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

200 savulohta

puoli rasiallista kirsikkatomaatteja

1 salottisipuli

pari kourallista rucolaa

mustapippuria myllystä

Kastike

150 g crème fraîchea

1 tl wasabia

Laita voi valurautapannuun ja laita pannu uuniin. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa sillä aikaa kulhossa munien rakenne rikki, ja sekoita mukaan maito, jauhot, sokeri ja suola. Anna taikinan turvota hetki. Kaada taikina pannuun ja ripottele päälle puolitetut kirsikkatomaatit, paloiteltu lohi, ohueksi siivutettu sipuli ja kourallinen hieman pienemmäksi silputtua rucolaa. Rouhaise päälle mustapippuria ja paista uunissa 20-30 minuuttia. Sekoita crème fraîche ja wasabi tasaiseksi. Nauti pannari wasabikastikkeen ja tuoreen rucolan kera.

Rukiinen rahkaleipä

Syksyllä innostuin leivän leipomisesta supervaivattoman ja ihanan saaristolaisleivän reseptin löydettyäni. Kokeilut jäivät kuitenkin juuri siihen saaristolaisleipään, vaikkakin kyseistä herkkuleipää on tullut tehtyä useaankin otteeseen. Ehkä oli kiire, ja ehkä en vain tullut törmänneeksi tarpeeksi kiinnostavaan (ja helppoon) leipäohjeeseen. Tämä Valkotippurin blogista napattu, alunperin Mat på bordet-nimisessä blogissa julkaistu resepti täytti kriteerini: vaivaamaton, hapan, leipävuoassa toteutettava ja mielellään ruista sisältävä, ja se onkin on keikkunut to do -listallani jo muutaman kuukauden. Nyt ehdin vihdoin upottamaan pitkästä aikaa käteni taikinaan, tällaista siitä tuli. Leivän teko onnistuu helposti keltanokkaleipuriltakin, mutta vaatii hieman etukäteen suunnittelua - taikinan pitää nimittän hapattua yli 15 tuntia!

Note: En tiedä oliko leivän tarkoituskin maistua siltä, mutta omaan suuhuni leivästä tuli todella hapan. Kokemattomana leipurina en osaa sanoa, voisiko tämä johtua siitä että rahkaa saattoi lipsahtaa hieman yli oikean annostuksen, hups.. Noh, onneksi pidän happamasta leivästä, ja ihan hyvää tästä kuitenkin tuli.

200 g vehnäjauhoja
200 g täysjyvävehnäjauhoja (käytin itse pelkästään tavallisia vehnäjauhoja)
100 g ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
2 dl rahkaa
3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet (myös hiiva) keskenään kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa rahka ja vesi tasaiseksi seokseksi. Yhdistä seokset ja sekoita taikinaksi. Peitä kulho kelmulla ja anna hapattua huoneenlämmössä 15-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille. Taita taikina muutaman kerran kaksinkerroin esim. lastan avulla. Käännä taikina sauma alaspäin leivinpaperille ja anna kohota kulhon alla vielä pari tuntia. Paista leivinpaperilla vuoratussa leipävuoassa 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Päärynä-aurapiiraat

Päärynä ja aurajuusto ovat kerrassaan viehättävä pari, joka sopii erinomaisesti myös joulun makumaailmaan. Näiden piiraiden inspiraation sain selaillessani tuota uusinta Glorian ruoka & viiniä, jossa oli ohje herkullisen kuuloisille päärynä-stiltonpiiraille. Komealta kalskahtavan nimen (stilton, roquefort, gorgonzola... minulle ne ovat yhtä kuin aurajuusto eri kielille väännettynä) omaavat piiraset näyttivät söpöiltä ja makuyhdistelmä hyvältä, mutten jaksanut alkaa vääntämään itse taikinaa. Lehden ohje toimikin siis lähinnä suuntaa antavana inspiraationlähteenä.

Nämä pikkupiiraat maistuvat esimerkiksi glögin kanssa suolaisena vaihtoehtona joulutortuille. Voisin kuvitella nämä hyvin myös vaikkapa (laiskan emännän) uuden vuoden bileiden tarjoilupöytään.

