Spaghetti meatballs

Tämä on sitä kuuluisaa lohturuokaa eli ameriikkalaisittain comfort foodia (sitä yleensä melko epäterveellistä ruokaa mistä Rachel Ray aina puhuu telkkarissa) parhaimmillaan. Pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta Kaunotar ja Kulkuri -tyyliin. Lihapullien turvalliseen syliin on hyvä palata silloin kun kaipaa jotain maukasta, tuhtia, lihaisaa ja helppoa. Ohjeessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta tämmöistä nyt tuli tuossa yksi päivä tehtyä. Lähinnä pidän tätä blogia muutenkin enemmänkin mitä tänään syötäisiin? -tarkoituksessa, oma luovuuteni ja taitoni kun eivät kovin monimutkaisten omien reseptien luomiseen ihan riitä. Tätä syödessä muisti, että lihapullat ovat vaan niin hyviä.

2 hengelle (tosi reilu annos, ehkä sittenkin kolmelle?):

400 g jauhelihaa

1 dl kermaviiliä

1 kananmuna

3/4 sipulikeittopussista

1 tlk (n. 500 g) tomaattimurskaa (yrttimaustettua)

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

suolaa, pippuria, sokeria

parmesaania

Keitä spagetti ohjeen mukaan. Sekoita kulhossa jauheliha, kermaviili, kananmuna ja sipulikeittoainekset tasaiseksi lihapullataikinaksi. Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia lihapullia, asettele pellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin vartti, tai kunnes pallerot näyttävät kypsiltä (optimaalinen aika riippuu tietty lihapullien koosta). Anna lihapullien vetäytyä hetki uunista tultuaan, näin ne säilyttävät paremmin rakenteensa eivätkä murene kastikkeen joukkoon. Hauduta tomaattimurskaa korkeareunaisella paistinpannulla hetki, ja mausta suolalla, pippurilla sekä pienellä ripauksella sokeria. Voit myös silputa sekaan hieman tuoretta basilikaa. Lisää kerma, jos haluat oikein täyteläistä kastiketta, voi lorauttaa kokonaisenkin purkin. Itse laitoin puolikkaan. Lopuksi kääntele kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon. Tarjoa pastan, parmesaanilastujen ja tuoreen basilikan kera.

Saaristolaisleipä

No johan tämä nyt on mennyt leipomiseksi. En ole aiemmin ollut kummoisempi leipuri. Ei vain ole ollut inspiraatiota eikä syöjiä. Ja herkkuja tulee muutenkin syötyä ihan tarpeeksi, ilman että niitä vielä omasta takaakin tehtailisi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä tälle harrastukselle. Erityisesti leivät ovat herättäneet leipomishimoni. Leivät ovat siitä kivoja verrattuna makeisiin leivonnaisiin, että se tulee kyllä ihan varmasti syötyä, vaikka olisikin vain kaksi ihmistä pöydän ääressä. Taannoin tein ensimmäistä kertaa itse sämpylöitä, ja nyt repäisin oikein kunnolla ja hankin itselleni ihka oikean leipävuoan! Pyöräytin sillä tämän saaristolaisleivän, josta tuli aivan superhyvää. Ja mikä parasta, tämä oli myös superhelppoa - sen kun sekoittaa ainekset ja dumppaa vuokaan, taikinaa ei tarvitse edes vaivata. Rakastan tummia ja makeita leipiä, joten tästä ohjeesta tulee ihan varmasti vakiovieras keittiöömme. Jään googlailemaan lisää vuokaleipien ohjeita...

Tämä ohje taitaa alun perin olla Glorian ruoka&viini -lehdestä.

Ohje yhdelle 30-senttiselle leipävuoalle.

1 pss kuivahiivaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl kaljamaltaita
0,5 l piimää
1,5 dl siirappia

Sekoita kaikki kuivat aineet, mukaanlukien kuivahiiva, kulhossa. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (varo lämmittämästä liikaa jottei se juoksetu) ja sekoita piimän joukkoon siirappi. Lisää piimä jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan (30 cm). Kohota leipiä ensin 50-asteisessa uunissa n. 1 tunti ja paista sitten 175 asteessa 1,5 tuntia. Kun paistoaikaa on jäljellä n. puoli tuntia, sivele leipä siirappivedellä (1 osa siirappia, 3 osaa vettä). Peitä leipä loppuajaksi foliolla, jottei kuori mustu liikaa. Leipä on parhaimmillaan parin päivän kuluttua leipomisesta (ihan oikeasti!).

