Pasta Carbonara

No joo. Ei tämä varmaan nyt ole aivan se oikea carbonara. Tiedän kyllä että siihen ainoaan oikeaoppiseen ei tule esimerkiksi kermaa. Ja en tiedä onko tämä spagetti nyt juuri se oikea pastalajike juuri tähän ruokaan. Pilkunnussuttajat voivat siis lopettaa lukemisen tähän :). Tämä on kuitenkin minun tapani valmistaa oma carbonarani, ja laitan siihen ihan mitä haluan. Ja ai hitto kun on hyvää! Kaksi sanaa: Pekoni. Kerma. Kysyttävää?

2 hengelle:

1 pkt amerikanpekonia (älä käytä valmiita pekonikuutioita, ne on pahoja)
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 punasipuli
suolaa, mustapippuria, öljyä
spagettia tai muuta nauhapastaa kahdelle
(päälle parmesaania)

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Pilko punasipuli suikaleiksi. Suikaloi myös pekoni (esim. saksilla). Paista sipulia ja pekonia öljyssä niin että pekonit ruskistuvat mukavasti. Sekoita munan rakenne rikki kulhossa tai mukissa ja sekoita joukkoon kerma. Lisää ripaus pippuria ja suolaa. Pienennä paistinpannun lämpötilaa miedolle lämmölle. Valuta pasta ja kippaa se paistinpannulle pekonin ja sipulin sekaan. Lisää joukkoon kerma-munaseos ja sekoittele kunnes muna alkaa ihan vähän hyytyä. Ripottele annosten päälle parmesaania ja rouhittua mustapippuria.

Punaherukkamuffinit marenkikuorrutuksella

Pikkukeittiömme pöydälle oli poissa ollessani ilmestynyt mystisesti valtava saavillinen punaviinimarjoja. Iso osa niistä meni kotitekoisen liköörin mausteeksi, mutta vielä piti keksiä käyttöä melkoiselle marjamäärälle. Itse pidän niistä kovasti ihan sellaisenaankin, mutta ovathan ne kieltämättä kovin kirpakoita. Siitä syystä ajattelin, että marenki voisi olla näille marjoille hyvä pari. Päätin pyöräyttää punaviinimarjoista muffinseja ja pursottaa niihin nätin marenkikuorrutuksen. 

No, ylläolevasta kuvasta huolimatta, ei se nyt ihan mennyt kuten Strömsössä.. tuttua ja turvallista brita-torttua lukuunottamatta tämä oli ensimmäinen marenkikokeiluni. Katselin erilaisten marenkikuorrutusten ohjeita netistä, ja useissa neuvottiin paistamaan kuorrutetut leivonnaiset 150 asteessa 6-8 minuuttia. Tällä tavoin (vaikka pidin yliaikaakin) marengista tuli vain hyvin hennosti ruskettunut ja aivan pehmeä ja tahmainen - ei ollenkaan sellainen päältä ihanan rapea ja sisältä mehevä kuorrutus josta olin unelmoinut. En tiedä mikä meni pieleen. Oliko kuorrutus liian paksu? Maku sentään oli hyvä koostumuksesta huolimatta. Puhumattakaan supersöpöstä ulkonäöstä! Ainakin näitä voi syödä katseellaan.

Muffinitaikina (n. 12 muffinia):

4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2 munaa
2 dl juoksevaa margariinia
n. 3 dl punaviinimarjoja

Marenkikuorrutus:

3 kananmunan valkuaiset
1 dl tomusokeria
1 dl sokeria

Valmista ensin taikina: Vaahdota rasva ja sokeri. Riko sekaan kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, ja lisää rasva-sokeri-munaseokseen. Sekoita viimeiseksi joukkoon punaviinimarjat. Täytä 12 muffinivuokaa taikinalla ja paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 min.

Valmista kuorrutus: Erottele valkuaiset huolellisesti kulhoon. Vatkaa kovaksi vaahdoksi, niin että vaahto pysyy paikallaan kun kulhoa kääntää ylösalaisin. Sekoita joukkoon sokerit. Lusikoi vaahto esimerkiksi vahvaan pakastuspussiin, leikkaa pussin kärki pois ja pursota kuorrute hieman jäähtyneiden muffinsien päälle. Paista vielä 150-asteisessa uunissa n. 8 minuuttia.

Coleslaw

Ja tässäpä ohjetta sitten siihen ribsien kylkeen tarjottuun coleslaw-salaattiin. Perinteistä jenkkimeininkiä kaali-porkkana-majoneesisalaatin muodossa, loisvava lisäke niin ribseille, grillimakkaroille kuin vaikka burgereillekin. Hermot meinasivat mennä porkkanoita raastaessa, mutta hyvää oli. Ohjetta katseltiin Kokkeillaan-blogista. Tästä tulee tosi reilun kokoinen annos, kahdestaan syötiin pariin otteeseen lisukkeena ja jäi vielä reippaasti jäljellekin.

