Uusien perunoiden uusi päivä

Eräänä kauniina kesäpäivänä eteemme avautui tilaisuus päästä grillin ääreen. Sellaista ei tietenkään voi jättää käyttämättä, ja piti harkita hartaasti millaisten grilliherkkujen valmistamiseen tämän tilaisuuden hyödyntäisi. Entrecôten kutsu oli vastustamaton, siitä kerrottakoon toisessa postauksessa. Pihvi kaipasi tietenkin lisukkeita, ja niiden virkaa saivat toimittaa ihanat kotimaiset naattiporkkanat ja eiliseltä päivältä yli jääneet uudet perunat. Porkkanat hunnutettiin salviaöljyllä ja perunat, niin ikään salvialla maustetut, saivat seurakseen Glorian ruoka&viinin innoittaman makeansuloisen sipulimajoneesin. Vaikka pihvi on aina hyvää, tämän aterian voittajaksi kiri kuitenkin kirkkaasti rapeiden perunoiden ja herkullisen karamellisoidulla sipulilla maustetun majoneesin yhdistelmä.

2 hengelle

Paistetut uudet perunat
n. 10 keitettyä uuden sadon perunaa
kourallinen tuoretta salviaa
öljyä
suolaa myllystä

Paloittele perunat puoliksi tai neljään osaan. Kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää pannulle kokonaiset salvian lehdet ja anna niiden kypsyä hetki ja maustaa öljyä. Lisää sitten perunat ja paista kunnolla rapeiksi. Rouhi päälle reippaasti hyvälaatuista suolaa. Tarjoa sipulimajoneesin kera.

Sipulimajoneesi
1 keskikokoinen punasipuli
2 rkl sokeria
loraus vaaleaa viinietikkaa
1 kanamuna
1,5-2 dl rypsiöljyä
1 rkl dijon-sinappia
1 tl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja kuullota pannulla pehmeäksi. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle sokeri ja tilkka vaaleaa viinietikkaa ja hauduta kunnes sipuli karamellisoituu ja muuttuu tahmeaksi. Jäähdytä.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon kananmuna, rypsiöljy, dijon-sinappi ja sitruunamehu. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita jäähtynyt sipuli majoneesin joukkoon.

Basilika-parmesanmuffinit

Kun ilmat ovat näin ihanat, tulee vietettyä tavallista enemmän aikaa ulkona. Kantakaupungissa asuvana tulee kesällä hyödynnettyä Helsingin erinomaista puistotarjontaa melkoisen ahkerasti, ja lähipuistoani olenkin alkanut pitää lähes henkilökohtaisena takapihanani, sellaista oikeaa kun en omista. Ei enää edes haittaa, kuinka monen aasialaisturistin matkakuvissa esiinnyn taustalla bikineissä, heh. Puistohengailuun on tietenkin syytä varustautua asianmukaisin eväin. Tuoreet kirsikat ja mansikat ovat tässä suhteessa aika kovaa valuuttaa, mutta jos haluaa hemmotella itseään ja kanssahengailijoita jollain vähän ruokaisammalla, suolaiset muffinit ovat aika veikeä ja erittäin helposti kuljetettava vaihtoehto. Piknikeväitä miettiessä syntyivät nämä italialaishenkiset muffinit.

n. 10-12 muffinia

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
150 g turkkilaista jugurttia
1 dl oliiviöljyä
1 dl aurikokuivattua tomaattia (silppuna)
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl sipulijauhetta
1 dl raastettua parmesan-juustoa
reilu kourallinen tuoretta basilikaa

Sekoita keskenään kuivat aineet, raastettu juusto ja pieneksi silputtu basilika. Vatkaa toisessa kulhossa munat vaahdoksi ja sekoita joukkoon jogurtti, oliiviöljy ja aurinkokuivatut tomaatit. Yhdistä jauho- ja munaseokset varovasti sekoitellen. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Mansikka-basilikajuoma

Mikään ei huuda kesää niin kovaa kuin kotimaiset mansikat. Nyt olisi se aika kun niitä kannattaisi nauttia sydämensä kyllyydestä, ennen kuin alkaa taas kymmenen kuukauden odotus seuraavasta mansikkakaudesta haaveillen. Pitäisi itse yrittää päästä vähän pihiydestä yli - viiden euron litrahinta kun tuntuu opiskelijalompakossa melko suolaiselta - ja nauttia kotimaisen sadon herkuista niin kauan kuin voi. Onhan tässä koko loppuvuosi aikaa syödä halpoja pakastemarjoja.

