Jokirapupasta

Jälleen yksi aurinkoinen päivä, jee! Aurinkoiseen fiiliksen tuo myös tämä yksinkertainen mutta ihana jokirapupasta, ehkä siksi, että valmistin tätä ensimmäisen kerran miesasukin syntymäpäiväruuaksi eräänä aurinkoisena loppukevään (vai alkukesän?) iltana, ja tätä syödessä maut tuovat elävästi mieleen keväisen hetken. Resepti on ihan megahelppo, mutta jokiravut ja valkoviini tuovat sen verran juhlan tuntua että kelpaa vähän hienommankin päivän sapuskaksi. 

2 hengelle

(pastaa kahdelle, esim. spagetti tai linguine)

200-300 g jokiravunpyrstöjä tilliliemessä
1 nippu kevätsipulia
2 dl kuohukermaa
1 dl kuivaa valkoviiniä
loraus sitruunan mehua
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Keitä pasta ohjeen mukaan. Silppua kevätsipuli pieneksi ja kuullota kevyesti pannulla voissa. Lisää kerma, valkoviini ja reilu puristus sitruunan mehua anna kastikkeen kiehahtaa nopeasti. Lisää ravut, tarkista maku, mausta suolalla ja tarvittaessa lisää sitruunaa. Sekoita pastan kanssa. Ripottele annosten päälle parmesaaniraastetta ja silputtua kevätsipulia. Nauti valkoviinin kanssa.

Rukiinen rahkaleipä

Syksyllä innostuin leivän leipomisesta supervaivattoman ja ihanan saaristolaisleivän reseptin löydettyäni. Kokeilut jäivät kuitenkin juuri siihen saaristolaisleipään, vaikkakin kyseistä herkkuleipää on tullut tehtyä useaankin otteeseen. Ehkä oli kiire, ja ehkä en vain tullut törmänneeksi tarpeeksi kiinnostavaan (ja helppoon) leipäohjeeseen. Tämä Valkotippurin blogista napattu, alunperin Mat på bordet-nimisessä blogissa julkaistu resepti täytti kriteerini: vaivaamaton, hapan, leipävuoassa toteutettava ja mielellään ruista sisältävä, ja se onkin on keikkunut to do -listallani jo muutaman kuukauden. Nyt ehdin vihdoin upottamaan pitkästä aikaa käteni taikinaan, tällaista siitä tuli. Leivän teko onnistuu helposti keltanokkaleipuriltakin, mutta vaatii hieman etukäteen suunnittelua - taikinan pitää nimittän hapattua yli 15 tuntia!

Note: En tiedä oliko leivän tarkoituskin maistua siltä, mutta omaan suuhuni leivästä tuli todella hapan. Kokemattomana leipurina en osaa sanoa, voisiko tämä johtua siitä että rahkaa saattoi lipsahtaa hieman yli oikean annostuksen, hups.. Noh, onneksi pidän happamasta leivästä, ja ihan hyvää tästä kuitenkin tuli.

200 g vehnäjauhoja
200 g täysjyvävehnäjauhoja (käytin itse pelkästään tavallisia vehnäjauhoja)
100 g ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
2 dl rahkaa
3 dl vettä

Sekoita kuivat aineet (myös hiiva) keskenään kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa rahka ja vesi tasaiseksi seokseksi. Yhdistä seokset ja sekoita taikinaksi. Peitä kulho kelmulla ja anna hapattua huoneenlämmössä 15-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille. Taita taikina muutaman kerran kaksinkerroin esim. lastan avulla. Käännä taikina sauma alaspäin leivinpaperille ja anna kohota kulhon alla vielä pari tuntia. Paista leivinpaperilla vuoratussa leipävuoassa 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Jamien halloumisalaatti

Salaatteja olisi kiva syödä enemmän, mutta jotenkin oma mielikuvitukseni joutuu ylitsepääsemättömälle koetukselle yrittäessäni miettiä jotain vaihtelua salaatti-tomaatti-kurkku-feta/mozzarella -linjalle. Siksi olinkin aivan innosta piukeana kun bongasin tämän salaattiohjeen. Tässä on kaikkia lemppareitani: leipäkrutonkeja (nam), granaattiomenaa (nam), jogurttipohjaista kastiketta (nam) ja halloumia (namnam). Ohje on Jamien, joka kutsuu tätä "talvisalaatiksi". Sopii siis nimeltään myös vuodenaikaan (tosin toivottavasti ei enää kauaa!), vaikkakin itse mieltäisin grillatun halloumin ja pirtsakan granaattiomenan ennemminkin kesäisiksi. En, yllätys yllätys, noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, vaan ennemminkin suuntaa-antavasti. Jätin esimerkiksi pois fenkolin, joka ei anismaisella makuvivahteellaan kuulu lempivihanneksiini, ainakaan kypsentämättömänä versiona.

