Kesäkurpitsamoussaka

Muistan kun eräs työkaverini pari vuotta sitten päivitteli elokuussa, että oman pihan kasvimaa tuottaa niin paljon kesäkurpitsoja, että kaikki reseptit on testattu eivätkä lapset suostu enää syömään mitään, mikä sisältää kyseistä vihannesta. Ah, voisin ottaa tuollaisen ongelman itselleni milloin tahansa - mitä luksusta olisikaan saada nostaa herkullisia tuoreita kesäkurpitsoja omasta pihasta... Jos siellä ruudun toisella puolella on kesäkurpitsaa pursuilevia kasvimaita omaavia onnekkaita ihmisiä, tässäpä teille yksi resepti lisää, johon sitä saa halutessaan uppoamaan melkoisen kiitettävästi. Ehkä lapsillekin vielä yksi variaatio maistuisi?

n. 4 annosta

400 g jauhelihaa
2 keskikokoista kesäkurpitsaa
1 pieni munakoiso
3 tomaattia
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 dl punaviiniä
1 prk tomaattipyrettä (n. 3 rkl)
suolaa, pippuria, jauhelihamaustetta, soijakastiketta

Juustokastike
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
juoksevaa margariinia
1 dl juustoraastetta (loput pinnalle pussista pinnalle)

Leikkaa kesäkurpitsa ja munakoiso n. sentin paksuisiksi paloiksi. Voit halutessasi itkettää ne, mutta itse en yleensä jaksa; tähän saa kulumaan muutenkin ihan tarpeeksi aikaa! Ruskista viipaleet nopeasti oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Laita kulhoon odottamaan. Ruskista sen jälkeen pannussa sipuli, jauheliha ja valkosipuli, mausta kunnolla esim. jauhelihamausteella. Pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi, ja lisää pannulle ne, sekä tomaattipyre ja punaviini. Mausta maun ja tarpeen mukaan suolalla, pippurilla ja soijalla, ja anna hautua hetki miedolla lämmöllä.

Valmista juustokastike: sekoita kattilassa kylmä maito, jauhot ja pieni loraus juoksevaa margariinia. Kuumenna kokoajan sekoittaen niin kauan, että kastike suurustuu. Lisää lopuksi desi juustoraastetta ja sekoita kunnes juusto sulaa joukkoon.

Laita kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet, sekä jauhelihaseos kerroksittain uunivuokaan (ihan kuin tekisit lasagnea). Itselläni tuli näistä raaka-aineista 3 kerrosta. Kaada vuokaan viimeiseksi juustokastike, ja ripottele vielä päälle loput juustoraasteesta. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ehdottomasti parasta vasta seuraavana päivänä!

Oluella marinoitu entrecôte ja salviaporkkanat

Jäätävän hyvien paistettujen uusien perunoiden ohessa lupailin kertoa myös niiden kanssa nautituista mehevistä pihveistä ja salvialla maustetuista porkkanoista, mutta hups - kesälomameininki taisi yllättää myös meikäläisen, kun postausväli venyikin yllättävän pitkäksi! Onneksi grillauskelejä on toivottavasti vielä runsain mitoin edessäpäin, koska tätä Glorian ruoka&viinin pihviohjetta kannattaa kokeilla, erityisesti jos pidät tummasta oluesta. Vaikka oluen maku oli itseasiassa yllättävän mieto, teki pitkä marinointi pihvistä ihanan murean ja maukkaan. Ja entrecôtehan on tunnetusti voittamaton grilliliha. Ainakin meidän grillissä. Mainio sipulimajoneesi, jonka ohje löytyy niin ikään niiden herkkuperunoiden postauksesta, solahti suuhun moitteettomasti myös olutpihvin kera. Meheviä olivat myös salviaöljyllä maustetut porkkanat (ja myös kesäkurpitsat), kotimaisia naattiporkkanoitakin saa edelleen kaupasta tai torilta mielin määrin.

Katsokaa nyt näitä kuvia. Kesä! (Nälkä!)

Ohjeet kahdelle hengelle

Olutmarinoitu entrecôte (vapaalla kädellä supistettu Glorian ruoka&viinin ohjeesta)

2 kpl (n. 400 g) entrecôte-pihvejä

1/4 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl tummaa olutta

1/4 dl ruokosokeria

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

1/4 tl chilijauhetta

suolaa ja pippuria myllystä

öljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita pihvit sekä kaikki madinadin ainekset muovipussiin (mielellään kaksinkertaiseen) ja kääntele niin että pihvit ovat kauttaaltaan marinadissa. Jätä liha marinoitumaan jääkaappiin n. 4 tunniksi. Kuumenna grilli. Pyyhi pihveistä ylimääräinen marinadi ja sivele pintaan hieman öljyä. Paista pihvejä molemmin puolin 3-4 minuuttia, paksuudesta riippuen. Rouhaise lopuksi pintaan suolaa ja pippuria.