Tämä ihanan piristävä juoma syntyi, kun maistoin jonkun kahvilan vastaavaa, ja yritin miettiä mitä kaikkea se mahtoi sisältää. Makunystyräni olivat erottavinaan ainakin mansikan, basilikan ja sitruunan, epäilen tosin että tuossa kahvilan juomassa oli lisäksi aimo annos sokeria, niin muikean makealta se maistui. Mansikoina voi hyvin käyttää joko tuoreita tai pakastemarjoja, tai vaikka puolet ja puolet. Pakastemansikoita lisäämällä saa juoman kivasti viileäksi.

2 annosta

n. 300 g mansikoita
1 sitruunan mehu
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
n. 2 dl vettä
(sokeria tai muuta makeutusta maun mukaan)

Jos käytät pakastemansikoita, kannattaa ehkä hieman sulattaa niitä, jottei juomasta tule liian jäistä ja paksua. Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Nauti kylmänä helteisen auringon alla.

Yrttivoilla hunnutettu kukkakaali

Kukkakaali on yksi lempivihanneksistani. Ja tällä hetkellä se on vieläpä parhaimmillaan, tuoreet kotimaiset kukkakaalit ovat niin täydellisen maukkaita ja suorastaan sulavat suussa, nam. Kotimainen kukkakaali on ihana lisäke ihan sellaisenaan höyrytettynä, mutta tämä pikku tuunaus vie tällaisen kukkakaalihullun aivan uusiin taivaisiin. Kiitos kuuluu, jälleen, uusimmalle Glorian ruoka&viini:lle, jossa kukkakaali oli hunnutettu salvia-munavoilla. Ihan sellaisenaan en reseptiä ottanut käyttöön, mutta inspiroiduin kokeilemaan yrteillä maustettua voisulaa kukkakaalin seurana. Ja voi pojat! Ihan joka päivä ei ehkä kehtaa voin kanssa läträtä, mutta ehkäpä näin kesäviikonloppuna se sallittakoon. Toimii, kuten lehdessäkin sanotaan, erityisesti kalan lisäkkeenä.

1 pieni kukkakaali
kourallinen tuoretta salviaa ja tuoretta lehtipersiljaa
50-100 g voita (omantunnon mukaan, heh)
suolaa

Höyrytä tai keitä kukkakaali kokonaisena, koosta riippuen n. 8-10 min. Varo päästämästä ylikypsäksi. Kuumenna pannulla voi ja anna kiehahtaa silputtujen yrttien kanssa, älä kuitenkaan anna voin palaa ruskeaksi. Rouhaise sekaan hieman suolaa. Leikkaa kukkakaaliin kaksi syvää viiltoa ristikkäin. Kaada yrttivoisula kukkakaalin päälle, niin että se leviää viiltoihin ja koko kukintoon. Nauti lisäkkeenä tai sellaisenaan.

Frittata pinaatilla ja fetalla

Pienellä muuntelulla perusmunakkaasta muovautuu ruokaisampi ja trendikkäämpi frittata, joka on erinomainen kiireisen, väsyneen ja supernälkäisen arki-illan pelastava ritari. Mikä mahtavinta, mukaan voi heittää lähes mitä tahansa, mitä jääkaappiin onkin sattunut pesiytymään. Ensimmäiseen frittatakokeiluuni valitsin melko perinteisesti pinaatin ja fetan, yhden ikuisista lemppariyhdistelmistäni. Frittataa varten tarvitset uuninkestävän pannun, meillä tehtävää toimitti mainiosti valurautainen parillapannu. Vaikka kyseessä onkin "vain" munakas, ruoka täytti kurnivan vatsan todella tehokkaasti - yhdestä pannullisesta saatiin kaksi ihmistä lähes ähkyn partaalle.

2 hengelle

5 kananmunaa
rasiallinen pinaattia
1 pieni tai 1/2 isoa sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen raastettua parmesaania
150 g fetajuustoa
ripaus suolaa ja pippuria
öljyä paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko sipuli ja hienonna valkosipuli pieneksi. Kuullota öljyssä uuninkestävässä pannussa. Sekoita munat ja parmesaaniraaste sillä aikaa kulhossa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle pinaatit (voit säästää muutaman lehden koristeluun) ja hauduta sipulien kanssa keskilämmöllä hetki, niin että pinaatit pehmenevät mutta eivät muutu mössöksi. Kaada munaseos pannulle. Murustele feta tasaisesti frittatan päälle. Paista frittataa pannulla kunnes se on reunoilta hieman hyytynyt. Siirrä sitten pannu uuniin, ja kypsennä loppuun n. 10-15 minuuttia.