Vaikka viikonlopun lumimyräkkä toikin hieman takapakkia kevään odotukseen, sen lähestymisen voi aistia silloin tällöin linnun viserryksessä tai auringon pilkahduksessa. Sen kunniaksi päätinkin vaihtaa myös blogin ulkoasua hieman raikkaampaan ja keväisempään suuntaan. Ihania alkavan kevään tunnelmia kaikille :)

2:lle hengelle

Salaatti:
salaattia
kurkkua
rucolaa / vesikrassia tms
pala vaaleaa leipää
1 halloumi
oliiviöljyä
meri- tai sormisuolaa
1 granaattiomena

Kastike:
100 g turkkilaista jogurttia
2 anjovisfileetä
1 valkosipulinkynsi
loraus sitruunan mehua
rouhaisu mustapippuria

Valmista kastike: surauta jogurtti, anjovikset ja valkosipuli sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta makusi mukaan sitruunamehulla ja mustapippurilla, ja siirrä jääkaappiin odottamaan. Leikkaa leivästä sopivan kokoisia paloja ja paista ne nopeasti pannulla kullanruskeiksi ja rapeiksi krutongeiksi reilussa lorauksessa oliiviöljyä. Mausta suolalla. Kokoa salaatti kurkusta, revityistä salaatinlehdistä ja rucolasta tai vesikrassista. Lorauta päälle kastiketta, ripottele sekaan leipäkrutongit ja granaattiomenan siemenet (leikkaa hedelmä puoliksi, ota se käteen, pidä lautasen yllä ja hakkaa hedelmää esim. lusikalla tai muusinuijalla niin että siemenet putoilevat sormien välistä salaattiin). Paista lopuksi halloumiviipaleet grillissä tai parilapannulla ja asettele salaatin päälle.

Savulohikeitto ja tilliöljy

Kun olin pieni, perheemme aikatauluun kuului jokaviikonloppuinen vierailu mummolaan, ja ennen kaikkea mummin herkullisten ruokapatojen äärelle. Yksi lemppareistani oli mummin ihanan kermainen lohikeitto, jonka veroista en ole sen koommin maistanut. En tiedä, mikä mummin salainen resepti oli (vai kultaako aika lapsuuden ruokamuistot), mutta Glorian ruoka&viinin savulohikeitto pääsee aika lähelle. Savustettu lohi tuo lisämakua kermaiseen ja perinteiseen keittoon, ja hieman uutta lisätwistiä keitto saa sitruunaisesta tilliöljystä. En noudattanut alkuperäistä ohjetta aivan kirjaimellisesti, jätin mm. pinaatin pois ja oikaisin ohjeen kerrostaloystävällisemmäksi käyttämällä valmista kylmäsavulohta, mikä muuten toimi mainiosti, näin ihan alkuperäisen ohjeen mukaista versiotakin maistaneena. Keiton kanssa nautittavaksi suosittelen mitäpä muutakaan kuin taivaallista itseleivottua saaristolaisleipää. Kerrassaan viehättävää kevättalvipäivän viikonloppuruokaa!

2:lle hengelle

Tilliöljy

1/2 puntti tilliä

1/2 sitruunan kuori

1 tl sitruunan mehua

3/4 dl oliiviöljyä

suolaa, sokeria

mustapippuria myllystä

Hienonna tilli pieneksi ja raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Purista sitruunan mehu. Sekoita ainekset hyvin ja mausta ripauksella suolaa, pippuria ja sokeria.

Keitto
300 g kylmäsavulohta
6 perunaa
4 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
2 laakerinlehteä
1 kalaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
8-10 dl vettä
tilliä

Pese perunat ja pilko sopiviksi palasiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota voissa kattilassa. Lisää kattilaan perunat ja laakerinlehdet, kuullota hetki. Lisää vesi ja kalaliemikuutio (tai valmis kalaliemi). Keitä kunnes perunat ovat kypsiä, eli n. vartin verran. Lisää kerma, lämmitä. Lisää aivan lopuksi viipaloitu kylmäsavulohi, sillä ohuet viipaleet kypsyvät todella nopeasti, etkä halua niistä ylikypsiä. Annostele keitto lautasille ja pirskottele annosten päälle reilusti tilliöljyä. Tarjoa saaristoilais- tai ruisleivän kera.