Valkosuklaa-punaherukkajuustokakku

No nyt tuli kyllä niin hyvä kakku että täytyy tällaisen harrastelijaleipurin olla oikein ylpeä, vaikka itse sanonkin. Valkosuklaan täyteläisyys, kiilteen makeus ja punaherukoiden hapokkuus yhdessä hivelevät makunystyröitä jumalaista lähentelevällä tavalla. Olisipa tätä vielä jäljellä, vesi herahtaa kielelle kun katselee näitä kuvia. Jokohan olen kehunut tarpeeksi? 

Punaherukoiden tuhoamisoperaatio sai siis jatkoa tämän kolmannen episodin muodossa. En tiedä mistä sain päähäni että haluan ehdottomasti yhdistää punaviinimarjoihin valkosuklaan.. Siitä kehittyi jonkinasteinen päähänpinttymä, ja googlailin aikani löytääkseni valmiin ohjeen. Sellaista ei kuitenkaan eteeni ilmestynyt, joten jouduin soveltamaan - osasyy siihen miksi yllätyin niin kovasti kakun loistavasta sukseesta.

Ohje isolle 28 cm:n irtopohjavuoalle.

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita tai leivontamargariinia

Täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl vispikermaa
6 liivatetta
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä
200 g valkosuklaata

Kiille:
200 g punaherukoita
3,5 dl + 2 rkl dl vettä
4 liivatetta
1 dl sokeria

Pohjan ja täytteen valmistus:
Laita liivatelehdet (6) kylmään veteen likoamaan. Aseta irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kiristä vuoan reunat paikoilleen niin, että leivinpaperi jää vuoan pohjalle. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan ulkopuolelta pois. Hienonna digestivekeksit kulhossa pieneksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi massaksi vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan.

Sulata valkosuklaa valmiiksi vesihauteessa. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon sulatettu valkosuklaa. Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseokseen. Vatkaa toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita sekin varovasti muiden aineiden joukkoon. Tarkista vielä makeus, ja lisää sokeria tarvittaessa. Kaada seos kakkuvuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta siistiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Kiilteen valmistus:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Keitä marjoja ja vettä viitisen minuuttia. Kaada seos kulhoon siivilän läpi ja puserra lopuksi marjat siivilää vasten, niin että mahdollisimman paljon makua lähtee mukaan kiilteeseen. Sekoita marjamehu ja sokeri keskenään (kunnes sokeri on sulanut). Kuumenna 2 rkl vettä kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä ylimääräinen vesi, ja sulata ne kuuman veden joukkoon. Sekoita liivatevesi marjamehuun ja jäähdytä kunnolla. Ripottele halutessasi punaviinimarjoja koristeeksi hyytyneen kakun päälle. Kaada jäähtynyt kiilleseos kakun ja marjojen päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia ennen tarjoilua.

Lopuksi vielä vinkki, jonka varmasti kaikki jo tietävät, mutta sanonpa kuitenkin, sillä kokeilin sitä itse ensimmäistä kertaa. Pakasta kokonaisia viinimarjaterttuja, ja saat niitä sulattamalla kivoja kesäisiä koristeita leivonnasten ja jälkiruokien päälle vaikka keskellä talvea. Yksinkertainen on kaunista.

Sushitarinoita

Sushi on ihanaa, ihanaa, ihanaa. Eilen tuli taas pitkästa aikaa tehtyä itse, joten inspiroiduin avautumaan siitä hieman tänne bloginkin puolelle! Kuvat ovat itseasiassa jo vanhempaa perua, mutta nyt tuntui olevan sopiva hetki niiden jakamiseen.

Sushin valmistaminen itse on todella helppoa, joskaan ei kovinkaan nopeaa puuhaa. Riisi on keitettävä kunnolla etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä. Sushien pyörittely on myös sen tasoista pikkunäpertelyä, että siihen saa helposti kulutettua tunnin jos toisenkin (riippuu tietysti siitäkin mitä raaka-aineita käyttää täytteenä). Mikäli haluaa käyttää kalaa, on sen oltava mielellään suolaisen veden kalaa, ja aivan tuoretta: kannattaa siis kysyä lähikauppasi kalamestarilta, minä viikonpäivinä toimitukset kalatiskille tulevat. Hätätapauksessa voi hyvin käyttää esimerkiksi graavi- tai kylmäsavulohta, joskin itse ei niille lämpene kun ovat mielestäni vähän liian voimakkaan makuisia ja vievät aidon sushifiiliksen. 