Tuorepinaattipiiras vuohenjuustolla

Olen aiemminkin sanonut täällä blogissa, että pidän piirakoista koska ne ovat niin käteviä arjessa, taipuvat niin lounaaksi, välipalaksi tai salaatilla täydennettynä illalliseksi - tai vaikka brunssille! Ne valmistuvat myös lähes poikkeuksetta hyvin vähällä vaivalla, vaikka jaksaisi tehdä taikinankin itse (täytyy tunnustaa, kröhm, että näin ei käy kovin usein omalla kohdallani). Piirakoiden plussat -listaa jatkaakseni, niihin saa heitettyä usein kätevästi myös jääkaappiin jämähtäneet ylijäämäkamat. Tällä kertaa poistolistalla oli vuohenjuusto, jonka kaveriksi laitoin tuoretta pinaattia ja kirsikkatomaatteja.

1 annos piirakkataikinaa
1 pötkö vuohenjuustoa
1 rasia baby-pinaattia
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 munaa
kourallinen parmesaaniraastetta
1 dl maitoa
ripaus suolaa ja pippuria

Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Hienonna puolet pinaateista, leikkaa tomaatit puoliksi ja vuohenjuusto siivuiksi. Levitä kaikki ainekset tasaisesti taikinan päälle. Sekoita kulhossa munien rakenne rikki, lisää maito, raastettu parmesaani ja ripaus suolaa ja pippuria. Kaada seos piirakkavuokaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia. Tarjoa loput tuoreesta pinaatista piirakan kanssa.

Kukkakaalipasta

Hassua kuinka tätä blogia selaillessa voisi melkeinpä saada vaikutelman että meillä syödään hirvittävän usein kasvisruokaa! Ylävalikon kasvis-luettelokin ylittää muut kategoriat pituudellaan reippaasti. Vaikka itse syönkin oikein mielelläni kasvisruokaa, on tunnustettava että tämä skenaario ei (ikävä?) kyllä pidä paikkansa. Kyllä meillä vaan lihaa syödään ja paljon useammin kuin pelkkää vegeä. Jostain syystä vain nuo lihaisammat ruuat tuppaavat usein olemaan niitä tuttuja ja turvallisia, tai sitten niin yksinkertaisia ettei niistä jaksa tai kehtaa vaivautua tänne bloggaamaan. Ehkä pitäisikin ottaa oikein asiakseen etsiä uusia lihapitoisia reseptejä testailtavaksi! No, kasvislinjalla mennään vielä tällä kertaa.

Tämä on erään yksinäisen illan resepti, joka syntyi kun olin hetken mielijohteessa ostanut kaupasta pikkuruisen kukkakaalin. Kotona sitten mietiskelin että mitenhän tästä nyt pyöräyttäisi jonkinlaisen aterian. Ja helpoimman kautta, pastaanhan sitä päädyttiin. Kukkakaali on jännä vihannes. Se on raikas ja rapsakka sellaisenaan, mutta tässä pastan seassa sen olemus muuttuu jollain tapaa jopa kermaisen pehmeäksi. Ihanan lempeän makuista ja helppoa ruokaa.

2 hengelle

pennepastaa kahdelle

1 keskikokoinen kukkakaali
pinjansiemeniä
2 dl kermaa
parmesaania
suolaa
2 valkosipulinkynttä

Leikkaa kukkakaali pieniksi nupuiksi. Keitä pasta ja kukkakaalinuput reilussa määrässä suolattua vettä (tsekkaa pastan keittoaika, kukkakaali tarvitsee n. 10 minuuttia). Paahda pinjansiemenet kullanruskeiksi kuumalla kuivalla pannulla. Siirrä siemenet odottamaan. Silppua valkosipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää kerma, anna kiehua hetki ja mausta ripauksella suolaa. Valuta kukkakaalit ja pastat, ja kippaa ne kerman sekaan pannulle. Sekoita ja painele kukkakaaleja hieman muhjuksi. Annostele lautasille ja ripottele päälle pinjansiemeniä ja reilusti (todella reilusti) raastettua parmesania.

Avokado-pestorisotto

Viimeisen vuoden aikana erityisesti sen pastan pääraaka-aineena mainetta niittänyt avokado on kuin huomaamatta pesiytynyt keittiömme vakioasukkaaksi. Pastan, salaattien ja guacamolen satunnaisnautinnan lisäksi avokadoa syödään meillä lähes joka aamu ruisleivän päällä (jälkiuuniruisleipä+avokadoviipaleet, suosittelen!). Vaikka opiskelijan ruokabudjetissa tämän pitkät matkat Suomen ruokakauppoihin matkaavan hedelmän hinta hieman kirpaiseekin, ei tuota kermaisen pehmeää mutta silti raikasta makua vain voi vastustaa. Eipä oikeastaan kannatakaan, sillä avokado on myös melkoinen terveyspommi: runsaasti hyvää rasvaa, kaliumia ja B-, E- sekä K-vitamiinia. Kyllä kiitos! Tällä kertaa avokado pääsi meidän keittiössämme pastan sijaan loistamaan risotossa.