1 kaali
4 porkkanaa
1 sipuli tai pari kesäsipulia varsineen

Kastike:

1 prk kermaviiliä
1 dl majoneesia
2 tl sitruunamehua
2 tl valkoista balsamicoa
ripaus sokeria tai loraus hunajaa

Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kulhossa. Sekoita lopuksi kastike ja raasteet hyvin yhteen isossa kulhossa.

Possun ribsit grillissä

Ai että mitä herkkua. Suomalaisten kauppojen valikoimat vaan välillä harmittavat. Aina saa jännittää että mitä sieltä tiskiltä ja valmispakkauksista tällä kertaa löytyy. Esimerkiksi tuoretta kalaa on usein hyvin vaihtelevasti tarjolla: jos olet suunnitellut vaikkapa savustavasi ihanan kokonaisen kalan, saattaa olla että kaupan tuoretiskillä ei juuri tänään satu olemaan mitään kokonaista kalaa. Tai ainakaan ei ikinä sitä mitä haluaisit. Toinen hyvä esimerkki on ribsit eli possun kylkirivi. Hyvän, tai ylipäänsä minkä tahansa kylkirivipalan saaminen tuntuu olevan melkoista tuuripeliä, asioit sitten Helsingin keskustan parhaiten varustelluissa ruokakaupoissa, tai jättimäisissä automarketeissa. Arrgghhh!

No mutta, avautuminen sikseen. Tällä kertaa emme saaneet ihan sellaista ribsipalaa kuin olisimme halunneet, koska marinoimattomana kylkiriviä löytyi vain valmiissa pakkauksessa, ja sekin vähän omituisesti leikattuina paloina. Maku ei onneksi paljoa muutu, kunhan paloissa on tarpeeksi rasvaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa BBQ-kastikkeen tekemistä itse, ja oikein hyvää tuli! Itsetehtynä savun aromia on tietysti aika vaikea saada, mutta sopivan makea ja suolainen tämä kastike oli. Ohje (taaaaas) lainattu Pastanjauhajilta.

Ribsit nautittiin tällä kertaa itse tehdyn coleslaw-salaatin (ohje myöhemmin, jahka ehdin) sekä Suuret oluet, Pienet panimot -festivaaleilla tutuksi tulleen loistavan Malmgård Dinkel -spelttioluen kera.

BBQ-kastike:

3 valkosipulinkynttä
1/2 tl jauhettua chiliä
1/2 tl jauhettua juustokuminaa (eli jeeraa)
1,6 dl ketsuppia
0,8 dl kokista
2 rkl soijakastiketta
2 rkl siideriviinietikkaa (käytin valkoista balsamicoa)
ripaus mustapippuria
oliiviöljyä paistamiseen

Kuullota murskattu valkosipuli, chilijauhe ja juustokumina öljyssä. Lisää muut ainekset ja hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Ribsien kypsennys:

Varmaan sanomattikin selvää että ribseistä tulee parhaita grillissä. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä niitä kotioloissa uunissa. Jotta ribseistä saadaan mureaita ja mehukkaita, ne vaativat melko pitkän valmistusajan, joten mitään pikaruokaa ne eivät ole. Meillä ribsejä on kypsennetty grillissä välillä käännellen n. 1,5 - 2 tuntia hyvin miedolla lämmöllä. Tämän jälkeen grillin tehoja lisätään, ja ribseihin otetaan ruskettunut pinta noin puolen tunnin aikana. Tämän viimeisen puolituntisen aikana sivellään BBQ-kastiketta molemmille puolille vähän väliä.

Grillattu halloumisalaatti

Reseptilähteeni ovat näköjään menneet melko yksitoikkoisiksi, mutta tässäpä siitä huolimatta vielä lisää heinäkuun ruoka-pirkan satoa. Eipä sillä, erittäin onnistunut ohje on mielestäni kyseessä. Mukavan yksinkertainen mutta oikein kiva ja kesäinen lisäkesalaatti vaikkapa kunnon grillipihville. Tiedättehän sen tunteen kesämökillä, kun kaiken muun paitsi grillatun ruuan tekeminen tuntuu huijaukselta (se on kesä ny, perkele!). Mikäpä siis mahtavampi ratkaisu kuin grillata myös salaatti! Kotimaiset kesäkurpitsatkin ovat nyt sopivasti sesongissa. Ja taitaa kyllä olla niin, että jos ruokaan tulee halloumia niin eihän se oikeastaan voi ollakaan muuta kuin järjettömän hyvää.