1 paketti lehtitaikinalevyjä
1 iso päärynä
1 pkt aurajuustoa (tai sitten vaikka niitä hienommannimisiä)
chilihiutaleita
sitruunamehua

Sulata lehtitaikina ja leikkaa levyt puoliksi, neliönmallisiksi paloiksi. Laita keskelle aurajuustoa ja muutama siivu päärynää. Voit koittaa "kääriä" taikinan reunoja hieman kuppimalliseksi, jotta aurajuusto ei sulaessaan valu heti pois. Uunissa reunat kyllä palautuvat kypsyessään ja paisuessaan neliömuotoonsa. Purista päälle pikku tippa sitruunamehua antamaan happoa, ja ripottele päälle muutama chilihiutale antamaan potkua. Jos et suuremmin perusta tulisesta, chilin voi jättää hyvin pois. Paista n. 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Maissitortillat

Viime aikoina ovat aidon meksikolaisen ruuan ystävät saaneet ilokseen huomata, että perinteisen tex-mexin (jolla ei ole mitään tekemistä meksikolaisen ruuan kanssa) sijaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut nousta pinnalle myös ns. mex-mex. Ravintolat kuten ihana Patrona, ah suosittelen <3, tarjoavat autenttisia meksikolaisia makuja, mikä lämmittää kovasti ainakin allekirjoittaneen sydäntä. Meillä kotonakin innostuttiin tästä ilmiöstä, ja päätimme lähteä yrittämään kotitekoisia maissitortilloja. Kyllähän jokainen oikea meksikolainen ravintolakin tekee lettunsa itse, miksei siis mekin! Ensimmäinen kokeilu sujui... no, mukiinmenevästi. Lettujen maussa ei ollut mitään vikaa, ne olivat sata kertaa parempia kuin kaupan nihkeät vehnälettuset. Sen sijaan valmistusprosessin aikana jouduttiin hieman hikoilemaan, kun taikinaan tuli jostain syystä sitkoa ja se palautui aina alkuperäiseen muotoonsa, vaikka kuinka paineli pannun pohjalla ja kauli kaulimella. No, maku oli kyllä ihan vaivan arvoinen.

2:lle hengelle:

n. 250 g maissijauhoja
n. 200 g vehnäjauhoja
n. 3 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita maissi- ja vehnäjauhot sekä suola keskenään. Lisää vesi vähän kerrallaan sekoittaen. Jaa taikina sopivan kokoisiksi palloiksi, ja anna pallojen levätä liinalla peitettynä n. tunti. Kauli sitten pallot ohuiksi letuiksi, käytä jauhotukseen tarvittaessa maissijauhoja. Paista lettuja kuivalla n. minuutti per puoli, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Jos letut joutuvat odottelemaan täytteitään, peitä ne tiiviisti liinalla jotteivät ne pääse kuivumaan.

Saaristolaisleipä

No johan tämä nyt on mennyt leipomiseksi. En ole aiemmin ollut kummoisempi leipuri. Ei vain ole ollut inspiraatiota eikä syöjiä. Ja herkkuja tulee muutenkin syötyä ihan tarpeeksi, ilman että niitä vielä omasta takaakin tehtailisi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä tälle harrastukselle. Erityisesti leivät ovat herättäneet leipomishimoni. Leivät ovat siitä kivoja verrattuna makeisiin leivonnaisiin, että se tulee kyllä ihan varmasti syötyä, vaikka olisikin vain kaksi ihmistä pöydän ääressä. Taannoin tein ensimmäistä kertaa itse sämpylöitä, ja nyt repäisin oikein kunnolla ja hankin itselleni ihka oikean leipävuoan! Pyöräytin sillä tämän saaristolaisleivän, josta tuli aivan superhyvää. Ja mikä parasta, tämä oli myös superhelppoa - sen kun sekoittaa ainekset ja dumppaa vuokaan, taikinaa ei tarvitse edes vaivata. Rakastan tummia ja makeita leipiä, joten tästä ohjeesta tulee ihan varmasti vakiovieras keittiöömme. Jään googlailemaan lisää vuokaleipien ohjeita...

Tämä ohje taitaa alun perin olla Glorian ruoka&viini -lehdestä.

Ohje yhdelle 30-senttiselle leipävuoalle.