2 hengelle pääruoaksi

2 pientä salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
vajaa 2 dl risottoriisiä
n. 5 dl kuumaa kasvislientä
ruukku tuoretta basilikaa
4 rkl hyvää vihreää pestoa (ei mitään Rainbow-kamaa)
2 kypsää avokadoa
kourallinen raastettua parmesaania
oljyä
valkopippuria myllystä

Valmista kasvisliemi esimerkiksi kiehauttamalla vettä ja liottamalla siihen kasvisliemikuutio tai kasvisfondia. Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Lisää risottoriisi pannulle ja kuullota kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää sitten kasvislientä n. desi - puolitoista kerrallaan, lisää seuraava annos vasta kun edellinen on imeytynyt. Sekoittele koko prosessin ajan. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente (n. 20 minuuttia). Sekoita joukkoon pesto, raastettu parmesanjuusto, revityt basilikanlehdet sekä ihan viimeisenä kuutioidu avokado. Mausta valkopippurilla, ja sekoittele kunnes avokadot ovat hieman lämmenneet. Viimeistele annokset tuoreella basilikalla.

Parsa-vuohenjuustorisotto

Ah, parsaa! Olen ottanut tämän kevään tavoitteeksi kokata enemmän parsaa kuin aikaisempina vuosina. Vaikka se on aivan ihanaa ruokaa, jostain syystä sen valmistaminen on vain aiemmin jäänyt melko vähälle. Siksi olenkin googletellut innolla erilaisia parsareseptejä, ja tässä niistä tällä hetkellä herkullisin, joka on tullut vastaan. Tässä Pumpkin Jamilta lainatussa (ja ihan hitusen muokatussa) reseptissä on parasta, että parsa saa olla itse pääruoan raaka-aineena, ei pelkkänä lisäkkeenä tai alkuruokana, kuten se usein on (vaikka itselleni ei toki tuottaisi mitään ongelmia syödä parsaa ja hollandaise-kastiketta pääruoan kokoisen annoksen edestä). Tuhti ja kermainen vuohenjuusto takasi menestyksen myös miesasukin lautasella. Parsanmakuista perjantaita kaikille!

2 hengelle pääruoaksi

nippu tuoretta vihreää parsaa
n. 6 dl vettä
sitruunan mehua
suolaa, sokeria

1 iso tai pari pientä salottisipulia
vajaa 2 dl risottoriisiä
kasvisliemikuutio
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
150 g pehmeää vuohenjuustoa
suolaa, valkopippuria
öljyä, voita

Napsauta parsoista kuivat kannat pois ja kuori tarvittaessa kovasta päästä hieman. Keitä parsoja suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä n. 5 minuuttia. Nostele parsat keitinvedestä (säästä keitinvesi - siitä tulee kasvisliemen pohja!) ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy. Leikkaa pienemmiksi paloiksi.

Lisää keitinveteen kasvisliemikuutio. Silppua salottisipuli ja kuullota se öljyssä korkeareunaisella pannulla. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää pannulle riisi ja kuullota kunnes se muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja hauduta kunnes viini on lähes kokonaan kiehunut pois. Lisää sitten pannulle kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan sekoitellen, lisää seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on imeytynyt. Jatka n. 15-20 minuuttia, kunnes riisi on al dente. Lopuksi sekoita joukkoon vuohenjuusto ja anna sulaa tasaisesti risoton sekaan. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja valkopippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon parsat, ja anna niiden lämmetä risoton seassa. Annostele lautasille ja viimeistele voinokareella.

Sitruuna-ricottaraviolit

Sitruunassa on jotain ihanan keväisen pirteää. Siksi nämä raikkaanmakuiset raviolit sopivat juuri tähän hetkeen. Jos siis juuri tänään sattuu olemaan kärsivällisyyttä ja aikaa pipertää pastataikinan kanssa. Ohjeen nappasin Sitruunaruoholta (alun perin Jamie Oliverin), joka tosin ei erityisemmin sitä yltynyt ylistämään. Itse kyllä pidin näistä, ja nimenomaan siitä, miten täytteen mieto mutta raikkaan sitruunainen maku antoi tilaa pastan omalle maulle. Mutta menihän näissä taas oma aikansa. Olen sen verran suurpiirteinen ja laiskanpuoleinen ruuanlaittaja, ettei tällainen väkertäminen oikein ole mun juttuni, ainakaan kovin usein. Harmi, sillä kyllä ravioleilla mielellään useamminkin herkuttelisi!

