Pinaatti-vuohenjuustolasagne

Lasagne on yksi niistä mahtavista ruuista, joita voi ja kannattaa tehdä reilumpi satsi kerralla ja syödä sitten pari päivää. Se vain paranee jääkaapissa seuraavaa ruokailua odotellessa. Vaikka valmistaminen vaatii hieman vaivaa (no ei paljoa), niin tätä voisi melkein kutsua laiskottelijan ruuaksi. Omilla makunystyröilläni on kuitenkin jostain harmillisesta syystä jotakin tavallista jauhelihasta valmistettua lasagnea vastaan. Tykkään kyllä tomaattikastikkeesta, jauhelihakastikkeesta ja juustosta, mutta jokin tässä yhdistelmässä mättää juuri lasagnen kohdalla. Kyllähän sitä tulee välillä syötyä, ja miesasukki valmistaa jopa minun makuuni oikein kelpolassea (luulisin että normaalin ihmisen makuun se on ihan superhyvää). Tässä ohjeessa jauheliha on kuitenkin korvattu pinaatilla ja vuohenjuustolla, ja kyllä upposi!

lasagnelevyjä
1 rasia tuoretta pinaattia
1 prk tomaattimurskaa (esim. yrttimaustettua)
1 pkt vuohenjuustoa
1 sipuli
1 dl juoksevaa margariinia
n. vajaa desi vehnäjauhoja
0,5 l maitoa
150 g juustoraastetta
suolaa, pippuria, oreganoa
öljyä

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää pinaatinlehdet ja freesaa niitä hetki sipuleiden kanssa. Lisää tomaattimurska, mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla. Valmista juustokastike: kuumenna margariini pinnoitetussa kattilassa, vatkaa joukkoon sopiva määrä vehnäjauhoja. Kun seos on tasaista lisää maito. Kuumenna ja lisää joukkoon n. 100 g juustoraastetta, sekoita kunnes juusto sulaa. Kokoa lasagne vuokaan: pohjalle hieman tomaattikastiketta, niiden päälle lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, vuohenjuustoviipaleita, juustokastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, vuohenjuustoviipaleita, juustokastiketta, päällimmäiseksi lasagnelevyjä. Ripottele päälle vielä loput juustoraasteesta ja paista 225-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Borssikeitto (kasvis)

Keittolinjalla jatketaan. Kuten myös sesongin kasvikset -linjalla! Miesasukki oli taannoin pari päivää reissussa, joten minulle tarjoutui oiva tilaisuus kokeilla ruokia jotka eivät välttämättä menisi hänen seulastaan läpi. Kuten kasvisborssikeitto. On vaikea keksiä toista keittoa, joka sopisi yhtä hyvin sateiseen, kylmään ja pimeään lokakuun iltaan, ja vieläpä hyödyntäisi täydellisesti kauden juureksia. Ja punajuuri tekee keitosta vielä niin houkuttelevan värisen, ah. Tämähän olisi myös aivan supervähäkalorista... mikäli ei iskisi päälle valtavaa smetanaklönttiä niinkuin minä. :D Ohje on hieman muokattu ja lihaton versio Maku-lehden reseptistä.

Ai niin, miesasukki maisteli keiton jämät tullessaan kotiin ja kaikista epäluuloistani huolimatta antoi jopa kehuja.

(kuva on kauhea koska järkkärikin oli reissussa)

n. 4:lle hengelle

3 isoa porkkanaa
2-3 punajuurta
puolikas iso valkokaali
1 punasipuli
2 kasvisliemikuutiota
n. 10 dl vettä
ripaus timjamia ja mustapippuria
öljyä
loraus punaviinietikkaa (ei ollut, käytin vaaleaa balsamicoa)

Leikkaa kaali ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Kuori punajuuret ja porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa, kunnes ne pehmenevät hieman. Lisää vesi, liemikuutiot ja mausteet, keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa. Tarjoa smetananokareen kera.

Pinaattikeitto

Tuo tuttu ja turvallinen, nostalginen arkikeitto. En tajua, miksi en ollut aiemmin kokeillut valmistaa pinaattikeittoa itse. Pakastekuutioita olin ostanut useastikin, mutta niiden sulattamisessahan menee suurinpiirtein saman verran aikaa kuin jos keiton valmistaa itse. Tällä kertaa käytin turvallisesti pakastepinaattia, ensi kerralla voisi kokeilla ihan oikeaa tuoretta tavaraa. Ja keiton kaveriksi tietysti keitettyjä kananmunia!

3 rkl margariinia
5 rkl vehnäjauhoja
1 l kevytmaitoa
1 pss pakastepinaattia
ripaus suolaa, sokeria ja valkopippuria

Sulata rasva (mielellään pinnoitetussa) kattilassa. Lisäää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää maitoa ensin vähän, ja sekoita niin että margariini-jauhoseos sekoittuu aivan tasaiseksi. Kukaan ei halua pinaattikeittoonsa paakkuja! Lisää loppu maito sekä pinaatit. Anna kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia. Mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Tarjoa leivän ja keitettyjen kananmunien kanssa.

Avokadopasta

Tässä erinomaista perjantaiSafkaa. Nimittäin Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjasta löytyvää avokadopastaa. Itse en kyseistä opusta (vielä) valitettavasti omista, joten reseptin pöllin Lauran Tähti -blogista. Aivan alkuperäisen mallinen ohjekaan ei ole kyseessä, vaan pienillä omilla modauksilla. Tosi pirtsakka ja helppo ruoka, sopivasti poltetta ja kiva avokadon kermaisen raikas maku. Useissa blogeissa on tätä kokattu, ja yllytty suitsuttamaan melkoisin ylisanoin, mistä syystä jouduin ehkä pikkiriikkisen pettymään suurten odotusteni kanssa. Oli tämä silti hyvää. Ja toisella kerralla maistui vielä paremmalta kuin ensimmäisellä!