2 hengelle (ainoaksi) lisäkkeeksi

1 rasia isoja kirsikka- tai miniluumutomaatteja

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1 pkt halloumia

1 ruukku rucolaa

Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl vaaleaa balsamicoa

ripaus kuivattua minttua (mökillä ei ollut, korvasin yrttisekoituksella)

ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria

Sekoita kastike valmiiksi pieneen kulhoon. Viipaloi kesäkurpitsat ja halloumi, puolita tomaatit. Sivele vihanneksiin ja halloumisiivuihin reilusti kastiketta. Paista tai grillaa halloumit ja kesäkurpitsat ritilällä. Tomaatit kannattaa lämmittää varovasti grillissä esimerkiksi foliovuoassa tai käärössä, jotteivät ne kypsy mössöksi. Levitä salaattitarjottimelle suurin osa rucolasta, ja kokoa grillatut ainekset rucolapedille. Heittele vielä loput rucolat koristeeksi salaatin päälle.

Kinuskinen mustikkapiirakka

Mustikkamättäät ovat sinisenään ihanan pulleita ja tummansinisiä mustikoita. Vaikka laiska olenkin keräämään, jopa minä onnistuin kykkimään metsän reunassa hyttysten syötävänä yhden piirakan ja aamiaisjugurttimarjojen verran. Saatiimpa mustikoita ihan pikkuisen pakkaseenkin. Tämä ohje on hieman soveltaen Pirkan ruokalehdestä, alkuperäisen reseptin marja tosin oli vadelma. Toimi kyllä erittäin hyvin mustikkaversionakin. Pidin tästä reseptistä monesta syystä: kinuskia, tuorejuustoa ja marjat tuoreessa muodossa piirakan päällä. Ehkä parhaita mustikkapiirakoita mitä on tullut syötyä.

1 pkt murotaikinaa (pakaste)

1 dl mustikkahilloa

1 dl kinuskikastiketta

180 g maustamatonta tuorejuustoa

1 prk kermaviiliä

3 kananmunaa
(1 tl raastettua sitruunankuorta)
päälle tuoreita mustikoita

Sulata murotaikina ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle ohut kerros mustikkahilloa. Sekoita kananmunat, kermaviili, tuorejuusto, kinuskikastike ja sitruunankuori (itsehän unohdin sitruunankuoren) keskenään, tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman sokeria. Kaada täyte pohjan päälle, paista 175 asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja lisää päälle tuoreet mustikat. Megaherkuttelija ja äklömakean ystävä kaataa vielä piirakkapalansa päälle hiukan kinuskikastiketta.

Kokonaisena grillattua siikaa ja lemon posset

Ah, nyt on päästy taas pitkästä aikaa grillin ääreen. Grillausilmatkin suosivat, ja eilen illalla grilliin pääsivät makoilemaan kokonaiset siiat. Kalatiskiltä ei tällä kertaa löytynyt muuta kalaa kokonaisena, joten saimme tyytyä pieniin siikoihin. Ennen hieman suurempaa kalaa grillanneina huomasimme, että maut tarttuvat pikkusiian ohuenohuen nahkan läpi aivan eri tavalla kuin isoveljiensä. Suolakäsi tulee siis pitää näiden kanssa jatkossa hieman paremmin kurissa. Kaveriksi tehty tilli-kermaviilikastike taittoi kuitenkin suolaisuutta mukavasti, ja herkkua oli.

Ripottelimme merisuolaa perattujen siikojen sisälle sekä ulkopinnalle, ja käärimme kalat kelmuun suolaantumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Ennen grillausta huuhtelimme suolat pois, laitoimme hieman maltillisemmin uutta tilalle, ja lisäksi siikojen sisään pari sitruunanlohkoa ja tillinvarsia. Siiat pääsivät grilliin foliokääröissä, ja 15-20 minuutin jälkeen lautasille nautittaviksi hapokkaan kirpeän Moselland Riesling Trockenin ja taivaallisen hyvien uusien perunoiden kera.

Jälkiruuaksi tein lähes joka ikisessä ruokablogissa tänä kesänä kokeiltua, Glorian ruoka&viini -lehdestä poimittua lemon posset -sitruunavanukasta. Olihan sitä aivan pakko kun kaikki muutkin. Raaka-ainelistan lyhyys myös kiinnosti: eikö noin helppo jälkkäri ole liian hyvää ollakseen totta? Epäilyni romuttuivat, vanukas oli aivan ihanaa. Tätä olisi helppo tehdä isommallekin porukalle. Kahdelle hengelle tein Glorian ruoka&viini -reseptin 3/4-kertaisena, eli hieman reilummat annokset. Kuohukerma oli kuitenkin sen verran tuhtia, että ehkä olisi vain pitänyt uskoa lehden annoskokoja. Jälkkäriaika venyi hieman myöhäiseksi, mistä syystä tummahko kuva.

4 hengellle:


4 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Mittaa sokeri ja kerma pinnoitettuun kattilaan, keitä kolmisen minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon sitruunamehu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria tai sitruunaa. Kaada tarjoiluastioihin ja siirrä astiat kelmulla peitettynä jääkaappiin vähintään 2,5 tunniksi. Koristele lopuksi esimerkiksi tuoreilla marjoilla.