2 hengelle pääruoaksi

reilu puolikas annos pastataikinaa (ohje esim. Myllyn Paras)

Raviolitäyte:
150 g ricotta-juustoa
1,5 kuori ja mehua
kourallinen pecorinoa
kourallinen parmesania
suolaa, pippuria

Salviavoi:
muutama ruokalusikallinen voita
tuoreita salvianlehtiä

Valmista pastataikina. Valmista täyte: pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Sekoita sitruunankuoret, rikotta, raastettu parmesanjuusto ja raastettu pecorinojuusto keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Kauli tai veivaa pastataikina pastakoneella ohueksi levyksi. Painele esim. vesilasilla pyöreitä paloja taikinalevystä, täytä ne täytteellä ja sulje taittamalla kahtia ja painelemalla reunat kiinni esim. haarukalla. Keitä runsaassa suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä n. 3 minuuttia. Kaikkia ravioleja ei kannata keittää kerralla samassa kattilassa, etteivät ne liimaudu toisiinsa kiinni: tämän annoksen keitin kahdessa erässä.

Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää salvianlehdet ja anna niiden paahtua voissa rapeiksi. Annostele raviolit lautasille ja kaada päälle salviavoita. Viimeistele annokset vielä pienellä puristuksella sitruunan mehua ja ripauksella raastettua parmesania.

Jamien halloumisalaatti

Salaatteja olisi kiva syödä enemmän, mutta jotenkin oma mielikuvitukseni joutuu ylitsepääsemättömälle koetukselle yrittäessäni miettiä jotain vaihtelua salaatti-tomaatti-kurkku-feta/mozzarella -linjalle. Siksi olinkin aivan innosta piukeana kun bongasin tämän salaattiohjeen. Tässä on kaikkia lemppareitani: leipäkrutonkeja (nam), granaattiomenaa (nam), jogurttipohjaista kastiketta (nam) ja halloumia (namnam). Ohje on Jamien, joka kutsuu tätä "talvisalaatiksi". Sopii siis nimeltään myös vuodenaikaan (tosin toivottavasti ei enää kauaa!), vaikkakin itse mieltäisin grillatun halloumin ja pirtsakan granaattiomenan ennemminkin kesäisiksi. En, yllätys yllätys, noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, vaan ennemminkin suuntaa-antavasti. Jätin esimerkiksi pois fenkolin, joka ei anismaisella makuvivahteellaan kuulu lempivihanneksiini, ainakaan kypsentämättömänä versiona.

Vaikka viikonlopun lumimyräkkä toikin hieman takapakkia kevään odotukseen, sen lähestymisen voi aistia silloin tällöin linnun viserryksessä tai auringon pilkahduksessa. Sen kunniaksi päätinkin vaihtaa myös blogin ulkoasua hieman raikkaampaan ja keväisempään suuntaan. Ihania alkavan kevään tunnelmia kaikille :)

2:lle hengelle

Salaatti:
salaattia
kurkkua
rucolaa / vesikrassia tms
pala vaaleaa leipää
1 halloumi
oliiviöljyä
meri- tai sormisuolaa
1 granaattiomena

Kastike:
100 g turkkilaista jogurttia
2 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynsi
loraus sitruunan mehua
rouhaisu mustapippuria

Valmista kastike: surauta jogurtti, anjovikset ja valkosipuli sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta makusi mukaan sitruunamehulla ja mustapippurilla, ja siirrä jääkaappiin odottamaan. Leikkaa leivästä sopivan kokoisia paloja ja paista ne nopeasti pannulla kullanruskeiksi ja rapeiksi krutongeiksi reilussa lorauksessa oliiviöljyä. Mausta suolalla. Kokoa salaatti kurkusta, revityistä salaatinlehdistä ja rucolasta tai vesikrassista. Lorauta päälle kastiketta, ripottele sekaan leipäkrutongit ja granaattiomenan siemenet (leikkaa hedelmä puoliksi, ota se käteen, pidä lautasen yllä ja hakkaa hedelmää esim. lusikalla tai muusinuijalla niin että siemenet putoilevat sormien välistä salaattiin). Paista lopuksi halloumiviipaleet grillissä tai parilapannulla ja asettele salaatin päälle.

Bataattiranskalaiset

Olen haaveillut bataattiranujen valmistamisesta siitä asti kun maistoin Vegemestan kyseisiä pölkkyjä. Ah, rapean kuoren alla pehmeä ja makea juures... No, olihan se nyt sanomattakin selvää ettei bataatista itse - varsinkaan uunissa paistamalla - ole kummoisia chansseja saada aikaan pehmenevän rakenteen omaavasta bataatista kovinkaan rapeita ranskalaisia. Maku oli kuitenkin taattua bataattilaatua, ja pötköiksi leikattuja bataatteja oli kiva syödä leikkien että ne olivat oikeita ranuja.

lisäkkeeksi 2:lle hengelle

1 jättimäinen bataatti tai pari pienempää yksilöä

oliiviöljyä

juustokuminaa eli jeeraa

kuivattua timjamia

suolaa

pippuria

Kuori bataatit ja leikkaa ne paksuhkoiksi ranskalaisiksi. Laita ranut kulhoon ja perään reilu loraus oliiviöljyä ja mausteet, sekoita kunnolla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes ranut ovat kypsiä. Tarjoa esimerkiksi kermaviili- tai jogurttidipin kanssa.