Salviaporkkanat (ja kesäkurpitsa)

muutama uuden sadon porkkana naatteineen

pieni kesäkurpitsa

puoli kourallista tuoretta salviaa

3 rkl öljyä

2 tl juoksevaa hunajaa

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kipossa öljy, hunaja, suola ja pippuri. Hienonna salvianlehdet pienemmäksi ja lisää öljyn joukkoon. Leikkaa porkkanoista naatit, mutta jätä pieni pätkä naatin tyveä koristeeksi. Leikkaa porkkanat pitkittäin puoliksi ja kesäkurpitsat pikkurillin paksuisiksi viipaleiksi. Esikeitä porkkanoita n. 4 minuuttia. Sivele vihannekset salviaöljyssä ja grillaa niihin lopuksi kaunis pinta.

Mansikka-basilikajuoma

Mikään ei huuda kesää niin kovaa kuin kotimaiset mansikat. Nyt olisi se aika kun niitä kannattaisi nauttia sydämensä kyllyydestä, ennen kuin alkaa taas kymmenen kuukauden odotus seuraavasta mansikkakaudesta haaveillen. Pitäisi itse yrittää päästä vähän pihiydestä yli - viiden euron litrahinta kun tuntuu opiskelijalompakossa melko suolaiselta - ja nauttia kotimaisen sadon herkuista niin kauan kuin voi. Onhan tässä koko loppuvuosi aikaa syödä halpoja pakastemarjoja.

Tämä ihanan piristävä juoma syntyi, kun maistoin jonkun kahvilan vastaavaa, ja yritin miettiä mitä kaikkea se mahtoi sisältää. Makunystyräni olivat erottavinaan ainakin mansikan, basilikan ja sitruunan, epäilen tosin että tuossa kahvilan juomassa oli lisäksi aimo annos sokeria, niin muikean makealta se maistui. Mansikoina voi hyvin käyttää joko tuoreita tai pakastemarjoja, tai vaikka puolet ja puolet. Pakastemansikoita lisäämällä saa juoman kivasti viileäksi.

2 annosta

n. 300 g mansikoita
1 sitruunan mehu
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
n. 2 dl vettä
(sokeria tai muuta makeutusta maun mukaan)

Jos käytät pakastemansikoita, kannattaa ehkä hieman sulattaa niitä, jottei juomasta tule liian jäistä ja paksua. Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Nauti kylmänä helteisen auringon alla.

Yrttivoilla hunnutettu kukkakaali

Kukkakaali on yksi lempivihanneksistani. Ja tällä hetkellä se on vieläpä parhaimmillaan, tuoreet kotimaiset kukkakaalit ovat niin täydellisen maukkaita ja suorastaan sulavat suussa, nam. Kotimainen kukkakaali on ihana lisäke ihan sellaisenaan höyrytettynä, mutta tämä pikku tuunaus vie tällaisen kukkakaalihullun aivan uusiin taivaisiin. Kiitos kuuluu, jälleen, uusimmalle Glorian ruoka&viini:lle, jossa kukkakaali oli hunnutettu salvia-munavoilla. Ihan sellaisenaan en reseptiä ottanut käyttöön, mutta inspiroiduin kokeilemaan yrteillä maustettua voisulaa kukkakaalin seurana. Ja voi pojat! Ihan joka päivä ei ehkä kehtaa voin kanssa läträtä, mutta ehkäpä näin kesäviikonloppuna se sallittakoon. Toimii, kuten lehdessäkin sanotaan, erityisesti kalan lisäkkeenä.

1 pieni kukkakaali
kourallinen tuoretta salviaa ja tuoretta lehtipersiljaa
50-100 g voita (omantunnon mukaan, heh)
suolaa

Höyrytä tai keitä kukkakaali kokonaisena, koosta riippuen n. 8-10 min. Varo päästämästä ylikypsäksi. Kuumenna pannulla voi ja anna kiehahtaa silputtujen yrttien kanssa, älä kuitenkaan anna voin palaa ruskeaksi. Rouhaise sekaan hieman suolaa. Leikkaa kukkakaaliin kaksi syvää viiltoa ristikkäin. Kaada yrttivoisula kukkakaalin päälle, niin että se leviää viiltoihin ja koko kukintoon. Nauti lisäkkeenä tai sellaisenaan.

