Pizzafiilistelyä

Elin pitkään siinä uskossa, että kotitekoinen pizza on yhtä kuin uuninpellillinen paksua taikinapohjaa ja valmiita keittokinkkusuikaleita. Eikä siinä sinänsä tietty mitään vikaa ole, kyllä sekin hyvin maistuu. Mutta kun pizza voi oikeasti olla jotain niiiiiiin paljon parempaa. Onneksi nykyään tiedän paremmin. Täydellisen kotipizzan (mutta ei Kotipizzan! heh-heh) teossa tärkeintä on muistaa seuraavat seikat:

1. Pohja.

Pizzataikina pitää oikeasti vaivata kunnolla. Siis vaikka olisi kuinka laiska. Durum-vehnäjauhoista tulee paras lopputulos. Täydellinen pohja on myös kaulittu superohueksi, jotta siitä saa kotiuunissakin ihanan rapsakan. Taikina tehdään meillä aina Pastanjauhajien ohjeella.

2. Uuni.

Pizza paistetaan kuumassa uunissa. Niin kuumassa kuin kotiuunisi vain sallii. Uuninpeltiä pitää kuumentaa ensin yksinään uunissa, ennenkuin laittaa sille pizzan. Näin toimitaan jokaisen pizzan kohdalla, muuten ei saavuteta täydellisen rapeaa lopputulosta. Totta toki on, ettei tavallisella kotiuunilla vain ole mahdollista päästä käsiksi oikean kiviuunipizzan kaltaiseen herkkuun. Pizzakivi ilmeisesti auttaisi jonkin verran, ja sellainen onkin myös tämän pikkukeittiön haavelistalla. Jos vain säilytystilat riittäisivät...

3. Raaka-aineet.

Niin no yllättäen aika suuri osa pizzan makunautinnosta tulee täytteistä. Mun mielestä ainoa oikea täydellinen pizza koostuu ilmakuivatusta kinkusta, mozzarellasta ja kirsikkatomaateista. Taivaallisen nautinnon kruunaa reilu kourallinen rucolaa. Tietysti tomaattisose ja juustoraaste kuuluvat asiaan. Ja se juustoraastehan laitetaan sitten täytteiden alle eikä päälle!

Pizzataikina

350 g durumvehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 1/4 dl vettä

Sekoita hyvin kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa lämmin vesi ja öljy. Lisää neste vähitellen jauhoseokseen käsin tai yleiskoneella kunnolla möyhien. Kohota noin tunti lämpimässä vedottomassa paikassa. Vaivaa tämän jälkeen taikinaa vielä kunnolla käsin.

Tästä ohjeesta tulee 4 pyöreää yhden hengen pizzaa (jos tekee tosi ohuet pohjat). Jos ei käytä kaikkea kerralla, taikinaa voi aivan hyvin myös pakastaa. Kätevintä on tehdä valmiit annospallot pusseihin, ja ensi kerralla pizza syntyykin vähän pienemmällä vaivalla!

Tomaattikastike


Usein meillä sekoitetaan tomaattikastike brutaalisti vain tomaattipyreestä (se ihan minipurkki) ja ketsupista. Tällä kertaa - pienen kauppareissuväärinkäsityksen seurauksena - tomaattikastike tehtiin kuitenkin parilla kuullotetulla valkosipulinkynnellä ja tuoreella basilikasilpulla höystetystä yrtti-tomaattimurskasta.

Ja tomaattimurskapurnukathan on aika isoja, joten kastiketta jäi aika reilusti yli, varsinkin kun en tykkää kovin paksusta kastikekerroksesta pizzassani. Mitä sitä turhaan hyvää kastiketta hukkaan heittämään: seuraavan päivän lounas syntyi helposti keittämällä pastat ja heittämällä sekaan pari tuoretta kirsikkatomaattia sekä basilikanlehtiä!