Guacamole

Tovi sitten mediassa kohistiin erään nimeltämainitsemattoman merkin valmis-guacamoledipistä, joka nimestään huolimatta sisältää vain parisen prosenttia avokadoa. Kyseistä "guacamolea" maistaneena on kyllä vaikea uskoa edes siihen kahden prosentin avokadopitoisuuteen... suoraan sanottuna kuvottavinta kamaa mitä olen ikinä maistanut. Hyh. Sitäpaitsi, miksi ihmeessä kukaan ostaisi tuollaista epäilyttävän vihertävää mönjää, kun aidon tavaran valmistaminen on helppoa ja nopeaa kuin Corona-pullon korkin avaaminen? ¡Vamos!

1,5-2 kypsää avokadoa
1 pieni punasipuli
puolikkaan limen mehu
ripaus suolaa

Mössää avokado kulhossa (saa jäädä sattumia, nam!). Silppua punasipuli niin pieneksi kuin pystyt, sekoita se avokadon joukkoon. Purista sekaan limemehu ja mausta ripauksella suolaa.

Laiskan tytön tomaattikeitto

Tämä tomaattikeitto on tuttavuus jo pitkän ajan takaa, ja vierailee keittiössäni aina säännöllisin väliajoin (tosin nykyään hieman harvemmin kun taloutemme miespuolisen edustajan mielestä ruuan pitää jostain syystä olla pureskeltavaa ja siinä pitää olla lihaa). Keitto on arkinen ja todellakin laiskan kokin versio, mutta sitäkin maittavampi. Jos haluaa tuunata hienommaksi, voi laittaa mukaan ihan aitoakin tomaattia (tosin tähän aikaan vuodesta en voi suositella lähestymään noita hevi-osastolla kelmeän punertavina, mauttomina ja kovina möllöttäviä tomaattihaamuja). Ystäväni on soittanut pari kertaa ruokakaupasta tiedustellakseen mitä aineksia siihen tomaattikeittoon tulikaan. En siis ilmeisesti ole ainoa joka keitosta pitää! Ruuan tulisuus ja valkosipulisuus vaihtelee mielialan mukaan. Tästä ohjeesta tulee n. 3-4 annosta, riippuen syöjien ruokahalusta.

500 g (1 prk) paseerattua tomaattia
1 iso sipuli
2 - 3 valkosipulinkynttä
7 dl vettä
100 g tuorejuustoa (esim. maustamatonta, ruohosipuli tai valkosipuli)
n. 2 pientä kuivattua chiliä, tai chilijauhetta maun mukaan
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl sokeria
timjamia
soijakastiketta
öljyä paistamiseen

Pilko sipuli ja valkosipuli, ja kuullota ne murskatun chilin kanssa kattilassa (mielellään pinnoitetussa) pehmeiksi. Lisää paseerattu tomaatti, vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia. Mausta sokerilla, soijakastikkeella (tai vaihtoehtoisesti suolalla) ja timjamilla. Lisää tuorejuusto aivan lopuksi ja sekoita kunnes se on sulanut kunnolla joukkoon. Itse tykkään tarjota keiton raejuuston kanssa, tulee hieman ruokaisammaksi ja sopii mielestäni hyvin.

Ruusukaalipannu

Vaikkei meillä mitään varsinaisia karppaajia ollakaan, eikä pystyttäisikään koska pasta maistuu vähän liiankin hyvin, jostain syystä saan aina miellyttävän hyvän omantunnon fiiliksen kun onnistun pari kertaa viikossa kehittämään ruokalistalle vähähiilarisen aterian. Niin se yleinen mielipide vain vaikuttaa... Jotenkin aina tuntuu vaikealta keksiä uusia ja mielenkiintoisia vhh-lisukkeita meidän perus kanafileelle. Ei sitä aina jaksaisi samaa salaattia syödä. Eikä parsakaalia. Siksi olin aivan innoissani, kun bongasin tämän ohjeen Pumpkin Jamin blogista. Sitä oli välittömästi pakko testata. Periaatteessa aika vaivaton, ruusukaalien nyppimistä lukuunottamatta. Todella hyvää! Suosittelen lämpimästi.