Frittata pinaatilla ja fetalla

Pienellä muuntelulla perusmunakkaasta muovautuu ruokaisampi ja trendikkäämpi frittata, joka on erinomainen kiireisen, väsyneen ja supernälkäisen arki-illan pelastava ritari. Mikä mahtavinta, mukaan voi heittää lähes mitä tahansa, mitä jääkaappiin onkin sattunut pesiytymään. Ensimmäiseen frittatakokeiluuni valitsin melko perinteisesti pinaatin ja fetan, yhden ikuisista lemppariyhdistelmistäni. Frittataa varten tarvitset uuninkestävän pannun, meillä tehtävää toimitti mainiosti valurautainen parillapannu. Vaikka kyseessä onkin "vain" munakas, ruoka täytti kurnivan vatsan todella tehokkaasti - yhdestä pannullisesta saatiin kaksi ihmistä lähes ähkyn partaalle.

2 hengelle

5 kananmunaa
rasiallinen pinaattia
1 pieni tai 1/2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen raastettua parmesaania
150 g fetajuustoa
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli pieneksi. Kuullota öljyssä uuninkestävässä pannussa. Sekoita munat ja parmesaaniraaste sillä aikaa kulhossa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle pinaatit (voit säästää muutaman lehden koristeluun) ja hauduta sipulien kanssa keskilämmöllä hetki, niin että pinaatit pehmenevät mutta eivät muutu mössöksi. Kaada munaseos pannulle. Murustele feta tasaisesti frittatan päälle. Paista frittataa pannulla kunnes se on reunoilta hieman hyytynyt. Siirrä sitten pannu uuniin, ja kypsennä loppuun n. 10-15 minuuttia.

Kevätkaalia carbonaraan

Pasta carbonara on yksi meidän keittiömme ehdottomista all time favorite -ruuista. Se on täydellinen arkeen, sillä harva ruoka onnistuu olemaan niin suorastaan koukuttavan herkullista ja samaan aikaan valmistumaan niin näppärästi ja nopeasti niin vähistä (ja edullisista) raaka-aineista. Siinä on vain yksi ongelma, nimittäin pasta. Sen verran nipotan ruuan terveellisyydestä, etten tohdi kovin montaa kertaa viikossa pastaa lautaselleni laittaa. Glorian ruoka&viini (3/13) tarjosi pastalle hauskan, ja lähes yhtä edullisen mutta huimasti terveellisemmän vaihtoehdon: kevätkaalin! Kesäkurpitsa on jo vanha tuttu pastan sijaistaja, mutta pastan korvaaminen kaalilla ei ollut kyllä aikaisemmin tullut mieleeni. Siispä suurena kaalin ja carbonaran ystävänä en tietenkään voinut muuta kuin kokeilla. Eihän pastan täyteläisyyttä tietenkään oikeasti voi millään korvata, mutta tämä ihan maukas vaihtoehto niille päiville, kun kaipaa jotain hieman vähemmän hiilaripitoista. Reseptiin on tehty ihan pikkiriikkisiä muutoksia.

2 hengelle

500 g kevätkaalia
1 pkt pekonia
2 kananmunan keltuaista
suolaa, mustapippuria
parmesaania

Suikaloi kevätkaali sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta vettä kattilassa ja keitä kaaleja pari minuuttia (säästä keitinvesi). Huuhtele kaalit kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja kaalit säilyvät kauniin vihreinä. Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää pannulle kaalit ja sekoittele lämpimäksi. Sekoita joukkoon keltuaiset niin että ne paksuuntuvat hieman, mutta eivät muutu munakokkeliksi. Raasta päälle reilusti parmesania!

Chilikatkarapu-verigreippisalaatti

Kevyttä, raikasta ja hyvää - sellaista suuhunpantavaa kaipaa kesäihminen tällaisina lämpimän aurinkoisina toukokuun viimeisinä päivinä. Ellei sitten ole jo täyttänyt mahaansa jäätelöllä. Mutta tämä näppärä pikku salaatti on kaikkea sitä. Keksittiin yhdistelmä kun piti löytää käyttökohde ylijäämä-aiolille, jota on vähän mahdoton valmistaa pelkästään kahdelle syöjälle. Kesän bikinikuntoa ajatellen tämä salaatti on myös ehkä vähän järkevämpi valinta kuin se jäätelö. Vaikka kyllähän jäätelökin tekee hyvää silloin tällöin.

2 hengelle

130 g (1 pussillinen) isoja pakastekatkarapuja
1 avokado
1 verigreippi
ripaus chilihiutaleita
1 valkosipulinkynsi
salaatinlehtiä
öljyä paistamiseen

kastikkeeksi aiolia

Sulata katkaravut. "Fileoi" verigreippi, eli leikkaa liha irti niin ettei siihen jää valkoista osaa. Pilko salaatti ja avokado. Hienonna valkosipuli ja kuullota öljyssä chilin kanssa. Lisää katkaravut ja freesaa ne nopeasti valkosipuli-chiliöljyssä. Kokoa salaatti ja tarjoa aiolin kanssa.