Kaikesta tästä päätellen sushi ei ole siis maailman kätevin ex tempore -ruoka. Sen valmistus pitää suunnitella etukäteen, ja siihen pitää varata aikaa. Mutta näpertely (kuten yleensä mikä tahansa puuha) sujuu rattoisammin kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa vierelle lasillisen ruoanlaittoviiniä. Ja lopussa odottava suussasulava palkintohan on todellakin kaiken tämän vaivan arvoinen!

Sushi ei oikeastaan ole edes kovin kallista ruokaa, sen jälkeen kun välineet on hankittu. Ja varsinaisista välineistä ainoa pakollinen on oikeastaan makien rullaamiseen tarvittava bambumatto. Lisäksi kotoa pitää löytyä perusraaka-aineet, eli sushiriisi, nori (kuivatusta merilevästä tehty ohut levy), riisiviinietikka, wasabi ja japanilainen soijakastike (joka on miedompaa kuin kiinalainen). Näillä pääseekin sitten kertahankinnalla aika pitkälle, sillä esim. noripaketeissa on yleensä n. 10 levyä, josta riittää hyvin useammaksi kerraksi.

Täytteinä meillä käytetään useinmiten lohta, jättikatkarapuja (yllättävän edullisia pakasteena, tarvitaan vain sulatus, kypsennys kiehauttamalla ja kuoriminen), surimitikkuja, kurkkua ja avokadoa. Makeihin meillä laitetaan usein myös majoneesia. Tämän tekstin kuvissa näkyy myös epäonnistuneita tamago-munakakkuja (huono ohje oli tämä), harmi, sillä tamagonigirit ovat yksiä lemppareistani ravintolassa. Oikeasti ne tehdään kääntelemällä ohuesta munakkaasta, joten ei ihme että nämä epäonnistuivat.

Sushiriisin keitto:

Sushiriisiä saa nykyään ihan pienimmistäkin lähikaupoista, mikä on mahtavaa. Meillä on käytetty Blue Dragon -merkkistä riisiä, ja se on ollut ihan hyvää, joskin aivan naurettavan ylihintaista. Puolikkaasta pussista (250 g) tulee sopivan täyttävä annos kahdelle hengelle. Riisin valmistukseen tarvitset siis:

- sushiriisiä

- riisiviinietikkaa

- suolaa

- sokeria

- vettä

Huuhtele riisit kylmässä vedessä kattilassa. Kaada vesi pois, laita uusi tilalle ja liota riisiä vielä kylmässä vedessä ainakin vartin verran, pidempi aika ei ole pahitteeksi. Kaada vesi pois. Lisää 250 grammaan riisiä 4 desiä vettä. Kiehauta nopeasti, ja hauduta sen jälkeen miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes ylimääräinen vesi on haihtunut ja imeytynyt riisiin. Jos tuntuu, että vettä haihtuu liian nopeasti, voit lisätä sitä matkan varrella hieman. Ole tarkkana ja sekoittele välillä, sillä riisi palaa herkästi kattilaan kiinni (joissain ohjeissa kyllä neuvotaan olemaan sekoittamatta, mutta valitsen kyllä sekoittamisen pohjaan palaneen riisin sijasta, en tiedä mitä taikakattilaa pitäisi käyttää ettei tarvitsisi sekoittaa). Jäähdytä kypsä riisi huoneenlämpöiseksi. Sekoita kipossa 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa (saa myös tavallisista ruokakaupoista), 2 ruokalusikallista sokeria ja 1 teelusikallinen suolaa. Sokerin ja suolan voi halutessaan korvata mirinillä, mutta itse en ole koskaan jaksanut vaivautua sitä hankkimaan. Sekoita seos jäähtyneen riisin joukkoon. Hifistelijä käyttää sekoittamiseen puista lastaa. Sitten vaan pyörittelemään nigirejä ja rullailemaan makeja!

Nopeaa broileria curry-kookoskastikkeessa

Se olisi taas maanantai, mutta onneksi meikäläistä ei vielä toistaiseksi koulu eivätkä edes työkiireet paina. Silti arkipäivä on aina arkipäivä, ja toisen puoliskon ollessa töissä ei oikein osaa mieltää itsekään olevansa lomalla. Viikon alun kunniaksi pistänkin tulemaan erittäin helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin mukavaa aasialaista twistiä arkipäivään tuovaa reseptiä. Itse en ollut aiemmin kokeillut omissa kokkauksissani currytahnaa, vaikka pidänkin kovasti esimerkiksi thaimaalaisista curryruoista (ravintolakokin valmistamina, tähän asti siis). Joten tämä toimi siis omana tutustumisreseptinäni kyseiseen raaka-aineeseen. Väri oli punainen. Tahnan annostuksella voi mukavasti vaihdella ruuan tulisuusastetta oman mielen mukaiseksi. Pari lusikallista antoi pientä potkua, mutta ei sen kummempaa polttelua. En sitten tiedä kuinka paljon tahnojen vahvuus vaihtelee valmistajan mukaan, itselläni oli käytössä opiskelijan luottoystävää Pirkkaa. Maista ja lisää tarvittaessa -tekniikka lienee paras kaveri tässäkin asiassa.