Lisäkkeeksi kahdelle:

1 pss cashewpähkinöitä
1 pkt (200 g?) tuoreita ruusukaaleja
1 pkt tuoretta pinaattia
öljyä paistamiseen
loraus siirappia
loraus vaaleaa balsamicoa tai valkoviinietikkaa

Paahda cashewpähkinöitä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kivaa väriä pintaan. Siirrä ne odottamaan. Leikkaa ruusukaalien puiseva kanta pois, ja nypi lehdet irti toisistaan. Hienonna pinaatteja hieman, jos ne ovat kovin isoja. Kuullota ruusukaaleja pannulla öljyssä noin minuutin verran. Lorauta sekaan hieman siirappia tai vaahterasiirappia ja vaaleaa balsamicoa. Rouhaise päälle hieman suolaa. Lisää pinaatit kääntele muutaman kerran ympäri, älä kuitenkaan anna pehmetä liikaa. Ripottele päälle vielä cashewpähkinät, tarjoa lisäkkeenä.

Päärynä-aurapiiraat

Päärynä ja aurajuusto ovat kerrassaan viehättävä pari, joka sopii erinomaisesti myös joulun makumaailmaan. Näiden piiraiden inspiraation sain selaillessani tuota uusinta Glorian ruoka & viiniä, jossa oli ohje herkullisen kuuloisille päärynä-stiltonpiiraille. Komealta kalskahtavan nimen (stilton, roquefort, gorgonzola... minulle ne ovat yhtä kuin aurajuusto eri kielille väännettynä) omaavat piiraset näyttivät söpöiltä ja makuyhdistelmä hyvältä, mutten jaksanut alkaa vääntämään itse taikinaa. Lehden ohje toimikin siis lähinnä suuntaa antavana inspiraationlähteenä.

Nämä pikkupiiraat maistuvat esimerkiksi glögin kanssa suolaisena vaihtoehtona joulutortuille. Voisin kuvitella nämä hyvin myös vaikkapa (laiskan emännän) uuden vuoden bileiden tarjoilupöytään.

1 paketti lehtitaikinalevyjä
1 iso päärynä
1 pkt aurajuustoa (tai sitten vaikka niitä hienommannimisiä)
chilihiutaleita
sitruunamehua

Sulata lehtitaikina ja leikkaa levyt puoliksi, neliönmallisiksi paloiksi. Laita keskelle aurajuustoa ja muutama siivu päärynää. Voit koittaa "kääriä" taikinan reunoja hieman kuppimalliseksi, jotta aurajuusto ei sulaessaan valu heti pois. Uunissa reunat kyllä palautuvat kypsyessään ja paisuessaan neliömuotoonsa. Purista päälle pikku tippa sitruunamehua antamaan happoa, ja ripottele päälle muutama chilihiutale antamaan potkua. Jos et suuremmin perusta tulisesta, chilin voi jättää hyvin pois. Paista n. 10-15 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Maissitortillat

Viime aikoina ovat aidon meksikolaisen ruuan ystävät saaneet ilokseen huomata, että perinteisen tex-mexin (jolla ei ole mitään tekemistä meksikolaisen ruuan kanssa) sijaan ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut nousta pinnalle myös ns. mex-mex. Ravintolat kuten ihana Patrona, ah suosittelen <3, tarjoavat autenttisia meksikolaisia makuja, mikä lämmittää kovasti ainakin allekirjoittaneen sydäntä. Meillä kotonakin innostuttiin tästä ilmiöstä, ja päätimme lähteä yrittämään kotitekoisia maissitortilloja. Kyllähän jokainen oikea meksikolainen ravintolakin tekee lettunsa itse, miksei siis mekin! Ensimmäinen kokeilu sujui... no, mukiinmenevästi. Lettujen maussa ei ollut mitään vikaa, ne olivat sata kertaa parempia kuin kaupan nihkeät vehnälettuset. Sen sijaan valmistusprosessin aikana jouduttiin hieman hikoilemaan, kun taikinaan tuli jostain syystä sitkoa ja se palautui aina alkuperäiseen muotoonsa, vaikka kuinka paineli pannun pohjalla ja kauli kaulimella. No, maku oli kyllä ihan vaivan arvoinen.

2:lle hengelle:

n. 250 g maissijauhoja
n. 200 g vehnäjauhoja
n. 3 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita maissi- ja vehnäjauhot sekä suola keskenään. Lisää vesi vähän kerrallaan sekoittaen. Jaa taikina sopivan kokoisiksi palloiksi, ja anna pallojen levätä liinalla peitettynä n. tunti. Kauli sitten pallot ohuiksi letuiksi, käytä jauhotukseen tarvittaessa maissijauhoja. Paista lettuja kuivalla n. minuutti per puoli, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Jos letut joutuvat odottelemaan täytteitään, peitä ne tiiviisti liinalla jotteivät ne pääse kuivumaan.