Snack-parsat

Parsa = kevät. Termisyydestä viis - parsat ovat kaupoissa, siis kevät on täällä! Omasta mielestäni parsa on ehkä parhaimmillaan ihan perinteisesti kevyesti höyrytettynä tai keitettynä ja hollandaise-kastikkeen kanssa. Päätinkin itseasiassa kokeilla kastikkeen valmistamista jossain vaiheessa lähiaikoina ensi kertaa itse, joten ehkä palaan aiheeseen piakkoin. Tällä kertaa kuitenkin tyydyin toiseen luottoparsaan, joka ei kyllä jää kauas edellämainitusta. Ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä parsaa! Niin yksinkertaista ja vie kielen mennessään. Sopii hyvin naposteluruuaksi, alkuruuaksi tai vaikka lisukkeeksi. Lihaan kääriminen on myös kätevä tapa saada lievästi parsakammoiset huijattua parsan pauloihin. Kinkkuparsoja voi syödä sellaisenaan, tai esimerkiksi aiolin kanssa, kuten me tällä kertaa.

Niin helppoa:

tuoreita vihreitä parsoja
ilmakuivattua kinkkua

Napsauta parsoista kuivat kannat pois, kääri ne kinkkuihin ja paista uunissa ritilällä 225 asteessa n. vartti. Kannattaa muuten laittaa jokin astia alle, ellei halua siivota kinkuista valuneita nesteitä uunin lattialta. Parsat kannattaa kuitenkin paistaa ritilällä, jotta niistä tulee mukavan rapsakoita. Paistamisen voi suorittaa myös erinomaisesti grillissä, mikäli sellainen tilaisuus siunaantuu.

Aioli:
1 kananmuna
3 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
2 dl öljyä
ripaus suolaa

Mittaa kaikki ainekset korkeaan astiaan ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Smetanassa haudutettu pestobroileri

No kylläpäs tänne kerkeää nykyään kirjoittelemaan harvakseltaan. Harmittaa, ja vähän hävettääkin. Kyllähän sitä nyt hyvänen aika ihmisen pitää syödä, vaikka kiire olisikin. Tälläkin kertaa luvassa hyvin yksinkertainen hävikinestoruoka, ei siis oikeastaan mikään oikea resepti. Näin poistettiin meidän jääkaapista pyörimästä olutpadasta jäänyt smetana, sekä pestopurkin jämät. Kai tätä voisi siis ainakin jollain tasolla sukseeksi nimittää. Oli se aika hyvääkin.

(Lisukkeena paistettua ruusukaalia ja paahdettuja cashew-pähkinöitä, nam)

2 kpl maustamattomia broilerin filepihvejä
n. 1-2 dl smetanaa
n. 3 rkl vihreää pestoa
oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Noin puoli tuntia ennen paistamista rouhi fileiden molemmille puolille suolaa ja hieman pippuria, lorauta päälle oliiviöljyä. Paista kanat öljyssä molemmin puolin lähes kypsiksi. Lisää smetana ja pesto, sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Guacamole

Tovi sitten mediassa kohistiin erään nimeltämainitsemattoman merkin valmis-guacamoledipistä, joka nimestään huolimatta sisältää vain parisen prosenttia avokadoa. Kyseistä "guacamolea" maistaneena on kyllä vaikea uskoa edes siihen kahden prosentin avokadopitoisuuteen... suoraan sanottuna kuvottavinta kamaa mitä olen ikinä maistanut. Hyh. Sitäpaitsi, miksi ihmeessä kukaan ostaisi tuollaista epäilyttävän vihertävää mönjää, kun aidon tavaran valmistaminen on helppoa ja nopeaa kuin Corona-pullon korkin avaaminen? ¡Vamos!

1,5-2 kypsää avokadoa
1 pieni punasipuli
puolikkaan limen mehu
ripaus suolaa

Mössää avokado kulhossa (saa jäädä sattumia, nam!). Silppua punasipuli niin pieneksi kuin pystyt, sekoita se avokadon joukkoon. Purista sekaan limemehu ja mausta ripauksella suolaa.