1 pss kuivahiivaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaljamaltaita
0,5 l piimää
1,5 dl siirappia

Sekoita kaikki kuivat aineet, mukaanlukien kuivahiiva, kulhossa. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (varo lämmittämästä liikaa jottei se juoksetu) ja sekoita piimän joukkoon siirappi. Lisää piimä jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan (30 cm). Kohota leipiä ensin 50-asteisessa uunissa n. 1 tunti ja paista sitten 175 asteessa 1,5 tuntia. Kun paistoaikaa on jäljellä n. puoli tuntia, sivele leipä siirappivedellä (1 osa siirappia, 3 osaa vettä). Peitä leipä loppuajaksi foliolla, jottei kuori mustu liikaa. Leipä on parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta (ihan oikeasti!).

Kinkku-pekonipiiras

Periaatteessa en näe mitään estettä sille että alkaisin kasvissyöjäksi. Pidän kasvisruoasta kovasti ja syönkin nykyään suhteellisen kasvispainotteisesti. Mutta sitten toisaalta... joskus ihminen vain tarvitsee pekonia. Kuten tänään. Tai no oikeasti toissapäivänä. Ihanaa, suolaista, rasvaista, epäterveellistä pekonia. Tässäpä yksi mehevä idea pekonin nauttimiseen: aivan superhyvä kinkku-pekonipiirakka. Tästä ohjeesta menee kaikki kunnia ja glooria miesasukille, itsehän en itseasiassa ole koskaan tätä piirakkaa tehnyt. Tosin syönyt sitäkin useammin ja suurella ruokahalulla. Sopisi hyvin vaikka tupareihin tai illanistujaisiin suolaiseksi, ja maistunee paatuneillekin lihansyöjille varmasti, koska tässä ei ole mitään kasviksia. No sipulia on, mutta ei sitä lasketa. Ja jos laittaa lautaselle kaveriksi vähän vihanneksia niin tulee myös hiukan parempi omatunto!

Ohje on aika reilun kokoinen, joten jos ei käytä isoa piirakkavuokaa, kannattaa ehkä hieman vähentää aineksia. Pieneen vuokaan tehtynä tästä tulee mielestäni ihan liian paksu, mikä ei sovi ollenkaan näin tuhdille piiraalle.

1 pkt piirakkataikinaa
1 pss kinkkusuikaleita
1 pkt pekonia
1 prk kermaviiliä
1 pieni pussi juustoraastetta
1 kananmunaa
1 punasipuli

Sulata pakastetaikina ohjeen mukaan. Ruskista pannulla pekoni ja pieneksi pilkottu punasipuli. Sekoita kulhossa kananmunat, kinkkusuikaleet, juustoraaste ja kermaviili. Lisää sekaan hieman jäähtynyt pekoni-sipulipaistos. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kaada päälle täyte tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, tai kun piirakka on saanut mukavasti väriä pintaan.

Feta-pinaattipiiras

Piirakat ovat kivoja ja helppoja ruokia, jotka taipuvat niin välipalaksi kuin vaikka lounaaksikin salaatin kera. Itse laiskana tykkään käyttää yleensä valmistaikinoita, niiden maku-hinta-helppous suhde on mielestäni aivan kohdallaan. Tässä ohjeessa päätin käyttää pitkästä aikaa ruistaikinaa, jota kohtaan olin saanut aikaisemmin kehitettyä pienen ennakkoluulon kokeillessani sitä mustikkapiirakkaan, ei oikein toiminut. Tässä sen sijaan mielestäni toimi oikein hyvin, toi piirakkaan sellaista hieman makeaa vivahdetta suolaisen fetan rinnalle. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä kovasti, varmasti teen uudestaan.

Tämä peruspiirakan ohje löytyi ihan vain Pirkan nettisivuilta. Erotuksena alkuperäiseen käytin tosiaan itse valmista ruispiirakkataikinaa, ja koska piirakkavuokani oli aika pieni, käytin vain kaksi kananmunaa. Lisäksi vaihdoin kerman maitoon, ja vähensin senkin määrää jottei täyte tulvisi yli.

1 pkt Pirkka ruispiirakkataikinaa (pakaste)
1 sipuli
1 prk fetaa
1 pss (n. 150 g) pakastepinaattia
2 kanamunaa
1 dl maitoa
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Sulata taikina ja pinaatti. Silppua sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä. Purista pinaatista ylimääräinen vesi esimerkiksi käsin puristamalla tai tiheän siivilän läpi. Painele taikina öljyttyyn piirakkavuokaan reunoja myöten ja levitä päälle sipuli, fetakuutiot ja pinaatti. Sekoita munat, maito sekä pikku ripaus suolaa ja pippuria, ja kaada seos piirakan päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 45 minuuttia.