2 hengelle:

spagettia kahdelle

1-1,5 avokadoa
puolikas punainen chili
1 valkosipulin kynsi
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
puolikkaan limen mehu
raastettua parmesaania
raastettua pecorinoa (jätin säästöpuuskassa ostamatta)
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Keitä spagetti ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Mössää avokado kulhossa. Poista chilistä siemenet ja silppua se pieneksi, lisää avokadon joukkoon. Lisää myös murskattu valkosipulinkynsi, silputut yrtit, oliiviöljy, limen mehu ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (mielellään suoraan myllystä). Valuta spagetti (säästä tilkka keitinvettä) ja kumoa takaisin kattilaan. Ohenna avokadotahnaa tilkalla keitinvettä ja sekoita spagetin joukkoon. Tarjoa tuoreiden yrttien ja parmesaaniraasteen kera.

Omppupiirakka

Kerrostaloasukkina kaupungin keskustassa alkaa arvostamaan oman pihan antimia aivan eri tavalla kuin ennen. Kun asuin vielä vanhempien luona omakotitalossa, viinimarjojen ja vadelmien kerääminen tuntui lähinnä rasittavalta pakkopullalta. Nyt kun omaa pihaa ei enää ole, eikä edes parveketta, oma kasvimaa, marjapensaat ja hedelmäpuut kuulostavat aivan unelmalta (jota ei voi saavuttaa). Onneksi mummolan omenapuutarhasta tarttui mukaan kotiinviemisiksi iso kulhollinen ihania kotimaisia omppuja. Niin paljon, että syömällä niitä ei saanut tuhottua vaikka yritystä riitti. Pakkohan siinä oli sitten piirakka pyöräyttää ennen kuin omenat nahistuisivat syömäkelvottomiksi. Kun saaristolaisleivän leipomisen jäljiltä oli vielä jäänyt puoli litraa piimää jääkaappiin, halusin kokeilla tällä kertaa piimätaikinaa. Todellista hävikinestoa siis! En tiedä onko piimän kanssa välttämätöntä käyttää ruokasoodaa? Itselläni sitä ei ollut ja korvasin sen leivinjauheella, mutta taikina ei kyllä mielestäni kohonnut uunissa senttiäkään. No, erinomaista oli silti.

2 dl piimää
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
0,5 dl juoksevaa margariinia

n. 6 pientä omenaa (kotimaista)
pari rkl margariinia / voita
3 tl kanelia
2 rkl sokeria

Sekoita kulhossa hyvin jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Lisää piimä ja rasva, sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuokaan. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja karamelisoi ne paistamalla nopeasti pannulla/pienessä pinnoitetussa kattilassa rasvan, sokerin ja kanelin kanssa. Levitä omenatäyte taikinan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

Uunipunajuuret

Nyt ne ihanat, purppuraiset, mehukkaat, maanläheiset ja joka paikan värjäävät pallukat ovat sesongissa. Ne punajuuret! En ole tätä juuresta eläissäni ostanut tuoreena (joo kyllä, näitähän riittää) ja nyt päätin tarttua tuohon punaiseen epämuodostuneeseen pallukkaan ja tehdä siitä turvallisesti aivan klassisia uunipunajuuria, aurajuustolla tietenkin. Aika pienellä vaivalla saa pyöräytettyä ihanan syksyisen, kotimaisen lisäkkeen. Olen kyllä sen kaupan punajuurisalaatin ystävä, mutta ei se ihan tuoreelle tavaralle kuitenkaan pärjää.

Lisäkkeeksi 2-3:lle:

n. 6 punajuurta (koosta riippuen)
loraus oliiviöljyä
pari ruokalusikallista hunajaa
suolaa
mustapippuria
timjamia
sinihomejuustoa muruna

Kuori punajuuret ja leikkaa ne suupaloiksi. Laita punajuuret uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja hunaja. Ripauta päälle suolaa, mustapippuria ja hieman kuivattua timjamia ja sekoita. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Ennen tarjoilua ripottele päälle sinihomejuustomurua.

Mascarponemaljat

On kauhean kiusallista kun raaka-aineita menee hukkaan, erityisesti jos ne eivät ole sieltä edullisimmasta päästä. Yleensä välttelenkin ruokia, joiden valmistukseen tarvitaan myyntipakkausta huomattavasti pienempi määrä jotakin ainesosaa. Tällä kertaa jääkaappiin jäi pyörimään melkein täysi mascarponepurkki, josta olin kauhonut vain pari lusikallista fenkoli-mascarponerisoton päälle. Ja mascarpone on aika pirun kallista tavaraa hukkaan heitettäväksi (ainakin näin opiskelijan budjetille). Oli siis aivan pakko tehdä tämä kermainen perusjälkiruoka. Minkäs teet.

1 (tai vajaa) purkki mascarponea
1 dl vispikermaa
ripaus vanilliinisokeria
sokeria maun mukaan
pieni puristus limeä tai sitruunaa
kanelia
marjoja

Notkista mascarpone sekoittamalla sitä hieman kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma, sekoita kermavaahto ja mascarpone keskenään. Makeuta vanilliinisokerilla ja tavallisella sokerilla, purista pikkuisen sitruunaa tai limeä sekaan taittamaan makeutta. Koristele lopuksi esimerkiksi mustikoilla ja ripauksella kanelia.