Laiskan tytön tomaattikeitto

Tämä tomaattikeitto on tuttavuus jo pitkän ajan takaa, ja vierailee keittiössäni aina säännöllisin väliajoin (tosin nykyään hieman harvemmin kun taloutemme miespuolisen edustajan mielestä ruuan pitää jostain syystä olla pureskeltavaa ja siinä pitää olla lihaa). Keitto on arkinen ja todellakin laiskan kokin versio, mutta sitäkin maittavampi. Jos haluaa tuunata hienommaksi, voi laittaa mukaan ihan aitoakin tomaattia (tosin tähän aikaan vuodesta en voi suositella lähestymään noita hevi-osastolla kelmeän punertavina, mauttomina ja kovina möllöttäviä tomaattihaamuja). Ystäväni on soittanut pari kertaa ruokakaupasta tiedustellakseen mitä aineksia siihen tomaattikeittoon tulikaan. En siis ilmeisesti ole ainoa joka keitosta pitää! Ruuan tulisuus ja valkosipulisuus vaihtelee mielialan mukaan. Tästä ohjeesta tulee n. 3-4 annosta, riippuen syöjien ruokahalusta.

500 g (1 prk) paseerattua tomaattia
1 iso sipuli
2 - 3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
100 g tuorejuustoa (esim. maustamatonta, ruohosipuli tai valkosipuli)
n. 2 pientä kuivattua chiliä, tai chilijauhetta maun mukaan
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl sokeria
timjamia
soijakastiketta
öljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja valkosipuli, ja kuullota ne murskatun chilin kanssa kattilassa (mielellään pinnoitetussa) pehmeiksi. Lisää paseerattu tomaatti, vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. Mausta sokerilla, soijakastikkeella (tai vaihtoehtoisesti suolalla) ja timjamilla. Lisää tuorejuusto aivan lopuksi ja sekoita kunnes se on sulanut kunnolla joukkoon. Itse tykkään tarjota keiton raejuuston kanssa, tulee hieman ruokaisammaksi ja sopii mielestäni hyvin.

Ruusukaalipannu

Vaikkei meillä mitään varsinaisia karppaajia ollakaan, eikä pystyttäisikään koska pasta maistuu vähän liiankin hyvin, jostain syystä saan aina miellyttävän hyvän omantunnon fiiliksen kun onnistun pari kertaa viikossa kehittämään ruokalistalle vähähiilarisen aterian. Niin se yleinen mielipide vain vaikuttaa... Jotenkin aina tuntuu vaikealta keksiä uusia ja mielenkiintoisia vhh-lisukkeita meidän perus kanafileelle. Ei sitä aina jaksaisi samaa salaattia syödä. Eikä parsakaalia. Siksi olin aivan innoissani, kun bongasin tämän ohjeen Pumpkin Jamin blogista. Sitä oli välittömästi pakko testata. Periaatteessa aika vaivaton, ruusukaalien nyppimistä lukuunottamatta. Todella hyvää! Suosittelen lämpimästi.

Lisäkkeeksi kahdelle:

1 pss cashewpähkinöitä
1 pkt (200 g?) tuoreita ruusukaaleja
1 pkt tuoretta pinaattia
öljyä paistamiseen
loraus siirappia
loraus vaaleaa balsamicoa tai valkoviinietikkaa

Paahda cashewpähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kivaa väriä pintaan. Siirrä ne odottamaan. Leikkaa ruusukaalien puiseva kanta pois, ja nypi lehdet irti toisistaan. Hienonna pinaatteja hieman, jos ne ovat kovin isoja. Kuullota ruusukaaleja pannulla öljyssä noin minuutin verran. Lorauta sekaan hieman siirappia tai vaahterasiirappia ja vaaleaa balsamicoa. Rouhaise päälle hieman suolaa. Lisää pinaatit kääntele muutaman kerran ympäri, älä kuitenkaan anna pehmetä liikaa. Ripottele päälle vielä cashewpähkinät, tarjoa lisäkkeenä.

Maa-artisokkakeitto

Elin pikkukeittiössäni 3 vuotta ilman sauvasekoitinta uskotellen itselleni, etten sellaista tarvitse, ja noudattaen pikkukeittiössä elävän tiukkaa sääntöä, ettei mitään ylimääräisiä vempaimia hankita täyttämään minimaalista kaappitilaa. Pikku hiljaa sellaisia reseptejä kuitenkin alkoi kerääntymään, joissa sauvasekoitin oli joko erittäin huomattavasti ruoanvalmistusprosessia helpottava tai jopa välttämätön väline. Kiusaus kasvoi. Lopulta kamelin selkä katkesi, ja marssin Giganttiin. Tässä ensimmäinen toivelistalle kerääntyneistä resepteistä!

Mulla oli aika suuret odotukset tämän keiton suhteen, olen kuullut niin paljon kehuja t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-ä maa-artisokkakeitosta. Ehkä odotukset olivat liian korkealla (taas), tai taidot eivät riittäneet, mutta en ihan älyttömästi syttynyt. En tosin myöskään ole mikään suuri sosekeittojen ystävä. Keitto on kovin miedon makuista. Ehkä se toimisi paremmin pienenä alkuruoka-annoksena?