2 hengelle:

350 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 rkl punaista currytahnaa (tai oman maun mukaan)
2,5 dl Cocos & Lime -ruokakermaa (Valio)
100 g pakastemaissia
suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä
öljyä paistamiseen
(suolaa / soijakastiketta)

Ruskista broilerin suikaleet pannulla öljyssä. Sekoita currytahna suikaleisiin (maltillisesti tässä vaiheessa, myöhemmin voi lisätä jos on tarvis). Lisää kerma ja maissit, anna hautua hetken aikaa. Tarkista mausteet, lisää suolaa tai soijakastiketta tarvittaessa. Tarjoa riisin kanssa ja ripottele annosten päälle cashewpähkinöitä ja esimerkiksi tuoretta korianteria (joo, kuvassa on valitettavasti basilikaa).

Punaherukkalikööri

Punaviinimarjojen tuhoamisoperaatio jatkuu. Tässä on aikuisille oikein kätevä tapa upottaa reilusti marjoja hyötykäyttöön, josta nautitaan sitten myöhemmin syksyllä pimeiden iltojen piristykseksi. Kyllästyttääkö ainainen joululahjojen perässä kaupoissa juokseminen? Likööriähän voi tehdä vaikka reilummin ja pullottaa ystäville joululahjaksi. Samalla on jokavuotiset lahjaongelmatkin ratkaistu! Aktiivinen työskentely tässä reseptissä vie noin 5 minuuttia (no lisäksi pitää kipaista tietysti kipaista Alkossa). Tämän helpompaa marjaohjetta ei varmasti ole olemassakaan:

1 annos (kuvassa 2 annosta):

0,5 l viinaa
0,5 l sokeria
0,5 l marjoja (mieluiten happamia, esim. puna- tai mustaviinimarjoja, karviaisia tai puolukoita)

Puhdista marjat. Kaada kaikki ainekset isoon tiiviskorkkiseen lasipurkkiin. Sekoittele hieman. Anna seistä huoneenlämmössä mielellään pimeässä paikassa vähintään 3 kuukautta, pidempikään aika ei ole pahitteeksi. Purkkeja voi välillä ravistella hieman, jotta ainekset sekoittuvat paremmin. Siivilöi marjat pois ja pullota. Jos mahdollista, anna seistä pulloissa vielä pari viikkoa ennen tarjoilua. Nauti hyvässä seurassa!

Pasta Carbonara

No joo. Ei tämä varmaan nyt ole aivan se oikea carbonara. Tiedän kyllä että siihen ainoaan oikeaoppiseen ei tule esimerkiksi kermaa. Ja en tiedä onko tämä spagetti nyt juuri se oikea pastalajike juuri tähän ruokaan. Pilkunnussuttajat voivat siis lopettaa lukemisen tähän :). Tämä on kuitenkin minun tapani valmistaa oma carbonarani, ja laitan siihen ihan mitä haluan. Ja ai hitto kun on hyvää! Kaksi sanaa: Pekoni. Kerma. Kysyttävää?

2 hengelle:

1 pkt amerikanpekonia (älä käytä valmiita pekonikuutioita, ne on pahoja)
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 punasipuli
suolaa, mustapippuria, öljyä
spagettia tai muuta nauhapastaa kahdelle
(päälle parmesaania)

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Pilko punasipuli suikaleiksi. Suikaloi myös pekoni (esim. saksilla). Paista sipulia ja pekonia öljyssä niin että pekonit ruskistuvat mukavasti. Sekoita munan rakenne rikki kulhossa tai mukissa ja sekoita joukkoon kerma. Lisää ripaus pippuria ja suolaa. Pienennä paistinpannun lämpötilaa miedolle lämmölle. Valuta pasta ja kippaa se paistinpannulle pekonin ja sipulin sekaan. Lisää joukkoon kerma-munaseos ja sekoittele kunnes muna alkaa ihan vähän hyytyä. Ripottele annosten päälle parmesaania ja rouhittua mustapippuria.