Maa-artisokkakeitto

Elin pikkukeittiössäni 3 vuotta ilman sauvasekoitinta uskotellen itselleni, etten sellaista tarvitse, ja noudattaen pikkukeittiössä elävän tiukkaa sääntöä, ettei mitään ylimääräisiä vempaimia hankita täyttämään minimaalista kaappitilaa. Pikku hiljaa sellaisia reseptejä kuitenkin alkoi kerääntymään, joissa sauvasekoitin oli joko erittäin huomattavasti ruoanvalmistusprosessia helpottava tai jopa välttämätön väline. Kiusaus kasvoi. Lopulta kamelin selkä katkesi, ja marssin Giganttiin. Tässä ensimmäinen toivelistalle kerääntyneistä resepteistä!

Mulla oli aika suuret odotukset tämän keiton suhteen, olen kuullut niin paljon kehuja t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-ä maa-artisokkakeitosta. Ehkä odotukset olivat liian korkealla (taas), tai taidot eivät riittäneet, mutta en ihan älyttömästi syttynyt. En tosin myöskään ole mikään suuri sosekeittojen ystävä. Keitto on kovin miedon makuista. Ehkä se toimisi paremmin pienenä alkuruoka-annoksena?

4:lle hengelle
800 g maa-artisokkaa
5 dl kevytmaitoa
3 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
(loraus valkoviiniä)

Paahda parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päällä pellillä 225-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, tai kunnes ne ovat aivan rapeita. Ota siivut jäähtymään.

Kuori maa-artisokat ja pilko tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Keitä maa-artisokkia kunnes ne pehmenevät (yllättävän nopeasti). Valuta vesi pois, ja lisää kattilaan maito ja kerma, sekä halutessasi loraus valkkaria. Kuumenna. Soseuta samettiseksi soseeksi sauvasekoittimella, ja ohenna vielä tarvittaessa maidolla jos keitto tuntuu paksulta. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoa murskatun parmankinkun ja tuoreen leivän kanssa.

Kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoka

Hyvä ruoka on yksinkertaista. Tämä ruoka on äärimmäisen yksinkertaista. Niin yksinkertaista että alkaa jo epäilyttää.. mutta kun taas haarukoi suuhunsa mehevän vuohejuuston peittämän kesäkurpitsapalan, epäilyksille ei ole sijaa. Kesäkurpitsa- ja vuohenjuustoviipaleita uunivuoassa, kutsuttakoon sitä siis juhlallisesti kesäkurpitsa-vuohenjuustovuoaksi! Resepti on nappaistu joskus Yhteishyvästä. Oivallinen vähähiilarinen lisäke lihalle, kanalle tai kalalle, tällä kertaa lautaselle pääsi kumppaniksi sitruunaista pestolohta.

3:lle hengelle

1 iso kesäkurpitsa
1 pötkö (200 g) vuohenjuustoa
pari lusikallista pestoa
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Leikkaa kesäkurpitsat ja vuohenjuusto viipaleiksi. Vuohenjuusto kannattaa leikata mahdollisimman ohueksi, ja niin että juusto- ja kurpitsaviipaleita on suurin piirtein sama määrä. Asettele viipaleet vuorotellen laakeaan uunivuokaan. Sivele viipaleet kevyesti pestolla, rouhaise päälle ripaus suolaa ja pippuria ja lopuksi loraus oliiviöljyä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Tortellinisalaatti

Menitkö sinäkin Hullujen Päivien huumassa hamstraamaan kasoittain alennushintaisia tuorepastoja Herkun hyllystä? Niinpä niin. Mutta ei hätää - nyt pulmaan on myös ratkaisu! Ylimääräisiä tortellinipaketteja voi tuhota paitsi tortellinivuokaan, myös kivasti yksinkertaiseen lounassalaattiin. Tällä kertaa salaatti koostui aivan puhtaasti köyhistä jääkaapin rippeistä, joten ainesosalista on lyhyt. Suosittelen täydentämään sitä esimerkiksi vuohenjuustolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä, jos jaksat lähteä kauppaan asti.

2:lle hengelle

1 pkt tuoretortellineja

1 kerä jääsalaattia

2 rkl vihreää pestoa (sitä Stockan pestoa jota ostit 4 purkkia Hullareilta)

1 avokado

pätkä kurkkua

loraus oliiviöljyä ja vaaleaa balsamicoa

Revi salaatti, pilko sekaan kurkku ja avokado. Lorauta päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamicoa. Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja laita takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon pari ruokalusikallista pestoa. Kumoa pasta salaatin päälle, ja 5 minuutin lounaasi on valmis!