4:lle hengelle
800 g maa-artisokkaa
5 dl kevytmaitoa
3 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
(loraus valkoviiniä)

Paahda parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päällä pellillä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, tai kunnes ne ovat aivan rapeita. Ota siivut jäähtymään.

Kuori maa-artisokat ja pilko tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Keitä maa-artisokkia kunnes ne pehmenevät (yllättävän nopeasti). Valuta vesi pois, ja lisää kattilaan maito ja kerma, sekä halutessasi loraus valkkaria. Kuumenna. Soseuta samettiseksi soseeksi sauvasekoittimella, ja ohenna vielä tarvittaessa maidolla jos keitto tuntuu paksulta. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoa murskatun parmankinkun ja tuoreen leivän kanssa.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoka

Hyvä ruoka on yksinkertaista. Tämä ruoka on äärimmäisen yksinkertaista. Niin yksinkertaista että alkaa jo epäilyttää.. mutta kun taas haarukoi suuhunsa mehevän vuohejuuston peittämän kesäkurpitsapalan, epäilyksille ei ole sijaa. Kesäkurpitsa- ja vuohenjuustoviipaleita uunivuoassa, kutsuttakoon sitä siis juhlallisesti kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoaksi! Resepti on nappaistu joskus Yhteishyvästä. Oivallinen vähähiilarinen lisäke lihalle, kanalle tai kalalle, tällä kertaa lautaselle pääsi kumppaniksi sitruunaista pestolohta.

3:lle hengelle

1 iso kesäkurpitsa
1 pötkö (200 g) vuohenjuustoa
pari lusikallista pestoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Leikkaa kesäkurpitsat ja vuohenjuusto viipaleiksi. Vuohenjuusto kannattaa leikata mahdollisimman ohueksi, ja niin että juusto- ja kurpitsaviipaleita on suurin piirtein sama määrä. Asettele viipaleet vuorotellen laakeaan uunivuokaan. Sivele viipaleet kevyesti pestolla, rouhaise päälle ripaus suolaa ja pippuria ja lopuksi loraus oliiviöljyä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Tom Kha Gai

Rakastan thaimaalaista ruokaa, mutta siihen on aika vaikea saada kotona ihan oikeanlaisia makuja. Yksi perinteinen ruoka thaikkukeittiöstä kuitenkin löytyy, jonka valmistuksen pystyy kuka tahansa suorittamaan käden käänteessä - nimittäin kana-kookoskeitto Tom Kha Gai! Vain vihannesten pilkkomiseen menee hieman ainaa, muuten keitto valmistuu nopsasti arki-iltanakin. Ja pieni tulisuus lämmittää mukavasti näin syysiltoina. Aivan helpoimmillaan keiton voi valmistaa käyttämällä valmista Tom Kha -maustesekoitusta, jota löytyy useimmista ruokakaupoista. Keitto on näinkin jo erittäin hyvää, mutta hifistelijä valmistaa keiton tietenkin käyttämällä aitoa galangal-juurta ja kaffirlimenlehtiä. Ainakin Kampin K-supermarketista löytyy molempia ihan irtotavaranakin (kaffirlimen lehdet tosin kuivattuna). Kermaisen täyteläisen keiton ystävä käyttää kaksi tölkkiä kookosmaitoa, kevyemmän vaihtoehdon haluava korvaa toisen vedellä tai vaikkapa kanaliemellä.

4:lle hengelle

450 g maustamattomia kanan fileesuikaleita
1 rasia kirsikkatomaatteja
4 isoa herkkusientä
1-2 isoa porkkanaa
1 lime
1-2 tölkkiä kookosmaitoa
2,5 rkl kalakastiketta
1 punainen chili
(vettä)

Seuraavat ainekset voit korvata valmiilla Tom Kha -mausteseoksella (Santa Maria):

5 cm pala galangal-juurta
1 punainen chili (käytä siis 2 kpl mikäli et käytä valmista maustemixiä)
3 kaffir-limen lehteä

Kuumenna kookosmaito kattilassa. Jos käytät vain yhden kookosmaidon, jatka lientä n. 6 desillä vettä. Kahdellakin tölkillä voi heittää vielä pari desiä vettä perään (koska liemi on parasta!). Poista chilin siemenet ja silppua pieneksi. Kuori ja viipaloi galangal ohuiksi viipaleiksi. Lisää liemeen galangal, chili sekä kaffirlimenlehdet hienoksi murskattuna (tai jos käytät maustesekoitusta, lisää se nyt yhden pilkotun chilin kera). Kun liemi kiehuu, lisää ohuiksi suikaleiksi pilkotut porkkanat. Anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää tämän jälkeen viipaloidut herkkusienet, anna kiehua pari minuuttia, ja lisää sitten kanasuikaleet. Anna kiehua 5 minuuttia tai kunnes kana on kypsää. Älä keitä liikaa sillä kana muuttuu nopeasti sitkeäksi. Ota kattila liedeltä, maista mausteet, mausta kalakastikkeella ja limen mehulla, ja lisää ihan lopuksi puolitetut kirsikkatomaatit. Voit heittää keittolautasille vielä limelohkot makua tuomaan.