Värikäs salaatti ja tee se itse -pesto

Voi tätä harmautta! Meneillään on ties kuinka mones kymmenes päivä putkeen kun lämpötila roikkuu nollan kieppeillä, sukat kastuvat loskassa uivien kenkien sisällä ja harmaa, painava, loputon pilvimassa painaa sitkeästi ilmaa ja mielialaa alas. En muista milloin aurinko on näyttäytynyt viimeksi. Miltä se edes näyttää? Toivotaan että saadaan vielä nauttia kunnon pakkaskeleistä ja talviauringosta. Sitä odotellessa voi kuitenkin jo lääkitä itseään väriterapian muodossa tällä salaatilla, jonka värit ja raikkaus tuovat auringon hiukan lähemmäksi. Surautin salaattia varten peston itse sauvasekoittimella, se on tosi helppoa! Tosin, note to self, parmesaanin kanssa kannattaa olla varovainen, koska liika juusto tekee pestosta nopeasti paksua kökköä. Tämä oli muuten vasta toinen kerta kun käytin tuota sauvasekoitinta jonka hankkimisesta intoilin kuukausia sitten maa-artisokkakeitto -postauksessa, hups.

Vihreä pesto

1 ruukku tuoretta basilikaa

pari ruokalusikallista pinjansiemeniä

pari ruokalusikallista raastettua parmesaania

1 valkosipulinkynsi

ripaus suolaa

oliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kevyesti, älä päästä niitä ruskistumaan. Surauta kaikki aineet sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää oliiviöljyä tuntuman mukaan sen verran, että pestosta tulee tarpeeksi löysää. Mausta suolalla, anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Värikkääseen salaattiin laitoin tällä kertaa

penne-pastaa, johon sekoitin peston

kanan fileesuikaleita

fetajuustoa

punaista suippopaprikaa

kirsikkatomaatteja

värikästä salaattisekoitusta

paahdettuja pinjansiemeniä

Bataattiranskalaiset

Olen haaveillut bataattiranujen valmistamisesta siitä asti kun maistoin Vegemestan kyseisiä pölkkyjä. Ah, rapean kuoren alla pehmeä ja makea juures... No, olihan se nyt sanomattakin selvää ettei bataatista itse - varsinkaan uunissa paistamalla - ole kummoisia chansseja saada aikaan pehmenevän rakenteen omaavasta bataatista kovinkaan rapeita ranskalaisia. Maku oli kuitenkin taattua bataattilaatua, ja pötköiksi leikattuja bataatteja oli kiva syödä leikkien että ne olivat oikeita ranuja.

lisäkkeeksi 2:lle hengelle

1 jättimäinen bataatti tai pari pienempää yksilöä

oliiviöljyä

juustokuminaa eli jeeraa

kuivattua timjamia

suolaa

pippuria

Kuori bataatit ja leikkaa ne paksuhkoiksi ranskalaisiksi. Laita ranut kulhoon ja perään reilu loraus oliiviöljyä ja mausteet, sekoita kunnolla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes ranut ovat kypsiä. Tarjoa esimerkiksi kermaviili- tai jogurttidipin kanssa.

Smetanassa haudutettu pestobroileri

No kylläpäs tänne kerkeää nykyään kirjoittelemaan harvakseltaan. Harmittaa, ja vähän hävettääkin. Kyllähän sitä nyt hyvänen aika ihmisen pitää syödä, vaikka kiire olisikin. Tälläkin kertaa luvassa hyvin yksinkertainen hävikinestoruoka, ei siis oikeastaan mikään oikea resepti. Näin poistettiin meidän jääkaapista pyörimästä olutpadasta jäänyt smetana, sekä pestopurkin jämät. Kai tätä voisi siis ainakin jollain tasolla sukseeksi nimittää. Oli se aika hyvääkin.

(Lisukkeena paistettua ruusukaalia ja paahdettuja cashew-pähkinöitä, nam)

2 kpl maustamattomia broilerin filepihvejä
n. 1-2 dl smetanaa
n. 3 rkl vihreää pestoa
oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Noin puoli tuntia ennen paistamista rouhi fileiden molemmille puolille suolaa ja hieman pippuria, lorauta päälle oliiviöljyä. Paista kanat öljyssä molemmin puolin lähes kypsiksi. Lisää smetana ja pesto, sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.