Borssikeitto (kasvis)

Keittolinjalla jatketaan. Kuten myös sesongin kasvikset -linjalla! Miesasukki oli taannoin pari päivää reissussa, joten minulle tarjoutui oiva tilaisuus kokeilla ruokia jotka eivät välttämättä menisi hänen seulastaan läpi. Kuten kasvisborssikeitto. On vaikea keksiä toista keittoa, joka sopisi yhtä hyvin sateiseen, kylmään ja pimeään lokakuun iltaan, ja vieläpä hyödyntäisi täydellisesti kauden juureksia. Ja punajuuri tekee keitosta vielä niin houkuttelevan värisen, ah. Tämähän olisi myös aivan supervähäkalorista... mikäli ei iskisi päälle valtavaa smetanaklönttiä niinkuin minä. :D Ohje on hieman muokattu ja lihaton versio Maku-lehden reseptistä.

Ai niin, miesasukki maisteli keiton jämät tullessaan kotiin ja kaikista epäluuloistani huolimatta antoi jopa kehuja.

(kuva on kauhea koska järkkärikin oli reissussa)

n. 4:lle hengelle

3 isoa porkkanaa
2-3 punajuurta
puolikas iso valkokaali
1 punasipuli
2 kasvisliemikuutiota
n. 10 dl vettä
ripaus timjamia ja mustapippuria
öljyä
loraus punaviinietikkaa (ei ollut, käytin vaaleaa balsamicoa)

Leikkaa kaali ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Kuori punajuuret ja porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa, kunnes ne pehmenevät hieman. Lisää vesi, liemikuutiot ja mausteet, keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Tarjoa smetananokareen kera.

Pinaattikeitto

Tuo tuttu ja turvallinen, nostalginen arkikeitto. En tajua, miksi en ollut aiemmin kokeillut valmistaa pinaattikeittoa itse. Pakastekuutioita olin ostanut useastikin, mutta niiden sulattamisessahan menee suurinpiirtein saman verran aikaa kuin jos keiton valmistaa itse. Tällä kertaa käytin turvallisesti pakastepinaattia, ensi kerralla voisi kokeilla ihan oikeaa tuoretta tavaraa. Ja keiton kaveriksi tietysti keitettyjä kananmunia!

3 rkl margariinia
5 rkl vehnäjauhoja
1 l kevytmaitoa
1 pss pakastepinaattia
ripaus suolaa, sokeria ja valkopippuria

Sulata rasva (mielellään pinnoitetussa) kattilassa. Lisäää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää maitoa ensin vähän, ja sekoita niin että margariini-jauhoseos sekoittuu aivan tasaiseksi. Kukaan ei halua pinaattikeittoonsa paakkuja! Lisää loppu maito sekä pinaatit. Anna kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Tarjoa leivän ja keitettyjen kananmunien kanssa.

Makkaragratiini

Ääk taas se on täällä, maanantai! Tällä viikolla olisi tarkoitus palata sekä koulunpenkille että työsorvin ääreen, mutta jostain syystä se ei edes tunnu kamalan masentavalta. Mikä lie syyllinen äkilliseen syyspirteyteen? Ehkä sukulaisten pihamaalta saadut kotimaiset omenat? Ei-lomailukin voi kaiketi olla välillä virkistävää. Epäilen kuitenkin ettei tämä äkillinen energiavirta välttämättä kestä kovin pitkälle syksyiseen arkeen, joten varmuuden varalta kannattaa olla varastossa reseptejä, jotka eivät vaadi oikeastaan ollenkaan vaivannäköä. Tai no, ehkä tätä en nyt ihan reseptiksi kutsuisi, pikemminkin ruokavinkiksi. Idea lainattiin Hellapoliisilta. Maittava perusmättö pelastaa väsyneenä arki-iltana. Bonarina vähähiilarisuus!

Tarvitset kolmea raaka-ainetta: paketillisen makkaraa, pussillisen valmista kasvisgratiinia (pakaste, esim. Apetit) ja juustoraastetta.

Leikkaa makkarat siivuiksi ja ruskista nopeasti pannulla. Kaada makkarat ja gratiiniainekset uunivuokaan, sekoita ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes juustoraaste on saanut hieman väriä. It's that simple.

Varhaiskaali-broileriwok

Vaikka pastanhimo vaivaa tasaisin väliajoin, enkä sano koskaan ei hyvälle pizzalle, välillä tekee hyvää syödä vähähiilarinenkin ateria. Ruusuisissa mielikuvissani yritän vähentää nopeita hiilihydraatteja ruokavaliossani, todellisuudessa meillä syödään vähähiilarista noin kerran-pari viikossa. No, kai sekin on parempi kuin ei ollenkaan? Tyypillisimmin nämä ateriat sisältävät maustamattomia kanan rintafileitä mausteenaan oliiviöljyä, soijakastiketta, suolaa ja pippuria, paistettuna parillapannulla ja lisukkeenaan salaattia tai höyrytettyjä / paistettuja vihanneksia. Joskus kana vaihtuu possuun tai loheen. Tämä wokki sen sijaan on hauska bongaus Valion reseptiarkistosta, tosin olen yksinkertaistanut hieman: esimerkiksi omenamehun sijaan lorautin tällä kertaa sekaan tilkan siirappia makeutukseksi. Makua ja ripauksen poltettakin wokkiin (no jaa, ehkä tämä on ennemminkin mössöä) Viola Afrikan paprika -tuorejuusto, joka on itseasiassa yllättävän voimakkaan makuista. Jos siis ei erityisemmin pidä paprikan mausta, kannattaa ehkä käyttää jotain toista maustettua tuorejuustoa, voisin kuvitella että esimerkiksi ruohosipuli tai valkosipuli toimisi hyvin.

4 hengelle:

1 pieni tai 1/2 isoa varhaiskaalia
3 isoa porkkanaa
500 g maustamattomia broilerin filesuikaleita
1 sipuli (tai pari kevätsipulia)
suolaa, pippuria, soijakastiketta
vaaleaa balsamicoa tai etikkaa
siirappia
100-200 g afrikan paprika -tuorejuustoa

Leikkaa kaali suikaleiksi ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota sipulia öljyssä pannulla, lisää sen jälkeen kaali ja porkkanaraasteet. Itse jouduin tekemään tämän satsin kahdella pannulla, kun yksi kävi liian ahtaaksi. Kaali kyllä kutistuu kuullottuessaan. Kuullota, kunnes kaali muuttuu hieman läpikuultavaksi ja pehmeäksi. Älä anna kuitenkaan kaalin päästä ihan mössöksi, ideana on että ruuassa on hieman purutuntumaakin. Lorauta sekaan tilkka soijakastiketta, vaaleaa balsamicoa ja siirappia. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Tarkista maut, mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla.

Pari sanaa pavuista

Kaikki varmaan tietävät ne pakastealtaasta löytyvät vihreät pitkulapavut. No nehän eivät ole mitenkään kovin erikoisen makuisia - ihan ok, mutta lähinnä niitä syö siksi että tulisi syötyä jotain vihreää ja terveellistä. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut (enkä muistaakseni edes nähnyt? ainakaan tiedostanut nähneeni) kyseisiä papuja tuoreena. Nyt niitä saa! Papuja oli ilmestynyt lähikauppaamme, ja lähes samanaikaisesti putosi postiluukusta myös Glorian ruoka&viini, jossa olikin pitkäpavuista iso juttu ja muutama resepti. En lähtenyt vielä testaamaan Glorian ohjeita, mutta inspiroiduin kuitenkin ostamaan papuja. Eivät muuten olleet hinnallakaan pilattuja, vajaa 7 euroa kilo, ja nuo pavuthan eivät paina yhtään mitään.

Pavuista napsautetaan poikki varrentynkä, ja ennen valmistusta ne tulee vielä nopeasti ryöpätä, kiehauttaa kevyesti suolatussa vedessä viitisen minuuttia. Pavuissa on jonkinlaista myrkyllistä ainetta, joka muuttuu vaarattomaksi kuumennettaessa. Nyt ensimmäisellä kokeilukerralla tyydyin vaan paistamaan pavut ryöppäyksen jälkeen voissa, pilkoin sekaan yhden valkosipulin makua tuomaan. Tuskin tarvitsee edes sanoa, että maku oli hieman eri kuin pakasteversiossa. Ensi kerralla aion pilkkoa pannulle lisäksi pekonia, tai testata jotain Glorian papuohjeista. Toivottavasti tuoreita papuja saa kaupasta vielä jonkin aikaa, tässä on nimittäin mainio ja terveellinen lisäke paistetulle kalalle, kanalle tai vaikka grillipihville!